Varoituksia kissanomistajille

Jos yöllä herätessäsi ihmettelet, miksi nenääsi kantautuu kissanruuan tuoksu, älä tuudittaudu siihen ajatukseen, että päälläsi makaava kissa on juuri käynyt ruokakupilla yöpalalla. Se on todennäköisesti oksentanut viereesi karvapallo-ruokaläjän.

Mukavinta on kun huomaat sen vasta aamulla.

Ehdotuksia?

Tajusin vasta nyt että minulla on tässä sivupohjassa vielä jouluinen fiilis piparkakkuineen. Pitäisi siis keksiä taas uusi pohja. Mutta nyt minulla on ideat hukassa. Onko kellään inspiroivia ehdotuksia?

Mielenkiintoista luettavaa - toivottavasti

Kävin tänään kirjastossa hakemassa parit kirjat:

Eli Cronenberg on Cronenberg ja Tim Burton on Tim Burton.
Olen varmaan monesti maininnut että David Cronenberg och yksi suosikkiohjaajistani, ja minua kiehtoo myös Tim Burtonin tyyli tehdä elokuvia. Tämän takia on mielenkiintoista lukea lisää näistä miehistä ja heidän tuotannostaan.

Taidan aloittaa Cronenbergistä. Kirja-arvostelua seurannee myöhemmin.

Saisiko puheenvuoron?

Viime päivinä keskustelupalstoilla on kuhistu aamu-tv:n päivähoito vs. kotiäidit -kaksintaistelusta, joten minunkin piti käydä katsomassa että mistä on kyse.

No huhhuh, jo on Mikkoskalla käytöstavat hukassa. Loukkaa toista vierasta mm sanomalla että tämä ei ole viisas. Ruotsalaistutkimukset ovat keksittyä höpölöpöä. Natsivertauksia, ihan kuin lastentarhat olisivat Himmlerin ja kumppaneiden keksintö! Tuohan on suorastaan maanista menoa. Hulvattominta oli toteamus että joku toimittaja on nimittänyt häntä oikein julkisesti sosiaalisesti taitavaksi henkilöksi. Ehm...

Itse jutun teemaan, eli kysymykseen onko lasten parempi kasvaa äidin helmoissa vai lastentarhassa en lapsettomana ota sen enempää kantaa. Mutta sen verran sanon, että olen henkilökohtaisesti ollut sitä mieltä että jos olisin aikoinaan päässyt lastentarhaan muiden ihmisten ilmoille, olisin varmaan oppinut sosiaalisemmaksi. Sen sijaan minusta kasvoi lapsi, joka leikki yksin huoneessaan, ja joka aikuisenakin on ujohko, hiljainen ja herkästi syrjäänvetäytyvä.

Sen maanisen shown voi katsoa tästä:

Pari varoituksen sanaa

EI kannata katsoa Love Gurua!

Koska olen pitänyt Mike Myersin Austin Powers-elokuvista, en osanut varautua tuohon täydelliseen vaivaannuttavaan huonouteen. Epäuskon vallassa sitä katsottiin, ja siunailtiin ettei menty aikoinaan elokuvateatteriin sitä katsomaan.
En osaa osoittaa sormella mikä siinä meni niin pahasti vikaan - olihan Austin Powerseissakin alapää- ja ruumiintoimintohuumoria, mutta se ei herättänyt minussa tällaista voimattomuuden ja vaivaantuneisuuden tunnetta. Päinvastoin nauroin solmussa (ehkä kuitenkin vähän häpeillen, mutta tulipa nyt tunnustettua tuokin ihan julkisesti...) Toivottavasti Myers onnistuu vielä tulevaisuudessa tuottamaan jotain parempaa.

Huh.

Meluhaitoista kuorolaulantaan

Kerrostaloelämä on toisaalta helppoa, toisaalta täällä on kaikenlaisia meluhaittoja. Kersoista on erittäin hauskaa äännellä rappukäytävässä, koska kaikuu niin kivasti, tyypit bilettää ja kääntää nupit kaakkoon, tehdään remontteja aamuseitsemästä alkaen jne.

