Annen Arkiset Asiat

Joulu on...

2011-12-23T17:08:00.001+02:00

Ei muuta kuin että hyvää joulua!

Elämän pieniä valopilkkuja

2011-10-23T23:44:00.000+03:00

Viime päivinä talitintit ovat useaan otteeseen kurkkineet ikkunoista, ja onnistuin jopa nappaamaan yhdestä kuvan. Ihanaisia otuksia ♥.

Kuulkaas naiset...

2011-10-16T23:45:00.000+03:00

Tiedättehän että olisi tärkeää tarkastella rintojaan mahdollisen rintasyövän varalta, mutta sen muistaminen ei aina ole itsestäänselvyys.

Nyt asiaa helpottamaan on kehitelty älypuhelinapplikaatio, ja ainakin sen mainosvideo kiinnitti minun huomioni:

Appi löytyy jo nyt iTunesista, ja 17. lokakuuta alkaen myös Android marketista.

Taidanpa tässä aikani kuluksi katsoa tuon videon vielä kerran... ja kerran... ja kerran...

Glögiensi-ilta

2011-10-12T21:02:00.000+03:00

Joulu lähestyy. Ensimmäiset joulukoristeet on kuulemma bongattu Ikeassa, ja Stockmannilla myydään Julmustia, eli Juhlajuomaa. Alkossakin oli jo asetettu glögit paraatipaikalle. Itse olen Blossan vuosikertaglögien ystävä, ja petyin viime vuonna kun täällä Suomessa ei saanut 2010-painosta muuten kuin isomman erän tilaamalla. Tänä vuonna sitä taas saa!

Syntymäpäiväni ja päivärahan maksun kunniaksi kävin heti ostamassa pullon, jotten vaan jäisi ilman. (Eikös kunnon suomalaisen työttömän kuulukin heti päivärahan maksupäivänä sännätä Alkoon?) Tänä vuonna glögin maku tulee Arabica-kahvipavuista. Jännittävää, eikä ollenkaan hassumpaa! Tähänastiset empiiriset tukimukseni osoittavat että glögi on parhaimmillaan hieman lämpimänä, ei tulikuumana. Kahvin maku ei ole liian päällekäyvä, ehkäpä se itse asiassa voisi olla hieman vahvempikin. Altian sivuilla todetaan glögin sopivan tumman suklaan tai kypsytettyjen juustojen seuraksi, sitä on joulun alla kokeiltava.

Ja ei, vaikka olenkin jouluihmisiä, niin en aio vielä alkaa koristelemaan kämppää, aion odottaa ihan joulukuuhun...

Nukuttiinko elokuvatarkastamossa?

2011-09-13T23:00:00.003+03:00

Minä en yleensä ole valittanut väkivaltaviihteestä, enkä sinänsä valita siitä nytkään, mutta ikärajoista olisi vähän asiaa.

Kävimme tänään katsomassa Cowboys & Aliens -leffan, ja koko seurueemme oli täysin ihmeissään sen K13-luokituksesta. Heti alusta alkaen tyypit vetivät toisiaan turpiin niin että veri lensi ja hampaat katkeilivat. Piti oikein tarkistaa leffalipusta että oliko tämä sittenkin K15 tai jopa K18, mutta ei. Tämä sai minut vierailemaan ensimmäistä kertaa elokuvatarkastamon nettisivuilla, koska halusin nähdä perustelut luokitukselle:

Runsaasti osin yksityiskohtaista väkivaltaa, jonka vaikutusta epärealistinen konteksti lieventää.

Ei sillä alieneiden lahtaamisella niin väliä, mutta kun tuossa ihmiset hakkasivat toisia ihmisiä naamaan niin että oikeassa elämässä lähtisi henki tai tulisi ainakin aivovamma. Mielestäni epärealistinen konteksti ei lievennä sellaista väkivaltaa. Sitäpaitsi ihmisten välisen mätön alkaessa konteksti ei ollut mitenkään epärealistinen, sillä alieneita ei ollut vielä näkynytkään.

