Sherlokki viihdytti

Menneellä viikolla kävin minäkin katsastamassa uuden Sherlock Holmes -leffan.
Pakko myöntää että olin trailerin perusteella hieman epäluuloinen - ettäkö Sherlock ja Watson nyrkkejä heiluttavia heppuja? Mutta leffa osoittautui lopulta ihan viihdyttäväksi tekeleeksi.

Joitain pieniä teknisiä ärsytyksiä toki oli - päällimmäisenä jotkin tappelukohtauksien nopeutusefektit jotka mielestäni kuuluvat ennemminkin musiikkivideoihin kuin elokuviin.
Visuaalinen anti oli muuten miellyttävä - pidin kovasti tummanpuhuvasta viktoriaanisen Lontoon tunnelmasta. Ja sanomattakin selvä että minun silmääni hiveli varsinainen dream team Downey & Law... 
Mitäs vielä - juu, tykkäsin musiikista.

Jatkoa ja tohtori Moriartya odotellaan.

Terveisiä keittiöstä

Siitä on varmaan kymmenisen vuotta kun viimeeksi yritin tehdä itse sushia. Eilen kuitenkin päätimme erään ystäväni kanssa askarrella sellaisia saunanjälkeisiksi närpsypaloiksi. Rulliin pistimme avokadoa ja kurkkua, nigiripaloihin tuli lohta - ei kylläkään tuoretta, vaan pakkasestani löytynyttä vähäsuolaista graavia. Palasista tuli hieman muotopuolia, mutta olivat äärimmäisen herkullisia.

Sitten kasvisruokapuolelle: Näistä aineksista syntyy helppo ja maukas kikhernecurry:

Eli inkivääriä, sipulia, valkosipulia, tulista currymaustetta, kikherneitä, korianterin lehtiä, kookos-lime -ruokakermaa ja halutessa myös ruokajugurttia. Inkivääriä ei suinkaan tule niin paljon kun tuossa kuvassa on - olin ostanut ison juuren ja pilkoin sen pakkaseen pistettäväksi.  En osaa oikein sanoa mitään tarkkoja määriä, koska kokkaan tuon lonkalta, mutta sipulit ja hienonnettu inkivääri kuullotetaan ensin currymausteen kanssa, sitten lisään kerman, kikherneet ja jogurtin ja annan hautua. Lopuksi pistän sekaan vielä korianterinlehtiä.

Korianteri (lehdet, ei siemenet) onkin sellainen mauste joka jakaa mielipiteitä - toiset sanovat sen maistuvan hajuvedelle, mutta minä rakastan sitä. Olen ollut huomaavinani että ihmiset jotka ovat ennen pitäneet korianterista ja ovat lähteneet Thaimaahan lomalle, eivät sen reissun jälkeen enää siedäkään kyseistä maustetta. Ilmeisesti siitä saa siellä yliannostuksen. En siis lähde Thaikkuihin, ettei rakkaussuhteeni korianteriin kärsisi.

Pakkaset jatkuu

Aurajokeen on kertynyt sen verran jäätä että föri saa levätä ja joki ylitetään jääsiltaa pitkin.

Turun elokuvakulttuurin rappio

Kun minä muutin Turkuun vuonna 1996 täällä oli vaikka kuinka monta elokuvateatteria, sekä Finnkinon ketjuun kuuluvia että sitoutumattomia marginaalisten elokuvien teattereita. Pikkuhiljaa tilanne alkoi muuttua huonompaan - siitä on kai pari vuotta kun kaupungista poistui ainoa säännöllisesti näytäntöjä tarjoava ei-Finnkinoteatteri, ja jäimme kahden Finnkinokomplexin varaan: uudempi Kinopalatsi ja vanha Julia. Äskettäin kuitenkin myös Julia suljettiin, ja Kinopalatsi on nyt siis kaupungin ainoa elokuvateatteri.

