Muutto ohi

Jaksan yhä vaan ihmetellä miten paljon kamaa yhdellä ihmisellä voi olla. Tavaraa roudattiin monena päivänä, ja aina vaan löysin jonkun nyssäkän komeron perältä. Perjantaina sain vihdoin vanhan luukun jynssättyä putipuhtaaksi, ja nyt olen siis virallisesti vaihtanut osoitetta. Makuuhuone on vielä ihan täynnä laatikoita, ja niiden purkamiseen menee varmaan viikkoja.


Pitäisi kyllä saada tuonne sen verran tilaa että voisin ostaa uuden sängyn - tällä hetkellä nukun patjalla olohuoneen lattialla. Uuden, isomman sohvankin tarvitsisin, mutta lattiarempasta tuli sen verran kallis että sen ostaminen jää hamaan tulevaisuuteen.

Pico oli näreissään kun joutui muuttopäivänä parvekkeelle arestiin - ja kaiken kukkuraksi hänet tungettiin sen jälkeen vielä kuljetuskoppaan ja hirvittävään kapistukseen nimeltä auto. Tässä päässä ulos päästyään kaveri oli kyllä hieman ihmeissään - kulki naukuen tutkimassa nurkkia, pysytellen visusti seinän vierustalla. Ensimmäinen yö sujui kuitenkin rauhallisesti nukkuen vanhalla tutulla sohvalla, ja seuraavana päivänä paikkoja tutkittiinkin jo rohkeammin - mm. sauna tuli tarkastettua.

Ja nyt laatikkoja purkamaan.



P.S. Bongaatko kissan ylimmästä kuvasta?

Epätoivo alkaa nostaa päätään

Miten ihmisellä voi olla niin paljon roinaa?
Kuskasin tänään kaverini avustuksella kaksi autollista pikkulaatikoita uuteen kämppään. Ja sitä tuskin huomaa täällä vanhassa päämajassa. Laatikkoa piisaa, ja kaikenlaista irtosälääkin näkyy vielä olevan runsaasti. Ruokakaappikin on vielä tyhjentämättä. Aaarrgghhh!

Torstaina täytyy ennen muuttopuuhiin ryhtymistä tehdä keikka Ekotorille - sänky, vanha ruokailuryhmä ja tietokoneen näyttö joutaa kiertoon. Sitten alkaa varsinainen rumba. Toivottavasti sentään pärjätään kahdella keikalla, koska vuokrapaku on aika iso.

Huomenna pitää ensin käydä työpaikan kevätjuhlassa, sitten äkkiä maalaamaan olkkarin seinä toistamiseen, ja sitten kotiin irrottamaan kirjahyllyn lasiovia ja ruuvaamaan sänkyä palasiksi. Sitä ennen on siirreltävä huonekaluja jotta saisin sängyn alkovistaan.... kääk, ahdistus iskee. Ja minä sentään aloitin pakkaamisen jo helmikuussa!

Törmäsin muuten jo ensimmäiseen naapuriin joka tuli oikein käsipäivää sanomaan, ja tarjoutui vielä kantamaan laatikoitakin. Varsinainen herrasmies.

Että osaa olla vaikeaa

Firma A:n täytyy ensin tehdä jotain kytkentöjä että Firma B voi toimittaa minulle nettiliittymän uuteen asuntooni.
Firma A ilmoittaa tekstarilla että tahtovat tulla tekemään sen keskellä päivää, antaen kolmen tunnin aikahaarukan. Enhän minä voi lähteä kesken työpäivän kolmeksi tunniksi tyhjään asuntoon odottelemaan jotain äijiä, jotka todennäköisesti tulisivat vasta viime tingassa.
Siispä soitan Firma A:han, joka sitten toteaa tekevänsä kytkennän lähimpään pisteeseen, ja ilmoittavansa Firma B:lle, joka saa sitten hoitaa loput.
Kuinka todennäköistä on että minulla on netti toiminnassa vielä tällä viikolla? Ei kovinkaan.
Todennäköisesti Firma A unohtaa ilmoittaa asiasta Firma B:lle, joka puolestaan ei tule reagoimaan viestiin ensi tilassa.
Ehdotin että kytkentää siirrettäisiin perjantaille jolloin voin olla kotosalla keskellä päivää, mutta eihän se käy, koska sopimuksissa sanotaan että Firma A:n on suoritettava osuutensa viimeistään keskiviikkona. Puuh.

Minun mielestäni tuollaisilla palveluyrityksillä pitäisi olla toimintaa myös toimistoaikojen ulkopuolella – suurin osa ihmisistä lienee kuitenkin päivätöissä eivätkä kykene päivystämään tuntien ajan kotonaan.