En siis vastusta itse väkivaltaa, katselen itsekin sitä vallan sujuvasti, mutta sen verran kukkahattutätiä minussakin on että olen sitä mieltä että niin nuorten, henkisesti vielä epäkypsien lasten ei tarvitsisi sitä silmät ymmyrkäisinä tapittaa.

Toinen media jonka väkivallasta usein keskustellaan on tietokone- ja konsolipelit. Ahkerana pelaajana tiedän mistä on kyse ja tahdon tämän purkauksen lopuksi vielä lyhykäisesti muistuttaa vanhempia pelien ikärajoista. Niihin on syynsä, joten tarkkailkaa mitä pelejä jälkikasvunne hankkii.

P.S. Itse leffasta: Olihan siinä kamalasti kliseitä ja muita typeryyksiä, mutta olin kuitenkin suht koht viihdyttynyt. (Daniel Craigista hieman bonusta...) Pulla-Armas sen sijaan kihisi kiukusta vielä pari tuntia näytöksen jälkeen koska leffa oli hänen mielestään niin paska, ja vannoi ettei enää ikinä lähde katsomaan Hollywood-elokuvia. Taisi vannoa samaa jo Apinoiden planeetan synnyn jälkeen, mutta se pääsi unohtumaan. =)

Keikkakuvaa

2011-08-31T13:08:00.000+03:00

Ei tuosta kännykästä oikein ole keikkakuvien ottajaksi, mutta yritinpä kuitenkin. Alla pari kuvaa perjantaisesta VHB-keikasta.

Olimme K:n kanssa ensimmäistä kertaa Naantalin kaivohuoneella ja saimme hienoisen shokin sinne saavuttuamme. Tässä me olemme tulossa rokkikeikalle, ja paikan päällä joku pikkumekko/pukuväki tanssii foksia, oli sitten kyseessä Kaija Koo, Anssi Kela tai se takavuosien kammottava Who let the dogs out -ränkytys. (No joo, ei sitä tainut tehdä kuin yksi pari tai kaksi, mutta kuitenkin...) Takavuosien yhden hitin ihmeet olivat muutenkin aika hyvin edustettuina. Keikkaväen saapuessa tunnelma kuitenkin onneksi koheni ja päästiin rokrokfiiliksiin.

Kaikenlaista muutosta

2011-08-26T16:51:00.000+03:00

Tässä on nyt elelty kuukauden verran ilman Picon läsnäoloa. Toki olen jo tottunut siihen, mutta aina välillä keittiössä häärätessäni havahdun siihen ettei kukaan enää tulekaan kerjuulle. Outoa on myös voida olla poissa kotoa miettimättä sitä että kohta täytyy lähteä ruokkimaan kissaa.

Muutoksia on tälle kesälle ollut muitakin. Olen nyt sitten työttömänä työnhakijana, ja yritän tottua nuukailuun. Ja tietty etsin kaikin tavoin jotain uutta työtä. Vielä ei ole napannut, mutta kesä nyt on muutenkin huonoa aikaa työnhaun suhteen, ja toivon tarjonnan paranevan syksyä kohden.

Koska tässä muutenkin on muutoksia ollut, niin innostuin Picon tavaroiden poiskorjaamisen myötä myös rymsteeraamaan olohuoneessa. Raahasin sohvan toiselle seinustalle ja totesin että näin on hyvä. Nyt vain kaipaisin pyöreää sohvapöytää, mieluiten vintage-sellaista. Mutta sen ostaminen jäänee kunnes alkaa taas tulot kohenemaan. Tuo ansiosidonnainen ei nimittäin riitä paljoon muuhun kuin ruokaan ja pakollisiin laskuihin.

Muutosta ei ikävä kyllä ole niska-hartiakipujen suhteen. Lihakset ovat kaulaa myöten jumissa, vaikka olen urheasti yrittänyt vähentää tietokoneella istumista ja lisätä jumppaa. Ilmeisesti jumppaa on lisättävä vielä enemmän. Lupaan, lupaan...