Eilen iltapäivällä kun menin kylpyhuoneeseen, ihmettelin että mikä hemmetin mökä ilmastointikanavia pitkin nyt kantautuu. Hetken kuunneltuani totesin, että jossain on joukko eläkeläisiä (äänistä päätellen) harjoittelemassa Uralin pihlaja -lauluesitystä. Ikävä sanoa, mutta oli hieman epävireistä, eivät taitaisi pärjätä missään kuorokilpailuissa.

Mistä sain mukavan aasinsillan töllöttimen tulevan ohjelmiston kommentoimiseen: Kuorokilpailujahan järjestetään kohta sekä Ylen että Nelosen toimesta. Tuota Nelosen Kuorosotaa ajattelin ainakin kurkata, sillä siinä on potentiaalia. Olen nimittäin katsonut Ruotsin ohjelman toista tuotantokautta, ja se on ollut ihan viihdyttävää. Ja osallistujillakin näyttäisi olevan hauskaa. Ja nyt tulee se kohta missä minä haikailen, että olisipa kiva päästä laulamaan jne jne. Olen muuten lapsena laulanut muutaman vuoden kuorossa, mutta tänä päivänä tuskin pääsisin mistään koelauluista läpi muuta kuin johonkin soraäänikuoroon.

Niin tuosta ohjelmasta vielä sen verran, että olenko ainoa joka on lopen kyllästynyt siihen että nykyajan kisoissa äänestetään aina joka jaksossa joku pois? Eikö voitaisi vetää koko ohjelmasarja läpi ja viimeisessä jaksossa äänestää voittaja? Olisi vähemmän tylyä.

Vaihteeksi jotain kevyempää

Minulla on varmaan jo ennenaikaisesti kevättä rinnassa, sillä olen viime aikoina kuunnellut kevyempää musiikkia kuin yleensä. Eilen innostuin ostamaan Amy MacDonaldin This is the life-levyn. Satuin kanavasurffaillessani jäämään hetkeksi töllöttämään Ruotsin Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa (siellä kisaa tänä vuonna mm. maailman vahvin mies, julkkisbloggaaja, kokki ja nyrkkeilijä), ja bongasin hauskan biisin jonka tahdissa eräs pari veti quickstepiä. Googlettamalla selvitin että kyseessä on Amy MacDonaldin This is the life - jos yhtään kuuntelisin radiota, olisin varmaan jo aiemmin ollut tietoinen moisesta biisistä. Siis olen NIIN pihalla siitä, mikä on in ja mikä ei...
Kuuntelin vähän maistiaisia, ja päädyin sitten ostamaan kyseisen levyn iTunesista. Ihan hauskaa, kepeää musaa - folkpopiksi sitä kai voisi sanoa? Todella miellyttävä ääni Amylla.

This is the life:



ja Let's start a band

Randomia

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa että oli hauskaa että Remu pääsi viisufinaaliin, mutta siitä Waldo's Peoplesta en oikein tiedä... en oikein ole tuon dance-genren suuri ystävä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan, eli haasteeseen, jonka Tintti heitti niskaani: pitäisi kertoa kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäni. Jaahas, mitäs sitä nyt kertoisi? Mietitäänpäs...

1. Minulla on arpi oikean kulmakarvan yläpuolella, koska lapsena putosin ja löin pääni patteriin.
2. Kenkäni ovat kokoa 39.
3. Minulla (tai perheelläni) on ollut koira, undulaatteja, rotta, hamsteri ja tietty kissa.
4. En voi sietää Uuno Turhapuroa.
5. Käytän silmälaseja. Toisinaan piilareita.
6. Olen ennen harrastanut sekä piirtämistä että kalligrafiaa, mutta ne ovat ikävä kyllä jääneet.

Asiaan kuuluisi haastaa kuusi henkilöä mukaan tähän, mutta minusta tuntuu että suurin osa blogituttavistani ovat tämän jo tehneet, joten jätän haasteen avoimeksi: Jos sinä, rakas lukija, et vielä ole joutunut tämän haasteen uhriksi, niin nyt olet!!

