ESC 2010 - finaalikipaleet

Illan kaveriporukan viisunyyttäreitä (skumppaa ja muuta kivaa) odotellessa vielä arviot automaattisesti finaalissa olevista biiseistä:

Espanja - Tässähän on jotain perinteikästä ja teatraalista meinikiä mikä ainakin tänään iskee minuun. Ja mikä kiva kikkarapää tuo Daniel Diges onkaan. Olen avokätinen ja annan femman.
Norja - Tätä taas en jaksa, tylsääääää. 2
Iso-Britannia - Jaa, tämän kipaleen takana on kaksi kolmasosaa 80-luvun Stock-Aitken-Watermanin hittimasiinakolmikosta. Tekivät kyllä parempaa kamaa 30 vuotta sitten. Tämä ei ansaitse kuin yhden pojon. Kaveri näytti muuten ihan äskeiseltä norskilta...
Ranska - Mitä hemmettiä, futisbiisiko tämä oleoleoleole on? "Nouse hanurias heiluttaan..."... ööö... pahinta on että jonain kauniina kesäpäivänä sangriakannullisen jälkeen riskinä on että voisinkin yllytettynä intoutua heiluttamaan jotain hyvinpehmustettua ruumiinosaa tämän tahtiin... 2
Saksa - tämä lienee yksi viisujen oikeesti parhaita biisejä ja tätä kuullaan varmaan kesällä radiossa. Tulee kyllä mieleen joku näistä nykypäivän naislaulajista jonka nimeä en tiedä... 5 pojoa.

Katsotaanpas sitten koko finaalikenttää, sieltä minun suosikkini ovat Espanja, Serbia, Turkki, Albania, Ukraina, Saksa ja Israel. Jos joku niistä voittaa niin olen tyytyväinen. Vaan eipä yleensä minun suosikkini voita ei...
Eikä sillä niin väliäkään, Euroviisuissa on hauskinta se show, glitteri, camp, tuulikoneet...

ESC 2010 - toinen semifinaali

Jälleen viime hetken biisiarviot:

Liettua – Nämähän olivat hauskoja heppuja. Selvästi erilainen kuin muut kipaleet. 4 pojoa ja jatkoon.
Armenia – ihan nättiä meininkiä, mutta ei ehkä ihan sytytä. Annetaan silti 3 ja päästetään jatkoon.
Israel – Ajatelin ensin että onpa tylstä mutta sehän kasvaa loppua kohden vallan hienosti! Ja kyllä tuo heprea on kivaa kuunneltavaa. Vahva 4 ja jatkoon.
Tanska – Krooh. 2
Sveitsi - Onpas kiva kuulla ranskankielistä poppia. Muuten kolmosen biisi mutta annan sille kielibonuksen – 4 ja jatkoon.
Ruotsi – Kellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi että minä olisin halunnut Ruotsin edustajaksi Salem Al Fakirin. Tämä on vain tylsä balladi, ja tuo määintävibrato käy vähän ajan päästä ärsyttäväksi. Två poäng.
Azerbaidzan –   Kappas vaan, biisin takaa löytyy Anders Bagge – Rutosin Idolin ihanin ja sympaattisin tuomari. Ihan ok tämä kai on, 3 pojoa.
Ukraina – Jopas oli sumusireeni, välillä ihan sattui korviin. Biisi on kuitenkin mielestäni jännä, sen takia jopa neljä 5 pistettä.
Hollanti – Mitä hemmettiä? Nyt tuli kyllä voimakas flashbacki lapsuusvuosieni euroviisuihin. Kas kun ei tanssinut puukengissä... Biisin on säveltänyt Smurffit-tv-sarjan tunnarin tehnyt heppu. Sen kuulee.  1
Romania - Mielenkiintoinen tandemflyygeli. Biisi ei paras eikä huonoin. 3
Slovenia – Täysin käsittämätön kansanmusiikki/rockyhdistelmä. 1
Irlanti – Eipä ole yllättävää että Irlannista tulee taas balladi. Tylsää. 2
Bulgaria -  No nyt vaihteeksi diskobiittiä, jo sen takia äänestän kolmella pojolla jatkoon, vaikka oikeesti tää on vähän ykstoikkonen.
Kypros – Sarjassa evvk. 2
Kroatia – Taitaa lukeutua Israelin vuoden parhaimpiin balladeihin? Vahva 3 ja jatkoon.
Georgia – Tämä balladi taas ei tunnu eikä maistu oikein miltään. 2
Turkki – Ai nam tuota laulajaa! Muutenkin pidän tästä. Nyt kyllä irtosi vuoden ensimmäinen femma. Jatkoon!

