Lauantai-illan ratoksi

Ruotsissa tanssitaan tangoa Lordiin tahtiin. =)
Linkki

Langattomuus on poikaa

Hankin eilen langattoman reitittimen voidakseni nauttia täysin rinnoin läppärin tuomasta vapaudesta. Pitkä tovi siinä meni, mutta nyt voin ylpeänä todeta että sain ihan itse asennettua kaikenmaailman salasanasuojaukset ja MAC-filtteröinnit ja vähensin lähettimen tehoa- ei uskoisi kenenkään ihan heti pääsevän verkkooni käsiksi. (Koputetaan puuta)
Verkkoa asentaessani huomasin että meidänkin talosta löytyy jonkun naapurin täysin suojaamaton verkko, johon olisi päässyt helposti käsiksi. Yllättävän usein sellaisiin törmää.

Nyt tunnen itseni melko nörtiksi: kotiverkossa on läppäri, pöytäkone (koska en ole vielä siirtänyt sitä syrjään), Xbox ja tarpeen vaatiessa vielä iPod touch. Ja Xboxin sai vielä toimimaan tietokoneen MediaCenterin jatkeena, mikä tarkoittaa sitä että voin katsella mediatiedostojani telkkarista kytkemättä mitään fyysistä piuhaa tietsikan ja töllön välille - oi tätä teknohuumaa. =)

Läppäri on tosiaan kiva jos haluaa löhöillä sohvalla ja samalla surffailla - mutta se vapaus vesittyy kun taloudessa on kissa, joka tahtoo könytä syliin, mieluiten näppäimistön päälle. En ihan mielelläni tahtoisi koneeseen kissankarvoja...

Päästä oikea ystävä sisään

Kävin tänään vihdoin katsomassa ruotsalaisen elokuvan Låt den rätte komma in, eli Ystävät hämärän jälkeen. Pidin siitä todella paljon. Elokuva perustuu John Ajvide Lindqvistin romaaniin, ja se on tätä nykyä luettava-listallani.

Elokuvaa on kehuttu kauniiksi, eikä syyttä. Kuvaus oli tehty ajatuksella, ja tunnelma oli miellyttävän rauhallinen. Todella erilainen vampyyrielokuva, joka myös on elokuva koulukiusaamisesta ja ystävystymisestä. Nyt on sekin päivä nähty että Anne kehuu lapsinäyttelijöitä, pidin etenkin vampyyrityttöä esittävän Lina Leanderssonin tulkinnasta.

Tämän tahdon katsoa toistamiseen - jättebra!

Aikamoiset kemut tiedossa

Ruotsissa nimittäin. Olen ihmetellen katsellut Ruotsin tv:n extralähetyksiä sen johdosta että Victoria ja Daniel vihdoinkin ovat menneet kihloihin.

Aikamoinen vouhotus ja rumba, kun ajattelee että loppujen lopuksi on vain kyse kahden homo sapiens -lajin edustajan pariutumismenoista.

Suurin osa kansasta tuntuu olevan mielissään siitä, että kruununprinsessa nai tavallisen kansanmiehen, mutta eräässä insertissä jotain ihme "yhdistyneet rojalistit" tms. -ryhmittymää edustava jäykistelijä selitti että ensisijaisesti Victorian olisi pitänyt etsiä itselleen eurooppalaisen kuninkaallisen, toissijaisesti eurooppalaisen aatelisen, ja jos ei vieläkään olisi napannut, niin ruotsalaisen aatelisen. Hohhoijaa. Oli sen oloinen mies että taitaa olla heinäseiväs ahterissa - tai anteeksi, eihän rojalistilla tietenkään voi olla siellä mitään niinkään rahvaanomaista kuin heinäseivästä, kyseessä taitaa olla kullattu marsalkansauva.

Vaikka en häähömpötyksistä paljoa perustakaan, toivotan pariskunnalle silti onnea tulevaisuuden varalle - aikamoiseen rumbaan se Ockelbon poika on ajautunut. Silvia-anoppi tietänee miltä se tuntuu...