Surkeiden sattumusten sarja

Olipas eilen päivä.

Aamulla vessasta paloi TAAS lamppu, mikä tietenkin haittasi aamutoimiani, koska en millään ehtinyt alkaa vaihtamaan uutta halogenipolttimoa. Sitten läksin junalla työmatkalle Helsinkiin, tiedotustilaisuuteen missä puhui sekä opetus- että kulttuuriministerit. Wallin teki hyvän vaikutuksen, mies vaihteli sujuvasti suomen, ruotsin ja englannin kielien välillä.
Tähän mennessä kaikki hyvin, mitä nyt vähän nälkä kurni vatsassa, kun en ollut syönyt kuin aamiaista ja pienen piirakkapalan, mitä tuolla tilaisuudessa tarjottiin.

Tilaisuuden jälkeen piti sännätä vauhdilla yhteen arkistoon, mutta totesin että olin ennen lähtöäni unohtanut tarkistaa osoitteen! Hyvä minä. Ei siinä sitten muuta kuin kavereille kilauttamaan ja apua pyytämään - periaatteessa tiesin kyllä osoitteen, mutten ollut varma asiasta, joten halusin tarkistaa etten sekoittanut sitä erääseen toiseen osoitteeseen... Sitten ajattelin kokeilla uutta reittiä, "jos vaikka pääsisi nopeammin" - ja höpöhöpö - koska Helsingin kadut eivät ole suoria, tein loppujen lopuksi ylimääräisen lenkin. Just.

Arkistokeikka oli tuottoisa, ja huomasin että voisinkin ehtiä neljän junaan. Ostin lipun, kävin hakemassa patongin matkaevääksi, katsoin missä vaunussa istumapaikkani on ja lähdin etsimään oikeaa laituria. Kun pari minuuttia myöhemmin olin nousemassa junaan, huomasin että lippuni on kadonnut! Käänsin taskuni nurin ja kaivoin laukun joka poimun, hyvä etten kurkannut sämpylän välistäkin, mutta lippu pysyi kadoksissa. Olin pistävinäni sen taskuuni lähtiessäni laiturille - mutta ilmeisesti olin tehnyt sen huolimattomasti ja lippu oli pudonnut maahan, ja joutunut sen kammottavan tuulen viemäksi. Siinä asemalaituria haravoidessa ehti jo junakin lähteä, eikä auttanut kuin mennä ostamaan uusi lippu seuraavaan junaan.

Siis ei voi olla totta! Yleensä olen hyvin huolellinen lippujen yms kanssa, ja tarkistan ehkä vähän neuroottisestikin moneen otteeseen että ovat hyvässä tallessa. Mutta nyt pääsi huomio herpaantumaan, ilmeisesti koska räpelsin samalla kännykkääni. Sinne meni 28 euroa taivaan tuuliin. Voitte arvata että ketutti.

Nuo VR:n hinnat ovat muuten nykyään ihan törkeitä! Pendolino Helsingistä Turkuun maksaa jopa 33 euroa! Ja junat senkun myöhästelevät (eivät onneksi ne joita minä olen käyttänyt), kärrymyynnissä on joka kerta tekninen vika joka estää kortilla maksamisen jne. Onneksi tämä oli työmatka, joten saan kuluni korvattua, paitsi tietysti sitä hukattua lippua... Ai että rupesi taas ketuttamaan.

Ihmettelyä Turku-Helsinki radalla

Mikä saa ihmisen tilaamaan oluen junan kärrymyynnistä klo 9 aamulla?
T. Kaakaota aamulla, kiitos

Onnea töyhtötukalle

Muistin vasta nyt että Tintti taisi eilen täyttää 80 vuotta.
Juhlan alla joku brittitoimittaja on julistanut että Tintin on pakko olla homo. Miksi? No koska tämä asuu linnassa vanhemman setäihmisen kanssa, omistaa pienen pörröisen koiran ja kaveeraa oopperadiivan kanssa. Jaa. Pitäisi tietysti päästä kysymään Hergéltä itseltään, että onko asetelmassa mitään taka-ajatuksia. Mutta juuri eräänä päivänä Pulla-Armaksen kanssa keskustelimme siitä, miten harvinaisen aseksuaalinen sarjakuva Tintti onkaan - siitä ei löydä juuri minkäänlaisia viittauksia seksuaalisuuteen.