Äänestän finaalin seuraavat: Liettua, Armenia, Israel, Sveitsi, Azerbaidzan, Ukraina, Romania, Bulgaria, Kroatia ja Turkki

Edit: Taidan korottaa Ukrainan arvosanaa vitoseen.

Pakolliset viisuarviot

Voi hyvänen aika sentään! Minullahan on jokavuotisena traditiona tehdä jonkinlainen arvio euroviisubiiseistä. Nyt jää kyllä viime tippaan, kun ensimmäinen semifinaali alkaa ihan pian. Biisit kerran läpikuunneltuani ensimmäisenä tulee mieleen että taitaa olla tylsin vuosi ikinä – kamala määrä balladeja, haukoitus.

Mutta katsotaanpas ihan pikaisesti mitä tänään on tarjolla ja mitkä minä pistäisin finaaliin. Annanpa myös arvosanat asteikolla 1-5.
Moldavia – Onneksi viisut sentään alkavat discojytällä, että saadaan vähän tunnelmaa. Finaaliin vaan. Kolme pistettä.
Venäjä – voi kammo miten hirvittävää määintää! Lost and forgotten tosiaan. 1
Viro - No jaa, tää oli aika erikoinen. Tavallaan pidän siitä, mutta ei se taida olla euroviisukansan mieleen. Minä päästäisin kuitenkin jatkoon. Arvosanaksi 3
Slovakia – Parasta biisissä oli rytmikone, muuten melko nukuttava. 2
Suomi – onhan tämä ihan pirtsakka, vaikkei sitä hyväksi voi sanoa. Koska pidän salaa kansanmusiikista, annan 3 ja jatkoon.
Latvia – Tässä on kiva melodia – 4 ja jatkoon.
Serbia – Hä? Oliko tuo tyttö vai poika? Vaiko sekä että? Mutta kuten niin monesti olen todennut, balkantrumpetit ja etniset rytmit purevat minuun ja nytkin huomaan jalkani nykivän. Jopa 4 ja jatkoon.
Bosnia & Herzegovina - tylsähkö ja nopeasti unohdettava. 2
Puola – Johan oli dramaattisen oloista. Ihan ok. 3 ja jatkoon
Belgia – Poika ja kitara. Booring. 2
Malta – Hidasta ja tylsää, tämän aikana on hyvä käydä vessassa. Videon lopun enkelipojalla oli isommat siivet kuin Lordilla aikoinaan. Onkohan Malta muuten koskaan lähettänyt viisuihin nopeatempoista biisiä? 2
Albania – tässähän on vaihteeksi menoa – hyvä jumppabiisi. Annan tälle jopa 4 ja jatkoon
Kreikka - No tässä oli illan paras silmäkarkkitarjonta tanssijapoikien muodossa, nam! Kivat vaatteetkin, etenkin ne hameläpät. Mutta se ”Huh!” naurattaa ihan sikana – luulin että Teräsbetonin huh hah oli pahinta ikinä.... mutta 3 ja jatkoon.
Portugal – ensin tuli mieleen joku Amerikkalainen Mariah Careyn jouluballadi tms. Semmoista äänellä kikkailua. Ei oikein sytytä minua tuollainen määintä. 2
Makedonia - Miksi se räppäri päästettin loppuvaiheessa lavalle? En oikein tiedä mitä tästä tykkäisi, ihan ok kai se on. Annetaan nyt sitten heikko 3 ja päästetään jatkoon.
Valkovenäjä – Hyi hitto, kammottavaa siirappia! 1
Islanti – Kyllä tähän loppuun kaivattiinkin hieman piristävämpää discojytää. 3 ja jatkoon.


Summa summarum: Minun mielestäni kymmenen finaaliin pääsevää biisiä tulisi olla Moldavia, Viro, Suomi, Latvia, Serbia, Puola, Albania, Kreikka, Makedonia ja Islanti.

