Mielestäni onkin ollut ihan pöyristyttävää että eläimiä rääkätään viihteen nimissä. Kumma ettei esimerkiksi EU ole uskaltautunut kieltämään moista toimintaa - onhan sitä turhempiakin säädöksiä tehty. Juujuu, onhan se osa espanjalaista kulttuuriperintöä, mutta asia ei välttämättä ole hyväksyttävä vaikka se traditio onkin. Niin perinne/kulttuuritieteilijä kuin olenkin, niin olen vakaasti sitä mieltä että joidenkin perinteiden onkin paras kuolla pois.
Sitä en tiennytkään että nämä "huvit" ovat olleet Kanarian saarilla kielletyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Katalonia on siis toinen Espanjan alue joka pistää rääkkäykselle pisteen. Hyvä näin, ja toivottavasti loppu maata seuraa pian perässä.
Loma oli ja meni, ja nyt olen ollut jo viikon verran töissä. Voi tätä kurjuutta, kun voisi istuskella jokirannassa lattemukin tai viinilasin kanssa. Mutta ei auta kuin taipua kohtaloonsa, ja olla onnellinen siitä että vielä on töitä.
Nettitauko jatkui sitten läpi loman (no, kävin mä naamakirjassa...), yritin hieman hillitä tätä tietokoneella istumista, kun se selkäkin vihoitteli - puhumattakaan siitä miten jäykät niskani olivat kun niiden ällöhelteiden takia joutui pitämään ikkunoita auki ja tuuletinta puhaltamassa, ilmeisesti olen sitten herkkä vedolle.
Turusta en viiden lomaviikon aikana poistunut - eikun taisin kyllä käydä Raision puolella ostoksilla. Onhan se jotain.
Loman mieleenpainuva huippuhetki oli tietysti John Malkovichin näkeminen syljenkantaman etäisyydeltä, tai itse asiassa lähempääkin. Meillähän oli Infernal Comedyyn talon parhaat paikat, jotka ensinnäkin olivat eturivin absoluuttisessa keskipisteessä ja todella lähellä lavaa, ja toiseksi Malkovich ei pysynytkään koko ajan lavalla, vaan tuli tallustelemaan siihen meidän jalkojemme juureen! Ei siinä voinut kuin tuijottaa suu auki kun näki mestarin työssään - sehän oli melkein kun telkkaria olisi katsonut kun tuolta etäisyydeltä näki kaikki pienimmätkin ilmeen värähdykset ja hikipisarat. Ja pidin minä itse näytelmästäkin - monologi oli viihdyttävä, musiikki upeaa (+ orkesterissa muutama kappale silmäkarkkia) ja sopraanot taitavia. Ja turkulaisethan tykkäsivät kun mukaan oltiin ympätty myös Kakola-viittaus.
Juutuupista löytyi tämmöinen videokollaasi:
Kesän ei-toivotuin tapahtuma taas oli se, kun eräänä iltana/yönä istuskelin kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, ja yhtäkkiä pääni ylitse lepattaa jokin yökköstä isompi kammotus. Myönnän että panikoin ja säntäsin vessaan piiloon. Oven raosta kurkin ja huomasin otuksen lentelevän edestakaisin makuuhuoneen ja olkkarin välillä. Kun hetken päästä uskaltaudun piilostani, huomaan että olohuoneen verhossahan roikkuu pesunkestävä lepakko! Seuraava huolenaihe oli että kuinka ihmeessä saan tuon nahkasiiven ulos. Tämän siunatun internetin ansiosta opin, että paras tapa on sammuttaa valot ja jättää ikkunat auki, niin lepakko todennäköisesti lähtee itsestään tiehensä. Minä siis tein niin ja sulkeuduin itse Picon kanssa makuuhuoneeseen - kyllä se aamuun mennessä sitten oli poistunut. Hieman olin huolissani siitä että mahtaakohan se roikkua jossain eteisen vaatteissa, mutta ei onneksi. Mutta käyntikorttinsa se oli jättänyt pienen lepakonkakan muodossa. Kyöks. Samaa kokoluokkaa kuin hiiren jätökset, sanoisin. Tuossa episodissa oli minulle vähän turhan paljon jännitystä, kuvaakaan en uskaltanut ottaa kuin etäisyydeltä, joten ei tuosta paljon selvää saa, mutta onpas todiste kummiskin, ei ole mätäkuun juttu:
Muutama elokuvakin on tullut katsottua, mutta niistä enempää jossain toisessa postauksessa. Sen voin tässä kuitenkin sanoa että Inception tuli viime perjantaina katsottua ja se oli mielestäni vallan mainio. Joku jossain vertasi sitä vaikeaan sudokuun, mutta ei se minusta niin vaikea ollut... sudokuista tulen huonolle tuulelle, leffasta en tullut.
... tai enemmän kuin puolivälissä, kolme viikkoa on hurahtanut käsittämättömän nopeasti, ja nyt on enää kaksi viikkoa lomaa jäljellä, nyyh!
Loma on todellakin mennyt akkuja ladatessa. Tai ensimmäisellä viikolla jouduin ärsyttävää kylllä tekemään vähän työjuttuja, joten sitä ei vielä voinut oiken kunnon lomaksi sanoa. Sitten on ollut kaveria kylässä, juhannusta (kaupunki-sellaista), leffojen katselua, yömyöhään pelaamista, lukemista, makaamista, parvekkeen laittamista, lenkkeilyä, keskiaikamarkkinaa, kahviloissa istumista - ja erinäistä kremppaa.
Niin, vanhuus ei näemmä tule yksin. Ensin sain molemmat jalkani kipeiksi kun kyllästyin pelkkään kävelyyn ja yritin jälleen aloittaa hölkkäharrastusta. Yritin hyvin varovaisesti sitä tehdä, mutta kroppa ei kuitenkaan tykännyt. Voipi olla että juoksukenkäni olivat jo liian kuluneet eivätkä enää jaksaneet tukea painoani... Joten nyt sitä vaan taas kävellään... Mutta kaiken huippu oli se kun tiistaina kävin kaupoilla ja kokeilin siellä korkokenkiä, mikä johti noidannuoleen! Pitäisi näköjään heti kokeilla molempaa kenkää yhtäaikaa eikä klenkata toisessa jalassa tavallinen littukenkä ja toisessa korkkari - se epäbalanssi ei ollut hyväksi. Nukkumisesta ei tuon jälkeen tullut mitään - jouduin siirtymään lattialle ja vetämään kourallisen Buranaa, mutta ei vaikutusta. Ei siis muuta kuin lääkäriin, jolta sain kunnon häräntappolääkkeet, jotka ovat nyt vihdoin alkaneet vaikuttaa. Just in time, sillä tänään pitäisi pystyä istumaan pari tuntia teatterissa. Hieman kyllä jänskättää että kestääkö tämä selkä vielä moista sessiota. Olisipa esityksessä väliaika!
Kyseessä on siis vihdoin John Malkovichin tähdittämä The Infernal Comedy, joten toivon että pystyn istumaan näytöksen läpi. Ja meillähän on ne eturivin paikatkin...
Tekstit