Tintti-elokuvia ollaan kovasti puuhaamassa ainakin Steven Spielbergin ja Peter Jacksonin toimesta. Toivottavasti tulos on parempi kuin taannoin näkemäni, taisi olla 60-luvulla tehty, elokuva - se oli varsinaista trashia. Haddockin parta naurattaa vieläkin, se näytti siltä että näyttelijän naamaan oltiin liimattu liiskattu marsu. Mutta koska Peter Jackson on mukana tässä uudessa projektissa, olen luottavaisin mielin.

Lisää sarjakuva-asiaa: Katsoin eräänä päivänä todella mielenkiintoisen dokumentin ranskalaisesta sarjakuvataiteilijasta Jean Giraudista eli Moebiuksesta. Dokkarissa haastateltiin myös montaa nimekästä sarjakuva/elokuva-alan ihmistä jotka olivat tehneet Moebiuksen kanssa töitä, todella mielenkiintoista. Sitä en tiennytkään että hän oli mukana suunnittelemassa Alien-elokuvan kostyymejä. Ne aivan loistavat avaruusöttiäisethän ovat sveitsiläisen H.R. Gigerin käsialaa, pidän kovasti hänenkin töistään.

Moebiuksella on näppinsä pelissä myös muissa leffoissa, esim. Fifth elementissä. Dokkarissa vihjattiin myös että Ridley Scott oli saanut idean Blade Runnerin vertikaaliseen kaupunkiin Moebiuksen sarjakuvasta.

Luen tällä hetkellä Moebiuksen ja Alejandro Jodorowskyn Incal-sarjaa, joka on äskettäin julkaistu suomeksi yksissä kansissa. Aivan loistavaa työtä.



Tetsuo - Akira - Otomo - Moebius

Kirjavuoden tilinpäätös

Ajattelin, että täytyy tehdä katsaus myös viime vuonna lukemiini kirjoihin. En yltänyt edellisvuoden määrään, tänä vuonna täytyy parantaa, sillä lukeminen avartaa.

Voinpa huvin vuoksi kertoa mitkä kirjat tuli kahlattua läpi:

• Jan Guillou: Vägen till Jerusalem, Tempelriddaren ja Riket vid vägens slut. Eli kirjat, joihin Arn-elokuvat perustuvat. Pidin erittäin paljon niistä.
• Tess Gerritsen: Kaksoisolento - Oikeuspatologi tms ratkaisee mysteeriä. Kovin helppolukuinen, vähän kuin C.S.I. kirjamuodossa.
• Ben Myers: System of a down - Hollywoodin hypnootikot. Bändibiografia, ok sellainen.
• Philip K. Dick: Confessions of a crap artist - ei ole suosikkini Dickin kirjoista, tämä ei ollut edes scifiä, mutta ok.
• Paolo Coelho: Portobellon noita. Ensimmäinen Coelhoni. Sen perusteella voisin kyllä lukea häneltä muitakin teoksia.
• H.P. Lovecraft: Charles Dexter Wardin tapaus - vanhanajan kauhutarina vuodelta 1927, tykkäsin.
• Steven Hall: The raw shark texts - tälle annan vuoden parhaan lukukokemuksen pystin. Olenkin jossain aiemmassa postauksessani tainut jo kehua sitä.
• Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep? - Kirja, johon Blade Runner -elokuva perustuu. Aivan loistava! Kuka on ihminen?
• Haruki Murakami: After dark. Ensimmäinen lukemani japanilaisen kirjailijan kirja. Se kuvailee yhden yön tapahtumia, joista jotkut ovat hyvin outoja...
• Mary Higgins Clark: Kuolema kiertää kaupunkia - tämän kirjan olin melkein jo unohtanut, ja nyt pitikin pinnistellä että muistaisin mitä siinä tapahtui. Se ei siis tainut tehdä kummoistakaan vaikutusta. Sellainen helppolukuinen teos.
• Johanna Sinisalo: Linnunaivot. Tämän sain synttärilahjaksi. Olen lukenut Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, ja pidin siitä kovasti. Ei tämäkään huono ollut, mutta ei pitänyt kourissaan - loppukohtaus oli hyvä.
• Albert Einstein & Sigmund Freud: Miksi sotaa? Einsteinin ja Freudin kirjeenvaihtoa aina niin ajankohtaisesta aiheesta. Lisäksi kirjassa on Isaac Asimovin essee Hyvä maa kuolee, joka ottaa kantaa maapallon ylikansoitukseen ja luonnonvarojen riistoon. Asiaa!

