Voimaton

Noniin, menin sitten ilmeisesti saamaan sen paljon puhutun sikainfluenssan. Kävin sunnuntaina hakemassa tartunnan ja tiistaista lähtien olen kärvistellyt kuumeen kourissa. Nukkuminenkin on ollut heikonlaista yskän ja kuumeen takia. Yskä onneksi alkaa jo helpottaa, toivon että saisin ensi yönä tarpeeksi unta.

Nämä päivät ovat kuluneet lähinnä sohvalla maaten ja tabuja popsien kun tuo kuume tuntuu olevan tosi sitkeä. Pari elokuvaa olen jaksanut boksilta hieman puolihuolimattomasti katsoa, mutta vireystila ei salli sen monimutkaisempaa toimintaa. Eilen yritin hieman lukea synttärilahjaksi saamaani Atwood-kirjaa, mutta sekin johti painajaisiin. Netistä ei jaksa lukea mitään Facebook-päivityksiä syvällisempää...

Ehdinkin olla terve jopa viikon verran edellisen flunssatartunnan jälkeen, toivottavasti tämä jää viimeiseksi taudiksi vähään aikaan. Plääh.

Kuka on Kissaleidi no 293? - Minä!

Internet on ihana paikka.

En muista enää minkä mutkien kautta törmäsin Susan Faye -nimiseen amerikkalaistaiteilijaan. Susanilla on blogi 365 Cat Ladies, missä hän vuoden aikana esittelee kissaleidejä lemmikkeineen. Kuvituksena on ihastuttavia akvarelleja joita voi myös tilata Susanin Etsy-kaupasta. Hän maalaa myös koiria ja muita eläimiä asiakkaan toiveen mukaan, ja asiakas saa itse valita teoksen värimaailman ja tahtoessaan lähettää kuvat kohteista joista käy ilmi otuksen ja omistajan erityispiirteet.

Minä innostuin tilaamaan itsestäni ja Picosta portretin jonka aion ripustaa lukutuolini ylle. Itse tuote odottaa postissa noutamista, mutta sain siitä etukäteen digiversion. Sanoisin että aivan ihastuttava - kuvassa Pico on paksumpi ja minä laihempi kuin todellisuudessa, siispä niin kuin oikeastaan tulisi olla. =)

Sain lisäksi kunnian kertoa hieman Picon ja minun elämästä Susanin blogissa, ja minä olen nyt virallisesti Kissaleidi no 293. =)

Susanilla on myös CafePress-kauppa, ja tästä linkistä voi kurkata hänen realistisemmalla tyylillä maalattuja teoksiaan.

Vaivaiseukko

Neljääkymppiä lähennellään ja vaivat senkun lisääntyy. Eilen illalla nukkumaan mennessä sain elämäni ensimmäisen kunnon migreenikohtauksen. Yhtäkkiä toiseen silmään ilmestyi sahalaitakuviota, ja sen mentyä ohi alkoi toisella puolella jumalaton päänsärky. Siinä meni sitten yö kärsiessä, kun ei meinannut Ibuprofeenit tietenkään kunnolla auttaa.

Lisäjännitystä yöhön toi se, kun vierestäni rupesi yhtäkkiä kuulumaan ihmeellistä älämölöä jonka jälkeen kuului THUMPS. Katsoin viereeni ja Pulla-Armas oli kadonnut. Kysyin että mitä tapahtui ja lattianrajasta kuului: "Putosin sängystä". Oli kuulemma nähnyt jotain hurjaa painajaista ja pyrkinyt karkuun. Hohohoo - sille olen naureskellut pitkin päivää.

Toivon todellakin että tuo migreeni ei tule usein kylään, se ei ollut yhtään kivaa.

Keikalla

Noniin, keikkareissu Helsinkiin oli ja meni. Kerrassaan onnistuneesti.

Tämä oli toinen kerta kun pääsin näkemään Musen livenä - edellinen kerta oli jäähallissa pari vuotta sitten. Tuolloin heiluimme K.:n kanssa permannolla, tällä kertaa olimme hankkineet pre-salesta paikat katsomosta, loistavalla näkymällä. Tai se näkymä oli loistava kunnes keikka alkoi ja edessä istunut pariskunta hyppäsi pystyyn eikä istunut kuin yhden biisin aikana. Kiva. Minä en kehdannut käydä seisomaan koska takana istuvat tuntuivat viihtyvän istuvassa asennossa enkä halunnut vuorostani blokata kenenkään näkymiä - enkä myöskään halua olla keski-ikäinen tylsimys ja komentaa edessä olevia istumaan, pitäähän katsomossa saada olla vähän eloa... Mutta olisi sitä välillä voinut istua ettei minun olisi koko ajan tarvinut kurkkia pää vinossa ihmisten ohi.

Yleisö tuntui olevan hyvin fiiliksissä sekä permannolla että lehtereillä, ja viihdytti itseään mm. tekemällä aaltoa keikkaa odoteltaessa. Panin merkille että paikalla oli väkeä teineistä vaareihin, melkoinen kirjo.

Keikka oli Resistance-kiertueen ensimmäinen, ja toimi ainakin minun kriteereideni mukaan vallan mainiosti, ääni ei tosin ehkä aina ollut paras mahdollinen. Pidin kovasti introsta jonka aikana lavan kolmeen "kerrostaloon" syttyi vähitellen valot. Nousevien ja laskevien lavarakennelmien lisäksi tällä kertaa käytettiin paljon valoefektejä. K. totesi poistuessamme että Muse on kyllä bändi joka ei sellaisia tarvitsisi, ja olen siitä kyllä samaa mieltä. Oikeasti komeita biisejä taitavasti soittava bändi toimisi lavalla loistavasti myös ilman lasereita yms.

Settiin kuului matskua sekä uudelta että vanhemmilta albumeilta:

Uprising
Resistance
New Born
Map of the Problematique
Supermassive Black Hole
Guiding Light
Hysteria
United States Of Eurasia
Cave
Unintended
Undisclosed Desires
Starlight
Plug In Baby
Time Is Running Out
Unnatural Selection
Encore:
Exogenesis: Symphony, Part 1: Overture
Stockholm Syndrome
Knights of Cydonia

(Itse en muista tarkkaa listaa, löysin tuon netistä, toivottavasti pitää paikkansa)

Tässä muutama keikkakuva:


United States of Eurasia


Chris soitti hienon huuliharppuintron biisille Knights of Cydonia:


Finaalihuipennus.

Tänä iltana tiedossa....

Muse!

Ja samalla parin päivän loma pääkaupungissa. Sen jälkeen palaan blogimaailmaankin.

On kiirettä pidellyt....

Herranen aika sentään kun tämä aika kuluu kuin siivillä. Olen näemmä vaivautunut päivittämään arkisia asioitani viimeeksi syyskuun puolella. Tähän väliin on mahtunut työkiireitä, ärsyttävän sitkeää flunssaa, syntymäpäivää, vierailevia ystäviä, huonoja elokuvia (Surrogates), hyviä elokuvia (Barry Lyndon, The Wrestler), keskitason elokuvia (Funny Games, The Reader), kivaa pelaamista (Batman), hyvää sarjakuvaa (Marc-Antoine Mathieun surrealistiset Aqfaq-tarinat), paljon kakkua (suklaata, suklaata), kirjamessuja (Kamuja ostin), Bejeweled-addiktiota jne jne.



Tähän pikapäivityksen loppuun vielä onnittelut rock-jumala Trent Reznorille, joka on lopettanut keikkailun ja uutisten mukaan hipsinyt naimisiin. Nätin vaimon on itselleen saanut.