Väsynyttä meininkiä

Tuli taas kadottua blogistaniasta pariksi viikoksi. Touhusin kansainvälisen tutkijakonferenssin järjestelyiden kimpussa ja h-hetken lähestyessä tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä. Vähäisiksi jäivät unet myös konferenssin aikana, kun oli ohjelmaa iltaan saakka, ja sitten vielä "piti" käydä jatkoillakin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun piti heti seuraavana päivänä taas olla skarppina tehtävissä ja kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen... ja vielä englanniksi.

Kaikenkaikkiaan saatiin aikaiseksi vallan onnistunut tapahtuma, ja osallistujien antamat kehut lämmittivät väsyneenkin organisaattorin mieltä. Oli myös erittäin hauskaa tavata mukavia ihmisiä lähes joka mantereelta, kenties niistäkin suhteista voi joskus tulevaisuudessa olla hyötyä. Sitähän melkein rupeaa miettimään oman tutkijauransa jatkamista, että pääsisi jatkossakin moisiin tapahtumiin. (Mutta ei, minä en siihen apuraharumbaan kyllä enää ryhdy!)

Mutta kuten odottaa saattoi, homman ollessa ohi päälle kävi flunssa, jota olen tämän viikon ajan yrittänyt parannella. Saisi jo tämä aivastelu loppua!

Toivon mukaan ensi viikko tuo mukanaan paluun normaaliin.

Läskiraportti

Sivua alaspäin selatessani huomasin tuon Läskillä lukutaitoa -widgetin, jonka olin ihan unohtanut.

Minähän tuossa helmikuussa uhosin että lahjoitan hieman ylimääräisiä kiloja hyötykäyttöön. Jotta ette luulisi minun heittäneen pyyhettä kehään, raportoin nyt että kävin toki toukokuussa loppupunnituksessa, ja 2,5 kg keveämpänä. Aika pieni luku se on, mutta saan olla siihen ihan tyytyväinen, sillä alkuvuonna minulta ei löytynyt yhtään liikkumisen iloa, vasta valkenevat kevätillat saivat minut liikkeelle.

Kaikenkaikkiaan kampanjan aikana kevennyttiin 13 300 kiloa, ja nimetön lahjoittaja tuplasi kilohinnan, eli lupautui maksamaan 30 euroa kilolta - summa joka ohjataan Nepalin lukutaitohankkeisiin on siis 1 442 220 euroa. Ei ihan huono.

Ukko tuli taloon

Olen jo kauan ihastellut ja haikaillut punaisen Voodoo-veitsitukin perään. Mikäs sen makeempi keittiökoriste kuin ukko johon voi työnnellä veitsiä?

Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!

Täytän pyöreitä (huokaus) vasta lokakuussa, mutta jo täyttäneen ystävän kanssa päätimme pitää yhteisille ystävillemme yhteiset synttäripippalot tässä syntymäpäiviemme puolivälissä, eli viime viikonloppuna. Hauskaa kyllä oli, skumppa oli hyvää, kakkuja piisasi ja viihdettäkin oli oman housebandin muodossa. Juomiakin oltiin hamstrattu oikein olan takaa, mutta niissä oli varmaan jotain vikaa, sillä heräsin kymmeneltä aamulla ilman minkäänlaista krapulaa. Mistä tietenkin olen kiitollinen, tässä iässä ei oikein kestä sitä kammottavaa dagen efter -fiilistä.

Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.

En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.