Tässä muutoksessa on ärsyttävintä se että massoja kosiskelevat mainstream-Hollywoodtuotokset hallitsevat ohjelmistoa. Jos kyseessä on vähänkin marginaalisempi tuotos jonka ei arvella kiinnostavan suuria tavismassoja, se tungetaan minisaliin ja ihan uskomattomilla esitysajoilla. Tahtoisin nyt esimerkiksi käydä katsomassa sekä Werner Herzogin Paha poliisi -elokuvan että Tien, mutta minä tahdon käydä elokuvissa arki-iltoina (viikonloppuisin on muutakin tekemistä), enkä silloin halua mennä 20.45 alkavaan näytökseen, mikä tarkoittaa että olisin kotona vasta yhdentoista ajoissa.

Vielä muutama kuukausi sitten kun Julia vielä oli pystyssä näitäkin elokuvia pystyi käymään katsomassa ihmisten aikaan, mutta ne päivät ovat nyt förbi. Vastaisuudessa monet pikkuelokuvat varmaan jäävät kokonaan tulematta tänne. Tämä tarkoittaa sitä että täytyy odottaa dvd-julkaisuja.

En tykkää.

Hauskaa kuin happikaapissa

Minua on aina kiehtonut kielikuvat. Sen takia tartuin heti tilaisuudeen kun eilen löysin kirja-alesta teoksen Haisee kuin eilinen silli - suuri vertailusanakirja. Siitä löytyy n. 50 000 kuin-vertailua, ja siitähän ilo irtoaa: pyörii kuin pieru judopuvussa, liukuu kuin mummo keilaradalla, hauskaa kuin anopin hautajaisissa...

Kuin-vertausten lisäksi minua kiehtoo eri tavat sanoa että joku on tyhmä tai vähä-älyinen, mm:
- Ei ole laatikon terävin veitsi
- Verhot heiluu mutta ketään ei ole kotona
- Ei ole kaikki kynät penaalissa
Oma suosikkini on: "Ei ole kaikki inkkarit kanootissa" - ja siihen lisäkommentti: "Taisi kaikki inkkarit jäädä rannalle". =D

Mitäs muita tällaisia tyhmyyskiertoilmaisuja tunnette?

Kotinurkilla kuvaamassa

Mikaela heitti haasteen kotikulmien kuvaamisesta. Väsäsin kollaasin lähitienoolla otetuista kuvista joista jotkut on otettu aika tasan puoli vuotta sitten, toiset tänään. Kuva suurenee klikkaamalla.

Lisää talvikuvia

Ulkona on nyt satumaisen kaunista - utuista ja huurteista. En tänä aamuna ollut ainoa kameran kanssa heiluva tyyppi Tuomiokirkon ympäristössä. Enkä illalla.

Minulla on ehkä vähän  ykstoikkoiset kuvauskohteet, mutta tuo kirkko on kuusiineen niin kaunis etenkin nyt huurteisena.

Ho Ho Ho

Joulu oli ja meni mutta minä törmäsin vasta tänään tähän:



Jack Bauer ei saakaan joululahjoja. =)

Kerrankin kunnon talvi

Ihanaa että meillä täällä Turussakin on kerrankin kunnolla lunta.  Mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella pakkaslumen narskuntaa kävellessä - tosin tuota pakkasta on ollut hieman yli omien tarpeiden. Hampaiden muovipaikkoja vihloo ja nenä muuttuu jääpuikoksi.

Jos huomenna olisi aurinkoinen päivä, voisin lähteä kameran kanssa ihastelemaan lumisia maisemia. Nämä pari kuvaa otin eräänä aamuna matkalla töihin. 

Oho, huomasin vasta nyt että olen rajannut tuon kirkkokuvan huonosti, tuossa kuvan alareunassa on pahasti häiritsevä lumikimpale.

Olenkin muuten ilmoittautunut helmikuussa alkavalle valokuvauskurssille. Jos siellä saisin uusia vinkkejä ja oppisin käyttämään kameraani monipuolisemmin. Odotan sitä innolla.