Yritän nyt valmistautua pahimpaan, eli elämään ilman nettiä – onneksi lähipäivinä riittänee muuta puuhastelua.

Voisinkin pistää pystyyn vedonlyönnin siitä, että minä päivänä pääsen online.

Ikävää viivästystä

Olin toivonut että olisin tänään päässyt maalaamaan viimeisen olohuoneen seinän, mutta näin ei käy. Sen lisäksi että aikaa tuhraantui lattioiden tasoittamiseen, laminaatti loppui kesken. Tilausta tehdessäni myyjä ei huomauttanut minulle että kulmien takia tulee hukkapaloja, jotka täytyy ottaa laskelmiin mukaan. Olisin kyllä ottanut vähän extraa, mutta setä vaan tivasi että "oletko varma että tämä pienempi määrä pakkauksia ei riitä" - joten minä sitten hämmentyneenä mittasin lattiapinta-alan uudestaan ja tilasin minimimäärän. Noin pihi mies ei kyllä sovi myyjäksi, bad for business, sanoisin.

No, maanantaina sitten laitetaan olkkarin viimeinen nurkka, ja sen jälkeen pääsen maalaamaan. Ja pitäisi myös pummata kaverilta kyytiä että saisin kuskattua jo pienempiä pahvilaatikoita, ettei torstaina muuttopäivänä olisi niin kamalasti kannettavaa.

Mutta makuuhuone on nyt sitten valmis, tältä se nyt näyttää listoineen päivineen (ovi on vielä nostamatta saranoilleen):




Komerot ovat laitettu hassusti ikkunaseinälle, joten siellä on tuollainen soppi - teen siihen varmaan työpisteen. Hiukan harmittaa että rajasin vihreän värin loppumaan juuri ikkunaan - olisi pitänyt jättää kymmenen sentin kaistale valkoista ikkunan vasemmalle puolelle. Maalia kyllä vielä on, katsotaan jaksanko maalata uudestaan, vai laitanko siihen vain verhon. Verhoilla saan maskeerattua myös harmaiden ikkunanpuitteiden ja pähkinälattian ristiriidan.

Edistystä

Kaksi viikkoa remppaa takana, ja olen puolitoista kiloa kevyempi. Joka paikkaa särkee ja väsyttää, mutta tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Keittiökään ei ole enää sininen:



Olen nyt saanut maalattua kaikki seinät paitsi olohuoneen tehosteseinän. Se on vuorossa viikonloppuna, kunhan lattiamies on suorittanut tehtävänsä. Kävin tänään kurkkaamassa miten työ edistyy, ja kyllähän se. Valitsin tumman pähkinälankku-laminaatin, koska olen ihastunut tummiin lattioihin. Ainakin se tuntuu sointuvan hyvin yhteen makuuhuoneen vihreän seinän kanssa.


Ensimmäisen kerroksen jälkeen olin vähän kauhuissani tuon makuuhuoneen kanssa - näytti siltä että joku oli heittänyt hernekeittoa seinille. Mutta toisen kerroksen jälkeen näytti jo ihan erilaiselta - phui. Koko makkari ei ole vihreä, ainoastaan kaksi seinää - muut ovat kermanvalkeat.

Lattiarempasta tuleekin odotettua kalliimpi, sillä taloa rakennettaessa on fuskattu - kaikki lattiat eivät ole täysin tasaiset, vaan niitä on jouduttu tasoittamaan ennen laminaatin laittoa. Perskeles.

Tässä vielä kuva missä tuleva lattia näkyy hieman paremmin. Se riitelee kyllä kaapinovien vaaleiden puuosien kanssa - ehkä ovet menevät jossain vaiheessa vaihtoon?

Lisää viisuja

Tänään on taas pyrittävä palaamaan maalausurakasta kotiin ennen kymmentä, että pääsee katselemaan Euroviisujen toista semifinaalia.
Tällä semifinaalilla on erittäin tylsä alku, enemmän tai vähemmän haukotuttavia biisejä, mutta loppua kohden paranee.

Minun top 10 (esitysjärjestyksessä)

Norja – Ensimmäisten kappaleiden jälkeen tämä on oikea piristysruiske! Ihana poika – ja soittaa viuluakin! Tätä katsellessa tulee iloiseksi.

Slovenia – kivoja jousia, ja kivoja jousien käsittelijöitä. Tästä olisi voinut saada paremmankin, nyt se junnaa paikallaan.

Unkari – Melko gay – mutta kyllä tätä joraisi. Jytää kehiin!

Azerbaijan – Kuulostaa kovin ruotsalaiselta, ja suurin osa tyypeistä taitavatkin olla sveduja. Kuulostaa ennen kuullulta, mutta pistetään jatkoon.

Kreikka – kunnon euroviisujytää – ja katseleehan tuota…

Liettua – juu, tästä tykkäsin.

