Onnistunut päivä

Päivä on ollut kiireinen mutta toivoa täynnä.

Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.

Iltapäivällä vuorossa oli Picon terveys - käytiin eläinlääkärillä kyselemässä että mitä tämä arvelee papparaisen terveydentilasta. Onhan se menettänyt lihasmassaa, ja munuaisarvot ovat koholla, mutta koska olotila on muuten hyvä, tappotuomiota ei tullut. Sen sijaan saatiin uusia lääkkeitä ja lisäravintoa. Parin viikon päästä käydään vielä putsaamassa hampaat. Hieman epäilyttää vanhan ja vaivaisen kissan nukuttaminen, mutta kyllä ne puhtaat hampaat lisäävät elämänlaatua sen verran, että riski on otettava.

Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.

Mikäli jotakuta kiinnostaa...

... niin voin kertoa että minun mielestäni jommankumman alla olevista tulisi tänä vuonna voittaa Ruotsin Idol-kisa. Jaylla on aivan loistava ääni, ja persoonallinen Linnea on joka viikko tehnyt valitusta biisistä itsensä näköisen. Että silleen.

Lämpö nousee

On se nyt kumma kun ihminen ei parannu sitten millään. Olen jo kaksi kertaa käynyt lääkärissä lokakuun puolenvälin flunssan takia, kun kurkkuoireet vaan pitkittyivät. Kurkku ei enää liiemmin kiusaa, mutta tänään sitten alkoi taas lämpö nousemaan, ja taas istuskelen horkkaisena vällyjen alla, Jack Bauerin pelehtimisiä katsellen ja ibuprofeenia popsien. Mahtaako olla kyseessä sama tauti vai olenko niin epäonninen että olen mennyt saamaan jonkun toisen pöpön, sitä en tiedä. Hemmetin ärsyttävää tämä kuitenkin on.

Näihin fiiliksiin sopii kuumekylläinen biisi - Elvis kylläkin laulaa hieman erilaisesta lämmönnoususta, mutta ei se haittaa:

Kurkistus omenaan

Omenan kuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

30. päivä: Your favorite song at this time last year

Viime vuonna lokakuun lopulla olin Hesassa Musen keikalla, ja Musea tuli luukutettua melko reippaasti. Etenkin tätä seuraavaa biisiä, joka on aivan huippu: MK Ultra