Näiden lisäksi aloin lukemaan Katerina Janouchin Läheinen-romaania, mutta se ei jaksanut kiinnostaa. Mutta vuoden suosikiksi nousi siis Hallin Haiteksti. Suosittelen.

Viisut tulivat kuin puskasta

Pääsi tuo Euroviisujen ensimmäinen alkukarsinta vähän yllättämään aikaisella ajankohdallaan. Nythän on vasta tammikuun alku! Havahduin kuitenkin ajoissa katsomaan.

Eipä siellä mitään ihmeellistä tarjontaa tällä kertaa ollut. Kwanin biisi voi studioversiona olla ihan kiva. Hiukan pelästyin kun Kansa keskeytti esityksensä - ajattelin että nyt se alkaa hörhöilemään tai diivailemaan, niinkuin lehdistä olemme monesti saaneet lukea... sehän vasta noloa olisi. Mitä siellä oikein tapahtui?

Toivottavasti seuraavassa ohjelmassa on jotain mielenkiintoisempaa tarjolla.

En enää ikinä syö popcornia!

Viikko sitten mutustelin suurta herkkuani, popcornia, ja nieluuni tarttui pala popparinkuorta vai miksikä sitä nyt sanoisi. Eikä se suostunut irtoamaan, ei sitten millään keinolla, ei rykimällä, kurlaamalla eikä sorkkimalla.

Koko viikon olen kärvistellyt ja maalannut kauhuskenaariota siitä, kuinka nolona joutuisin menemään työterveyshuoltoon valittamaan että minulla on popcorninjämä nielussa joka alkaa kohta mätänemään. Millä lääkäri tai hoitsukaan olisi sitä saanut pois? Jos nieluun alkaa tunkea pinsettejä, niin yrjö tulee taatusti.

Mutta oi ilon päivä! Nyt se vihdoinkin irtosi itsestään!!!

Yritän muistaa tämän ahdingon aina kun rupeaa tekemään mieli poppareita.

Kuoriaisklassikko

Luin hiljattain Franz Kafkan Muodonmuutos-tarinan.
Olipas outo, surullinen ja oivallisesti kerrottu tarina. Kauppamatkustaja Gregor Samsa herää eräänä aamuna ja huomaa muuttuneensa kuoriaiseksi - mikä minua erityisesti viehätti oli se että Gregor tai hänen perheensä ei missään vaiheessa pohtinut miksi ja miten näin oli tapahtunut. Kohtaloon vain tyydyttiin. Sääliksihän miestä kävi, ja kirjan lopussa jouduinkin niistämään nenäni...

Olen lukioikäisenä lukenut Kafkan Oikeusjutun, jota pidin silloin erittäin angstisena tarinana. Ajattelin lukea sen uudestaan lähitulevaisuudessa, ja katsoa miltä se nyt tuntuu. Nyt luen Muodonmuutoksen kanssa samoissa kansissa olevaa Rangaistussiirtolassa.