Back to life

Noniin, takaisin sorvin ääreen. Edellisestä postauksesta onkin jonkin verran aikaa, kun oli noita kiireitä. Kiireestä ja stressistä palautumiseen menikin sitten -viikko, mutta nyt tunnen olevani taas voimissani. Siispä jatketaan jorinoita.

Näin alkuunsa pieni pikakatsaus siihen, mitä viime viikkoina on tapahtunut:

• Olen totutellut Vistaan - ja se ei ole sujunut täysin kiroilematta. Vieläkin on jotain säätöjä tekemättä, että tämä ei koko ajan kyselisi saako ohjelmat käynnistyä vaiko ei... Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka pari liuskallista, mutta en nyt sorru siihen.
• Olen käynyt taas pariin otteeseen Helsingissä - työmatkalla molempina kertoina. Voin muuten suositella Kansallismuseon Suomen sodan 200-vuotisjuhlanäyttelyä - se oli aika mielenkiintoinen. Olen myös käynyt ensimmäistä kertaa Espoossa WeeGee-talossa - siellä tutustuin Espoon kaupunginmuseon Keskiaikainen kylä-näyttelyyn ja Helinä Rautavaaran antropologisiin kokoelmiin. Jälkimmäinen oli aikas jännä - en ole aiemmin Helinästä paljoakaan lukenut, tuntui olevan aika mielenkiintoinen nainen.
• Olen pelannut Tomb Raider Underworldin loppuun alle viikossa - se oli kyllä kumman lyhyt, koska en ole tahkonnut sitä yötä päivää...
• Olen käynyt elokuvissa katsomassa suomalaisen Muukalainen-elokuvan. Se oli kauniisti kuvattu, mutta minusta kaikki se hiljaisuus oli vähän teennäistä... alleviivatun taiteellista.
• EN ole hankkinut lippuja Madonnan konserttiin.
• Olen päättänyt muuttaa. Asunto on jo katsottuna, ja muutto tapahtuu joskus toukokuussa. Jeeeee! Elintilaa! Siitä enemmän myöhemmin.
• Olen vihdoin vienyt joulukoristelaatikon kellariin. Paitsi juuri äsken huomasin että pari koristetta oli jäänyt kyydistä...

Siinä nyt jotakin. Nyt aion käydä katsomaan nauhoittamaani Oscar-gaalaa, että voin sitten yhtyä kolttu- y.m. keskusteluihin. =)

Ja loppukevennykseksi trollin pylly. Ei juuri mistäkään syystä, minä vain yhtenä päivänä tajusin että työpistettäni koristavalla trollilla ei ole housuja. Mokomakin nakuilija. Ja älkää kysykö miksi olen raahannut trollin työhuoneeseeni. En osaa selittää sitä itsellenikään. ;-)

Ei sitten toiminut...

... merkinnän lähettäminen kännykällä, meinaan. Ennen on onnistunut.

Tänä aamuna vain junassa istuessani näpyttelin väliaikatietoja niistä mahdollisesti kiinnostuneille. Kiire on yhä sellainen että varsinainen blogittelu ja blogien lukeminen saa levätä vielä ensi viikolle.

Olen kylläkin saanut valmiiksi erään toimitustyön, mutta koska olen lupautunut pitämään KAKSI luentoa, joista ensimmäinen on torstaina, minulla riittää hommaa. Miten ihmeessä saan kasaan tarpeeksi asiaa? Olisi pitänyt tehdä jonkinlaisia pedagogisia opintoja, että tietäisi niksejä aktivoida opiskelijat tekemään juttuja että itse saisi levätä...

Nyt olen työmatkalla Helsingissä (tai itse asiassa olen tällä hetkellä Espoossa) ja huomenna takaisin kotona. Tätä varten piti se läppärikin ostaa - että saan tehdä töitä reissussa. On muuten toistaiseksi ollut ihan kelpo peli.

