Music makes the world go round...

Koska musiikki on hieno asia olen lokakuussa päättänyt osallistua Tiinalta löytämääni musiikkimeemiin. Eli 30 päivää, 30 biisiä. Ja jokaisena päivänä uusi teema. Alla lista siitä mitä tuleman pitää:

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Kuukausi tulee alkamaan todella vaikealla teemalla. Sitä on pohdittava tarkkaan, mutta yritän silti saada homman käyntiin huomenna, 1.10.

Mitä jos kuolleet heräisivätkin?

Viime viikolla kävi jotain mitä ei ole tapahtunut varmaan sitten teini-iän: ahmaisin kirjan päivässä. Se on hyvän kirjan merkki se.

John Ajvide Lindqvistin toinen romaani "Hanteringen av odöda" (suomennettu nimellä "Kuinka kuolleita käsitellään") on mielestäni vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä "Ystävät hämärän jälkeen". Tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan, missä outoa sähköistä ilmiötä seuraa äskettäin kuolleiden herääminen. Nämä elävät kuolleet, tai uudelleenelävät, eivät kuitenkaan himoitse ihmislihaa tai -aivoja, vaan heidän päällimmäinen toiveensa on päästä kotiin.

Kirjassa seurataan muutaman henkilön kohtaamisia uudelleenelävien lähimmäistensä kanssa, ja tarinan keskiössä on näiden yksittäisten ihmisten ja myös yhteiskunnan suhtautuminen yllättäviin tapahtumiin. Tiedemiehet yrittävät keksiä tapahtumille selitystä, ja viranomaiset pohtivat miten tämä uusi vähemmistöryhmä saataisiin rehabilitoitua ja integroitua yhteiskuntaan. Sillä kunnon ruotsalaisen kansankotiperiaatteen mukaisesti kaikille on taattava hyvät oltavat.

Tässä, kuten Lindqvistin edellisessäkin kirjassa minun mielestäni vahvuutena on se, että tarinat sijoittuvat itselle tuttuun, moderniin pohjoismaiseen miljööseen, eivätkä tapahtumat mene överiksi. Normaali elämä jatkuu, eikä kuolleiden herääminen välttämättä tarkoita maailmanloppua.

Kahden kirjan perusteella John Ajvide Lindqvist on nyt lunastanut paikkansa minun suosikkikirjailijalistallani, ja aion piakkoin lukea lisää hänen teoksiaan.

Suosittelen!

Writer's block

On se nyt p... kun aivoissa on joku takalukko eikä tekstiä vaan synny. Periaatteessa päässä olisi jos jonkinlaisia jupinoita, mutta ne eivät yllä sormenpäihin saakka. Inspiraatiota odotellessa vähän kuvia menneeltä kesältä:

Myllysilta purettiin pala palalta

Tuli istuttua jokirantakahviloissa joita myös lokit pitivät tarkassa valvonnassa.

Keskiaikamarkkinatkin oli.

Kävin usein lähirannassa juttelemassa sorsille

Siellä pesi myös joutsenpariskunta. Tämä kaveri läksi innoissaan lyllertämään kohti, ilmeisesti pullan toivossa (ei ollut ainakaan kiukkuisen oloinen, tämä oli pesintäajan jälkeen)...

Pico tekee mitä parhaiten osaa: rentoilee.

Ruotsinlaiva Ukkopekka-höyrylaivalta nähtynä

Eräs amerikkalainen vieras sanoi kuulleensa että nämä lautat ovat varsinaisia lemmenlaivoja. Minä totesin että juu, porauslautoiksikin niitä kutsutaan.

Maaseudun rauhaa tuli koettua Jokioisissa - Jokioisilla? Miten se taipuu?

Siellä oli lehmiä...

... ja ihanaisia hymyileviä vuohia.

Ja nyt onkin sitten taas syksy... täytynee tänään lähteä pipokaupoille.