Ja kohtahan tuo ohjelma alkaakin...
 

Kotireportaasi

Vuosi sitten hääräsin täällä asunnossa tapeteja repien ja seiniä maalaten. Vuoden aikana tästä on muovautunut ihan mukava koti, vaikka vielä on joitakin huonekaluja hakusessa. Tässä pieni ennen ja jälkeen -vertailu, aloitetaan makuuhuoneesta:

Siellä oli vähemmän viehättävä ysäritapetti boordeineen. Puhumattakaan kammottavasta siniharmaasta muovimatosta.

Nykyinen värimaailma miellyttää silmääni huomattavasti enemmän. Tänne on vielä hakusessa joku kiva hyllykkö ikunasyvennykseen, kun tuo vanha tietokonepöytä ei mielestäni ihan sovi kuvaan. Ja taulujakin pitäisi hankkia lisää. Jonkinlainen verhokappakin on mietinnässä. Minä muuten kuulun niihin ihmisiin joilla on kesä- ja talviverhot - tekstiilejä vaihtamalla saa kivasti vaihtelua. Talvella ikkunoita koristivat runsaat tumman luumun väriset verhot.

Pari yksityiskohtaa makkarista: Sain tämän torson eräältä ystävältäni pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole saanut päällystettyä sitä uudelleen. Olen joskus vaan niin saamaton! Mutta se on oiva koruteline.

Lisää koruja. Taustalla toisen ystävän Ameriikanmatkalta tuoma elokuvajuliste.

Sitten keittiöön, missä oli alunperin ihan kammottavat vauvansiniset seinät:

Se hirvittävä väri sai vaihtua kermanvalkoiseen, jota maustetaan punaisilla verhoilla ja lampulla. Jos budjetti joskus sallii, aion uusia ruokapöydän, mutta se ei tada tapahtua ihan pian.

Keittiön seinälle olen suunnitellut ripustettavaksi leffajulisteita. Niitä tosin on tässä vaiheessa vasta kaksi, joista toinen ei ole päässyt edes seinälle asti. (Aah, Sherlokki!)

Olohuoneessa oli alunperin valkoinen tapetti ja se sama muovimatto kuin muuallakin. Päätin että väriä pitää olla, ja maalasin yhden seinän samalla sävyllä kuin edellisessäkin asunnossani.

Minua kylläkin häiritsee se että maalaus tuli tehtyä vähän kiireessä eikä pinta sen takia ole ihan tasainen. Taidan jossain vaiheessa laittaa tuohon jonkun kivan tapetin. Jos jaksan. täälläkään en ole vielä saanut kaikkia tauluja seinille. Pidän kovasti art noveau-taiteesta, seinällä Mucha-näyttelystä ostamani juliste ja ripustusta odottaa minusta aivan ihana absinttimainos. Viimeisin sisustusostokseni on muuten tuo nurkassa seisova Ikean lattialamppu, se tuo mielestäni mukavasti pyöreitä muotoja muuten niin kulmikkaaseen sisustukseen.

Minun ja Picon muotokuva on sentään jo päässyt seinälle saakka:

Sitten vielä kurkistukset kirjahyllyyn, dvd-hyllyyn ja baarikaappiin=):

Itseäni kiinnostaa yleensä muiden kylpyhuoneet, mutta omani on nyt niin kamalassa kunnossa että sinne ette saa kurkata. Eteinenkin kaipaa siivousta, joten sieltä esittelen vain keikkafotoni:

Siinä se kierros sitten olikin. Seuraavana projektina olisi saattaa parveke sellaiseen kuntoon että siellä voisi nautiskella toivon mukaan lämpimistä suvi-illoista. Terassimatto ja kalusteet ovat etsinnän alla.

Red Ring of Death

Eilen minua kohtasi jokaisen Xbox360-omistajan painajainen - the Red Ring of Death. Toisin sanoen konsoli sanoi itsensä irti ja vilkutti sen merkiksi ivallisesti punaisia valoja. Hemmetti.