Joulupaketti

Joulu meni jo mutta tämä oli vaan niin hauska video että on pakko postata:

Aamutoimien nopeusennätys

Tänä aamuna meinasin hermostua pahemman kerran kun Pico häiritsi untani hyppäämällä sänkyyn ja maukumalla - kunnes kylkeä kääntäessäni tulin kurkanneeksi herätyskelloa ja huomasin että se olikin jo puoli yhdeksän!  En ollut muistanut virittää herätyskelloa illalla, minkä seurauksena olin nukkunut tunnin verran pommiin. Kaiken lisäksi töissä oli heti aamuyhdeksältä tiedossa palaveri.

Pinkaisin salamannopeasti sängystä, ja taisin vahingossa potkaista kissaparkaakin. Sivullisia uhreja on saattanut syntyä siitäkin kun räppäisin valot päälle muistamatta että a)sälekaihtimet olivat auki b)minulla ei ollut yöasua - toivon ettei naapuritalossa ollut sillä hetkellä ketään ikkunassa.

Mutta olen kyllä itsestäni vähän ylpeä kun vajaassa puolessa tunnissa ehdin pukeutua, laittaa kissalle ruokaa ja lääkettä, syödä päärynän, lähettää töihin myöhästymisviestin, täyttää eväsrasian ja jopa sipaista vähän meikkiä naamaan - bussiin selvisin keveästi hölkäten enkä loppujen lopuksi ollut kuin n. 15-20 minuuttia myöhässä. Mikä ei ole paljon kun kyseessä on 2,5 h palaveri...

Olen kiitoksen velkaa Picolle joka toimi varaherätyskellona - ihmetteli kai että miksi henkilökunta ei nouse tarjoilemaan aamiaista. Ilman äijän herättelyjä olisin varmaan nukkunut kymmeneen. Kyllä tuosta karvakaverista on paljon hyötyä.

Nyt silmät tapille, tytöt - ja miksei pojatkin

En ole tainnut vielä koskaan tehdä hunkkipostausta, mutta jos törmää tällaiseen kuvaan, niin lienee varmaan rikollista olla jakamatta sitä kokemusta:

Päivän hyvä työ on tehty.

Siinä!

Tässä se nyt sitten on - uusi blogipohja. Pico sai hetkeksi antaa tilaa siivekkäille, olihan se vanha pohja käytössä miltei vuoden verran. Tästä uudesta väristä tuli ehkä turhan kirkas, mutta en nyt ehdi sitä muokkaamaan. Katsotaan sitä ensi viikolla.

Uusi vuosi, uudet kujeet mietinnässä

Vuodenvaihteen myötä on aika nollata elokuva- ja kirjalistat. Siirsin viime vuoden listat erillisiin postauksiin jotka löytyvät tuolta ylävalikosta. Uudet löytyvät vanhaan tapaan sivupalkista, ja pyrin tulevaisuudessa merkitsemään listaan myös elokuvalle antamani arvosanan.

Tuntuu siltä että pitkästä aikaa pitäisi uudistaa blogin ulkoasuakin, mutta en ole vielä keksinyt että minkälaiseksi. Homma on kuitenkin mietinnän alla.

Leffavuoteni alkoi eilen mustavalkoisella klassikkoelokuvalla, Stanley Kubrickin Dr.Strangelove or: How I stopped worrying and learned to love the bomb. Se on hieno musta komedia missä kommunisteja vihaava kenraali päättää omavaltaisesti pudottaa ydinpommeja Neuvostoliittoon. Sen lisäksi tuli toistamiseen katsottua Iron Man, koska Pulla-Armas ei sitä vielä ollut nähnyt, ja minähän voin katsella Robert Downey JR:a vaikka kuinka usein. Odotan innolla kohta Suomeenkin saapuvaa Sherlock Holmesia, vaikka minua hieman arvelluttaakin se, että aiheesta on väännetty actionpläjäys.
Mutta kyllähän sitä tuollaista Sherlokkia katsoo: 

Hyvää alkanutta vuotta itse kullekin!