Työnurkkaus

Tintti näytti taannoin omansa, minä seuraan perästä. Huone ei ole täysin oma, mutta viime viikkoina olen saanut istua ylhäisessä yksinäisyydessä. Tänään talkkari sai vihdoinkin käännettyä lämmön päälle, joten nyt oli ihan mukavakin istuskella ilman että huulet sinertää. Ja työpöytä on kuin kotikin - täynnä roinaa.

Ostin syksyllä tuon kirkasvalotyöpöytälampun, ja ikään kuin olisinkin hieman pirteämpi päivisin...

Seinää koristaa Rembrandtin lukeva munkki



Ja tee juodaan tietysti kallomukista. Skål!

62

Tuli juuri mieleeni, että David Bowie täyttää tänään 62 vuotta.
Sen kunniaksi parit videot, ensimmäisenä Blue Jean vuodelta 1984:



Ja sitten yksi suosikkibiiseistäni ja video, jossa kaksi rock-jumalaani - Bowien seurana Trent Reznor (Nine Inch Nails), vuodelta 1997:

Elokuvavuoden tilinpäätös

Sooloilijan innoittamana kävin miettimään että mikä viime vuonna katsotuista elokuvista on suosikkini.

Olipas muuten vaikea tehtävä. Enhän edes muista mitä kaikkea olen katsonut, mutta onneksi olen Facebookissa listannut Flixteriin luullakseni suurimman osan katsotuista leffoista. Joten tässä jonkinlaista tilinpäätöstä:

Viime vuosi oli minulla Coen-veljesten vuosi, sillä katsoin useamman heidän elokuvansa, ja voin sanoa pitäneeni kaikista. Suosikikseni nousi ehkä Menetetty maa tai Barton Fink.

Toinen ohjaaja, jonka useamman elokuvan katsoin on korealainen Chan-Wook Park, jonka kostotrilogia tuli katsottua. Näistä kolmesta (Sympathy for mr. Vengeance, Oldboy ja Lady Vengeance) Oldboy nousi suosikikseni.

Tietysti on mainittava vanhat scifiklassikot Blade Runner (final cut) ja Videodrome - upeat!

Olen tässä listaillut lähinnä vanhoja leffoja. Uusimmista ykkössijan taitaa viedä Menetetty maa, Eastern promises tai Orpokoti, jotka olivat jokainen eri tavalla upeita. (En kylläkään enää ole varma ovatko ne v 2007 vai 2008 leffoja, muistan nähneeni ne viime vuonna...)

Vuoden turhimpia/ärsyttävimpiä olivat Lordi-elokuva Dark Floors, 10 000 b.c. ja I am legend (tässä vaiheessa Mikaela taitaa pyöritellä päätään) ja elokuvat joiden olisin toivonut olevan parempia oli Aliens vs. Predator 2 sekä Arn-leffat.

Vuoden erikoisin tuttavuus lienee unkarilainen Taxidermia tai David Lynchin varhaistuotantoon kuuluva Eraserhead.

Niin, ja vuoden hyvämielenleffaksi kruunaan tietty Mamma Mian. Siitä ei pääse mihinkään.

Terveiset Helsingistä... luulisin

Käväisin eilen Helsingissä. Tosin olisin yhtä hyvin voinut olla Pietarissa, päätellen siitä mitä kieltä tuolla kuuli eniten. Kaupunki oli pullollaan venäläisturisteja.

Mitään en ostellut (onneksi), mutta kavereiden kanssa oli kiva hengata - käytiin kaffella, pastalla ja lopuksi drinksuilla Sokoksen yläkerran baarissa. Siellä oli vessassa todella hi-tec saniteettiroskikset. Niihin ei tarvitse koskea kädellään, riittää että heilauttaa kättään sensorin edessä, niin luukku aukeaa. Siistiä.

Sain taas vähäksi aikaa tarpeekseni pääkaupungin väenpaljoudesta, tungeksimisesta ja hissijonossa etuilusta. Oli mukavaa päästä taas kotiin.

Upea Amsterdam

Edellisessä postauksessa mainitsin Jacques Brelin.