Kyseessä on hyvin tunnettu vika vanhemmissa bokseissa, ja olinkin itse asiassa selvinnyt melko kauan ottaen huomioon miten paljon konsolia kuitenkin olen käyttänyt. Onneksi tätä vikaa koskee pidennetty kolmen vuoden takuu, joten korjaus ei tule maksamaan mitään. Ärsyttävän vaivalloista on kuitenkin pakata toosa hyvin ja toimittaa se lähettipalvelulla Saksaan. Onneksi tulevat kuitenkin hakemaan sen kotiovelta.

Tämä tarkoittaa sitä että muutamaan viikkoon ei sitten pelata. Onni onnettomuudessa oli että minulla ei ole tällä hetkellä mikään peli pahasti kesken - jos tämä olisi tapahtunut kesken Mass Effectin, olisin saanut hepulin.

Nyt olenkin sitten kvalifioitunut hankkimaan tämän t-paidan:

Paita tuolla painatuksella löytyy Splitreasonista, nettikaupasta jossa on aivan mahtavia nörttituotteita. Haluaisin tilata sieltä vaikka kuinka paljon t-paitoja ja julisteita (mm. tämän).  

Scifileffafanit ainakin tietänee mihin klassikkoleffaan tuo teksti viittaa?

Ihastus

Olen tässä yrittänyt kahlata läpi tämän vuoden euroviisuehdokkaita, mistä tuli mieleeni hehkuttaa uusinta ihastustani. Viisuihin tämä liittyy siten että tämä kaveri oli suosikkini Ruotsin tämänvuotisissa karsinnoista, mutta jäi ikävä kyllä kakkoseksi tylsän Anna Bergendahlin jälkeen.

Ihastukseni on Salem Al Fakir, ruotsalais-syyrialainen lahjakkuus. Kaverilla on klassinen musiikkikoulutus, soittaa sekä pianoa (iik) että viulua (aah) ja on jo lapsena mm. kiertänyt Venäjällä viulusolistina. Nykyisin hän kuitenkin puuhastelee popin parissa.

Salem osallistui Ruotsin karsintoihin biisillä Keep on Walking, joka siis oli minun suosikkini:



Äskettäin hän esitti Norjalaisessa aamu-tv -lähetyksessä hieman groovaavamman version, josta taidan pitää vieläkin enemmän:



Fakiirin uusin levy Ignore This on mielestäni aivan loistava - biisilista on monipuolinen ja levyltä löytyy konesoundeja, poppia, kasariviboja, vauhdikasta meininkiä, rauhallisempaa suvantoa... Oma suosikkini levyltä lienee This is for, jota ei löydy juutuupista, mutta Spotify-käyttäjät voivat kuunnella sen täältä: Salem Al Fakir – This Is For

Ja kuten videoista näkee, Salem Al Fakir on paitsi lahjakas myös syötävän suloinen säihkysilmineen, pörrötukkineen ja valloittavine hymyineen - ja ainakin näkemissäni haastatteluissa rennon ja symppiksen oloinen. Sellainen jonka haluaisin pistää pulloon. Nam. ♥ ♥

Ja lopuksi vielä Spotify-linkki Ignore This -albumiin: Salem Al Fakir – Ignore This

Ensin pelastettiin suutari Andersson...

Viime vuoden riemukkaimpia leffakokemuksiani oli norjalainen Dead Snow, missä natsizombit rellestivät norjalaisilla lumisilla vuorilla.

Silmääni osui äsken maininta tekeillä olevasta low-budget zombiekomediasta, missä myös temmeltää uniformupukeisia zombeja, mutta tällä kertaa kyseessä on pelastusarmeja - hohoohooo... Ilmeisesti joukko pelastusarmeijalaisia palaa maan päälle pelastamaan maailman pahuudelta.

Herkullinen ajatus - kunhan elokuva on tehty tarpeeksi kieli poskessa niin tuohan voi olla vaikka kuinka vallaton. Pakkohan tämä on nähdä.

Eikun tamburiineja helistelemään: Hallelujaa synneistä pois minun rumpuni pelastusta soi...

Ja tuossa olisi vielä teaser trailer:

Olenko muuttumassa sosiaaliseksi?

Tämä on suorastaan ennenkuulumatonta. Talossamme oli tänään pihatalkoot, ja MINÄ läksin sinne vapaaehtoisesti vieraiden ihmisten kanssa sosialisoimaan. Minä kun en yleensä ole se sosiaalisin ihminen. Onko tämä nyt maailmanlopun ensi merkkejä?