Ja nyt taas töihin.... että menenkin lupautumaan tekemään sellaista, josta en oikeasti pidä.
Jos vaikka viikonloppuna ehtisin katsomaan mitä teille muille kuuluu...

Valinnan vaikeus

Puuh, kiirettä pitää sen verran etten ole ehtinyt käydä mitään kirjoittamassa, saatikka sitten lukemassa muiden kuulumisia. Yritän illalla ehtiä poikkeamaan...

Mutta tähän väliin tahtoisin ilmaista kokoahdistukseni - 15 vai 17 tuumaa?
- kyseessä on kannettava tietokone.

Olen ajatellut korvata pöytäkoneeni kannettavalla saadakseni enemmän tilaa. Asia tuli ajankohtaiseksi nyt, kun olen lähdössä pariksi päiväksi reissuun, ja samalla pitäisi saada valmisteltua powerpoint-esitystä - siispä olisi mukava saada kone mukaan.

Mutta: alunperin bongaamani kone, joka olisi jopa pelikelpoinen, on 17 tuumainen, elikkä lähinnä liikuteltava, ei kannettava. 15-tuumaisissa taas tuntuu olevan heikommat näytönohjaimet ja pienemmät kovalevyt. Eli nyt olisi päätettävä että painaako liikuteltavuus vaiko tehokkuus enemmän vaakakupissa. Ihan fyysisesti tehokkaampi kone painaa enemmän - se on lähes neljäkiloinen, pienempi kilon verran kevyempi.

Onkos kellään tuollaista isomman mallista konetta? Onko se totaalisen epäkäytännöllinen? Entä onko merkillä väliä?

Tuli paha olo

Minä en katsonut ruotsalaisen neloskanavan Kalla fakta -ohjelmaa, joka paljasti kuinka untuvia nypitään elävistä hanhista (siitä kertoo Suomessa mm. Hesari.). Minulle riitti ohjelman mainoksen näkeminen, ja jo tuli paha olo.

Vilukissana arvostan untuvatakkien lämpöisyyttä, ja juuri ostinkin uuden sellaisen (joka kylläkin vuotaa niin paljon että näytän sulkasatoiselta kanalta kun otan sen päältäni) - nyt tuntuu kyllä enemmän kuin vähän ilkeältä käyttää sitä. Mitä jos juuri ne untuvat on hankittu rääkkäämällä?
Taisi olla viimeinen untuvatakkini.

Reissun jälkeen kotona

Tuli taas pääkaupungissa käytyä. Tällä kertaa entisen työporukan tapaamisessa. Olin opiskeluaikani loppupuolella usein vuokratyöläisenä eräässä firmassa, ja olemme muutaman tyypin kanssa pyrkineet tapaamaan ainakin kerran vuodessa. Tällä kertaa suuntasimme Helsinkiin shoppailemaan, koska yksi meistä asuu nykyään Espoossa.

Shoppailu ei tuottanut tulosta kuin yhden strassikoristeisen pääkallosormuksen verran (siihen kuluikin huimat 1,20€). Eipäs - nyt meinasin valehdella - poikkesimmehan Espoossa Lumenen tehtaanmyymälässä, missä tuli ostettua puutereita ja voiteita tämän vuoden tarpeisiin.

Shoppailun jälkeen menimme pitkälle illalliselle La Famigliaan - herkullista ja mukavaa. Vatsa pullollaan ei enää jaksanut lähteä jatkoille, vaan painelimme hytisten majapaikkoihimme. Koska K:n kanssa pidämme hotelleista, olimme varanneet huoneen - joka näköjään oli junaradan päällä. Mielenkiintoinen ratkaisu. Onneksi yöllä ei kulkenut junia...


Kaikenkaikkiaan mukava ja rentouttava reissu. Ja tulipa testattua uusi Turku-Helsinki moottoritie kokonaisuudessaan.