Amsterdam on kappale joka teki minuun todella suuren vaikutuksen kun sen joskus ensimmäistä kertaa kuulin. Tässä esityksessä on intensiteettiä, ihoni nousee ihan kananlihalle:



Kappaleen on esittänyt myös David Bowie:



Eikä Hectorin suomenkielinen versiokaan ole lainkaan hassumpi:

Hartaita lupauksia

Mikaela haastoi minut laatimaan uudenvuodenlupauslistaa, joka poikkeaa tavanomaisista "lupaan alkaa laihduttamisen" yms. listoista. Eli mitä lupaan jatkaa/kehittää. Aloitin listan laatimisen eilen, mutta aika loppui kesken kun piti lähteä uudenvuodenjuhliin, joten olen vasta tänään päässyt listan loppuun.

Tämähän vaati ihan miettimistä, mutta täältä pesee:

Lupaan hartaasti jatkaa Picon lellimistä niin kauan kun meillä vielä on yhteistä aikaa. Tarjoan äijälle kieltä, kalaa ja kaikkea muuta mistä tämä niin kovasti pitää. Ja annan erityisen paljon rapsuja.


Lupaan hartaasti jatkaa erinäisten avaruusörkkien vastaista taistelua sohvalta käsin. Peliohjain kädessä käyn urheasti taistoon - ja samalla nautin siitä täysin rinnoin.

Lupaan hartaasti jatkaa hyvin alkanutta säännöllistä kuntoilua, koska se on hyväksi myös mielelle. Mens sana in corpore sano. Tätä lupausta varten ostin eilen alennusmyynnistä uusia treenivaatteita. On niin paljon mukavampaa hikoilla sitä varten valmistetussa, hengittävässä paidassa kuin normaalissa t-paidassa, joka liimautuu ihoon.


Lupaan hartaasti jatkossakin nauttia kaikenlaisesta musiikista. Metallista, jazzista, goottirockista, klassisesta, folkista... Kuinka paljon mahtavaa musikaalista tuotantoa maailmasta löytyykään, mielestäni on synti pidättäytyä tiukasti jossain tietyssä lokerikossa. Tämän nautintolupaukseni piiriin ei kuitenkaan kuulu suomi-iskelmä, gangsta-rap tai kantri, sen verran rajoittunut olen yhä... Tämä toikin mieleeni viimeisimmän harmituksen aiheen, eli sen että unohdin männä päivänä katsoa Teemalta tulleen Jaqcues Brel -dokumentin. Olen jotenkin viehättynyt Brelistä ja olisin sen mielelläni nähnyt. Täytyy pitää silmät auki uusinnan varalta.

Lupaan hartaasti nauttia musiikista myös livenä, eli tavoitteena olisi käydä ainakin joillain keikoilla ja festareilla, sekä ehkä myös klassisen musiikin konsertissa. Muutenkin pyrin touhuamaan enemmän kodin ulkopuolella. (Kuvassa David Bowie Provinssissa '04)

Lupaan hartaasti jatkaa mielenkiintoisiin kirjoihin tutustumista. Lupaan myös yrittää lukea entistä enemmän. Tietokoneella oloa voisi rajoittaa ja käyttää osa tästä ajasta lukutuolissa. Tänä vuonna lukulistallani on ainakin Kafkaa, Dickiä ja jokunen elämänkerta.


Lupaan hartaasti jatkaa elokuvien katsomista, sekä kotisohvalla että elokuvateatterissa. Lupaan katsoa sekä Hollywood-leffoja että eurooppalaisia ja suomalaisia tuotoksia.


Lupaan jatkossakin ihastua kauniisiin, hulluihin, hyödyttömiin asioihin, kuten lohikäärmefiguriineihin. Kyllä, minä tilasin edellisessä postauksessa esittelemäni lohikäärmeen... ei sitä voinut vastustaa, eikä kukaan suostunut puhumaan ostopäätöstä vastaan...

Siinä ne minun lupaukseni olivat. Luulen, että ne ovat helppo pitää. Mitäs kaikkea te muut olette lupailleet?