Mutta oikeasti tuo oli ihan hyvä keikka. Tällaisessa kerrostalossa kun ei yleensä näe naapureita kuin silloin tällöin hississä - silloinkin tervehtimisen jälkeen käännytään tuijottamaan seinää. Nyt pääsi vähän näkemään että minkälaista väkeä täällä huseeraa - vaikkakin vain murto-osa asukkaista olivat aktivoituneet. Pihapuskat saatiin siistittyä ja roinaa heitettyä menemään, ja aherruksen päätteeksi tarjolla oli makkaraa, sipsejä ja runsaasti olutta. Sitä riitti ihan kotiin viemiseksi asti, kannatti siis mennä.

Kukka!

Elokuvablogin Päivi ilahdutti minua pirteällä kevätkukkasella:

The rules are the following:

1) post the logo within your blog or post.

2) pass the award onto 12 fellow bloggers.

3) Link the nominees within your post.

4) let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.

5) Share the love and link to the person whom you received this award from.

Minä tahdon ojentaa tuon oranssin gerberan (vai onko se gerbera?) muutamalle bloggaajalle joiden juttuja luen säännöllisesti. Kommentointini ei ole mitenkään säännöllistä, mutta käyn aina tarkastamassa uusimmat tapahtumat, ja pidän kovasti näistä erilaisten blogien lukemisesta:

Ensinnäkin Päivin mielenkiintoinen Elokuvablogi, josta tämä tunnustus minulle siis ohjautui. Sitten Mikaelan myöskin elokuva/populaarikulttuuripainotteinen blogi Geek is the new black. Kolmas säännöllisesti lukemani elokuva-aiheinen blogi on Sooloilijan Elämää ja elokuvaa, missä välillä vilahtaa myös pari ihanaista kissaa. Tintin Klik-Klik on myös kukkasensa ansainnut kauniilla kuvillaan ja asiapitoisilla, ajattelemisen aihetta antavilla postauksillaan. Ihmisen arkista eloa käyn ihmettelemässä Hämeessä, sillä sekä Tinkan kellari että Enimmäkseen harmiton Tiina (+ kärpäsloukku Bärtil) taitavat toimia sieltä käsin.

Kaikkia teitä tahdon kannustaa jatkamaan Tim Gunnin sanoin: Carry on!

Lauantaileffa: The Ghost Writer

Huomasin että minulta löytyi vielä pari joululahjaksi saamaani elokuvalippua jotka pitäisi käyttää pois ennen tätä päivää, joten päädyin eilen katsomaan Polanskin thrillerin The Ghost Writer. En ole aikoihin käynyt elokuvateatterissa lauantai-iltana, ja hämmästelin miten tupaten täynnä koko Kinopalatsi olikaan. Itse saliin pääseminenkin kesti tuhottoman kauan kun lipuntarkastukseen oli pitkä jono.

Elokuva oli kyllä taidokkaasti tehty, kuten Polanskilta voikin odottaa, ja Ewan McGregor teki mielestäni mainion roolityön. Ja häntähän myös katselee mielellään... Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna leffa ei tainnut olla mitenkään erityisesti mieleenpainuva. Itse tarina oli ehkä minun makuuni liian tyypillinen thrilleri, josta minä en ainakaan löytänyt mitään erityisen mielenkiintoista jujua. Minä en yleensäkään ole mikään perusthrillereiden suuri ystävä  - tai toki katson niitä, mutta ne saavat harvoin minussa aikaan sellaisen "tahtoo katsoa uudestaan" -reaktion.

Visuaalisesti tämä oli kuitenkin hyvin miellyttävä elokuva verrattuna keskivertothrillereihin, ja pidin myös kovasti äänimaailmasta ja tyylikkäästä, tunnelmallisesta musiikista. Jos itse tarina olisi ollut mielenkiintoisempi olisin antanut leffalle 4 tähteä, nyt tyydytään kolmeen ja puoleen.

--
Elokuvista kotiin päästyään saikin sitten käydä kotisohvalle katsomaan yhtä maailmankaikkeuden parhaista scifi-elokuvista: Blade Runner. Siinä on ihan käsittämättömän hieno tunnelma - ja tämä final cut -versio on mielestäni alkuperäistä parempi. Toivottavasti katsoitte.