Moldova – ruotsalaisittain luettuna biisin nimi “Hora din Moldova” on aikas huvittava. Iloista meininkiä – Thomas Lundin taisi Euroviisujen alla –ohjelmassa sanoa että tätä kuunnellessa tekee mieli vetää ylleen kansallispuku ja lähteä tanssahtelemaan. Sama reaktio täällä.

Albania – nätti melodia, mutta ei sijoitu kärkipäähän.

Ukraina – ensin ajattelin tästä että ei hitto kuinka monotoninen renkutus, mutta nyt olen alkanut ikäänkuin tykkäämään. Video on hieno.

Viro – Kaunista kuunneltavaa ja katsottavaa. Tämäniltainen ykkössuosikkini Norjan rinnalla.

Vielä muutama sana automaattisesti finaaliin päässeistä kappaleista:

Ranska - IHANA PATRICIA KAAS! Ihoni nousee kananlihalle tällaisesta.
Espanja - ei jäänyt mieleen, muuta kuin että tyttö näytti suomalaiselta.
Iso-Britannia - meinasivat pistää kovat panokset piippuun ja palkkasivat Andrew Lloyd Webberin biisinikkariksi - mutta sanoisin että suutariksi jää. Kamalaa ylidramaattista kiljuntaa.
Saksa - tästä svengistä tykkään.
Venäjä - en tiedä onko tämä hirveän hyvä, mutta se on jäänyt pyörimään päähäni. Maaaamo, maaamo....

Ja tämän vuoden pohjanoteeraukset ovat olleet Belgian huono Elviskopio, Bulgarian kastraattivinkuja (ja MITÄ sillä naisella oli päässään?) ja hollannin siirappiset, kornit valokäsisedät. Hyi ällö!

Muumion kirous?

Eilen istuimme Pulla-Armas Kotivalon kanssa lounasravintolassa, ikkunapöydässä. Pulla-Armas selittää että hänellä on sinä päivänä jostain syystä pyörinyt päässä sana "mummified", elikkäs muumioitunut.
Jonkin ajan kuluttua P-A kehottaa minua lievästi järkyttyneen näköisenä katsomaan ulos - ja mitäs näenkään, ellen kaksi muumiota liikennevaloissa! Tien yliettyään ne marssivat käärinliinat hulmuten läheiseen kirjakauppaan ja jakelivat samalla vastaantulijoille jotain lappusia.

Se oli päivän pelottavin yhteensattuma.

Mutta minkähänlaista kirjallisuutta muumiot kirjakaupasta voisivat hakea? Balsamoinnin ABC? Sarkofagin sisustusopas? 101 käärinliinaniksiä?

Viisut alkaa

Tämä on ihan kauheaa – en ole ehtinyt kirjoittaa arvioitani tämän vuoden euroviisuehdokkaista. Ihan lyhykäisesti kuitenkin kerron nyt mitkä tämäniltaisita kipaleista ovat finaaliin pääsyn arvoisia.

Tai no arvoisia ja arvoisia – tässä semifinaalissa on uskomattoman tylsiä kappaleita – sain todella nähdä vaivaa saadakseni kokoon kymmenen “suosikkia”

Finaaliin siis (esitysjärjestyksessä):

Montenegro – hieman yksitoikkoinen, mutta jytää.
Tsekki – ihan vain sen takia, että se sai minut rallattamaan. Oikeasti tämä on aikamoinen sekametelisoppa.
Valkovenäjä – ihan ok. Mies muistuttaa ulkonäöltään hieman Charlotte Perrelliä.
Ruotsi – tämän semifinaalin parhaimmasta päästä. Olisin silti toivonut Ruotsin lähettäneen Caroline af Ugglasin – se biisi olisi TODELLA erottunut joukosta, varmaan kuitenkin pahalla.
Armenia – tämä saa pistämään lapikasta lattiaan.
Sveitsi – ihan kivaa poppia
Turkki – no jaa, tämä toi mieleeni kreikan viimevuotisen renkutuksen
Romania – trumpetit on kivat.
Suomi – ei ole suosikkejani, mutta tässä seurassa vaikuttaa paremmalta kuin onkaan.
Bosnia-Herzegovina – jotenkin suomalaishenkinen.

Ja nyt minä lähden maalaamaan, että ehdin kotiin ennenkuin viisut alkavat.

Homma jatkuu

Tänään olen ystäväni kanssa hoitanut viimeiset viimeistelytyöt ennen maalaamisen alkua. Edelliset asukkaat olivat ihastuneita pitkiin ja paksuihin ruuveihin, joten tilkittävää löytyi. Paras oli makuuhuoneen seinä, jossa oli hyllykköjen jäljiltä 16 reikää.

Huomenna alkaa pohjamaalaus. Sitten saa tämäkin kammosininen seinä kyytiä. Kuva ei oikein toista väriä kunnolla, oikea sävy on sellainen vauvansininen - minkä lisäksi seinä on huolimattomasti maalattu - yksi epätasainen kerros tapetin päälle, ja boordi paistaa maalin läpi.



Työn lomassa on saatava ruokaa. Nälkäiset remonttinaiset tilaavat nepalilaista ja syövät saunajakkarapöydän ääressä.


Ja tässä kurkkaus makuuhuoneen nykytilanteeseen.

Takana seitsemän tunnin uurastus

Pieni pintaremontti on alkanut. Viime päivät ovat kuluneet vanhoja tapetteja poistaen, onneksi olen parina päivänä saanut apua ystäviltä, sillä typöpäivän jälkeen sitä vaan ei jaksa olla niin kovin tehokas.

Jalkalistat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia. Jotkut ruuvit olivat niin tiukassa, niitä ei saanut millään irti. Onneksi Pulla-Armas saapui käyttämään raakaa voimaa, ja ainakin listat on nyt veks - tosin seinistä sojottaa nyt ruuveja jotka minun pitäisi jotenkin saada irti. Olisikohan nyt ollut niin tarpeellista kiinnittää listoja viiden sentin mittaisilla ruuveilla, hä?


Jos en arki-iltaisin jaksa olla tehokas, niin tänään olin ylitehokas - painoin seitsemän tuntia pelkän aamiaisen voimalla - eikä edes ruvennut heikottamaan. Mutta kyllä ruoka maittoi kun pääsin kotiin - ja pian maittaa myös uni. Erinäiset lihakset oireilevat jo nyt, epäilen että huomenna koko kroppani huutaa hoosiannaa, mutta homman on jatkuttava. Toivon huomenna saavani edes yhteen huoneeseen pohjamaalin.

Pahemmilta tapaturmilta olen tähän mennessä välttynyt -tosin sain tänään tapetista sormenpäähän paperihaavan! Ja nehän vasta sattuvat! Onneksi olin muistanut varustautua laastarein.
Tapettien repiminen tuottaa muuten suurta tyydytystä, etenkin kun ne irtoavat nätisti kokonaisina vuotina. On kuin ruven nyppäisisi irti. =)

Kohta hihat heilumaan

Tänään sain varmistuksen minkälie Murphyn lain paikkansapitävyydelle: Minun piti esitellä asuntoani klo 16.30, ja klo 16.29 Pico toteaa että nyt on ihan pakko mennä vääntämään viidentoista sentin torttu. Minä siinä sitten seison lapio tanassa odottamassa, ja tökkään katin sivuun heti kun se on tarpeensa tehnyt. Sitten ei muuta kuin reipas suihkaus Gladia, ja sitten se ovikello jo soikin. Puuh.

Sen jälkeen poljin uudelle asunnolle katsastamaan lähtötilanteen. Uusi lattia ja maalia pintaan, niin eiköhän siitä hyvä tule. Jalkalistojen irroittamisesta voi kyllä tulla mielenkiintoinen projekti.


Olohuoneessa olisi muuten ollut ihan ok tapetit, mutta ovat jo nuhjaantuneet. Ja tuo lattia ei ole lainkaan kodikas.


Makuuhuoneenkin tapetit vaihtuvat maalipintaan. Minä en muuten ole mikään boordien ystävä.

No jaa, olisin tietty voinut sulkea kaappien ovet kuvauksen ajaksi. Täällä seinät ovat vaaleansiniset - taitavat vaihtua johonkin neutraaliin kermansävyyn.

Että tämmöisestä lähdetään...

Juhlat on juhlittu

En ole viime aikoina oikein ehtinyt hengaamaan Blogistaniassa - en päivittämässä omaa blogia taikka lukemassa muiden kuulumisia. Ties mistä olen näinä päivinä jäänyt paitsi.
Vappu tuli ja meni - minulla oli ystävä kylässä muutaman päivän ajan, tuli käytyä shoppailemassa, vappubileissä, vappupiknikillä ja vielä kesän ensimmäisillä drinksuilla laivaterassilla.

Tämä päivä on mennyt siivotessa - huomenna tulee mahdollinen uusi vuokralainen katsomaan tätä asuntoa. Eikä se touhuaminen siihen lopu - huomenna haen avaimet uuteen asuntoon, ja seuraavat viikot tulevatkin kulumaan remontoinnin merkeissä. Joten tulevaisuudessa blogilastunikin taitavat olla aika remppapainotteisia.

Ei minulla tähän hätään muuta, palaan siivoushommiin - ja yritän käydä pikapuolin katsomassa että mitä muille blogittajille kuuluu.