Mikäs muutos vielä oli mielessä? Juu, olen onnistunut karistamaan muutaman kilon, jei! Olen niin trendikkäästi ryhtynyt vähentämään turhia hiilareita, lähinnä sokereita. Se tekee varmaan hyvää myös hammaskalustolle. Mikään tosikarppaaja en ole, mutta yritän vähän katsoa mitä sitä sulee suuhunsa pistettyä. Ja toistaiseksi se on auttanut.

Eipä tässä muuta, nyt täytyy alkaa valmistautumaan illan keikkaa varten: Von Hertzen Brothers Naantalin Kaivohuoneella. Ja huomenna isoja purjelaivoja sun muuta ohjelmaa Turussa. Kiirettä pitää näin kesän viimeisenä (?) lämpimänä viikonloppuna.

In memoriam: Pico 1991 - 29.7.2011

2011-08-02T00:56:00.000+03:00

Perjantaina koitti se päivä jota olen pelännyt jo siitä lähtien kun kissan hankin: Pico tassutteli sateenkaarisiltaa pitkin autuaammille hiirenmetsästysmaille.

Jo pitkään vaivannut munuaisten vajaatoiminta vei (varmaan sietämättömän helteen myötävaikutuksella) viimein voiton - Pico alkoi vaikuttaa yhä väsyneemmältä ja rupesi oksentelemaan, joten ainoa armollinen ratkaisu oli lähteä viimeiselle eläinlääkärireissulle. Mitäpä sitä kieltämään - se oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Vaikka olen tiennyt tuon hetken olevan väistämättä edessä ja yrittänyt valmistautua siihen henkisesti, niin pahalta se silti tuntui. Puhumattakaan paluusta tyhjään kotiin tyhjää kuljetuskoppaa kantaen.

Saan kuitenkin olla tyytyväinen siitä että Pico sai elää pitkän ja todennäköisesti hyvän elämän - jatkoaikaakin saimme runsaasti, vaikka on ollut noita kilpirauhas- ja munuaisvaivoja. Nyt edessä on totuttelu siihen ettei kukaan tule kärkkymään syömisiäni tai kömpimään päälleni nukkumaan. Kylpyhuonekin vaikuttaa niin tyhjältä ilman hiekkalaatikkoa. Karvoja Pico sentään jätti jälkeensä moneksi vuodeksi.

Ystävän menettäminen 20 vuoden jälkeen on rankkaa. Luultavasti joskus vielä tulee aika jolloin sydämeeni tassuttelee uusi kissa. Mutta ei ihan vielä.

(Kuva suurenee klikkaamalla)

Hauskaa juhannusta!

2011-06-24T12:32:00.001+03:00

On taas pidellyt kiireitä enkä ole ehtinyt roikkua blogimaailmassa - ja kuva per päivä -projektissakin olen jäänyt pahasti jälkeen. Tähän väliin kuitenkin juhannustoivotukset: Älkää hukkuko!

Itse vietän kaupunkijuhannuksen, johon kuitenkin kuuluu grillaamista. Nam.

Päivä 14: Talvikuva

2011-06-16T21:55:00.000+03:00

Viime talvena sitä lunta ja kylmää piisasi. Minä tykkäsin, vaikka sympatiseerasinkin talonomistajia jotka joutuivat tekemään lumitöitä.

Harmistus

2011-06-15T12:52:00.000+03:00

Eikä mikään pieni harmistus.

Olin kovasti odottanut lauantaista Duran Duran -keikkaa, ja nyt sitten tuli ilmoitus että myös se perutaan Simon LeBonin ääniongelmien vuoksi. Siis @¤x#!!!!!

Minä 13-vuotiaana.

Itse asiassa en ole aktiivisesti kuunnellut Duran Durania vuosikymmeniin, mutta koska kyseessä on ensimmäiset idolini, olin todella innoissani tästä keikasta, joka olisi varmaan ollut mahtava, etenkin kun bändin uusi levykin on melkoisen hyvä!

Alunperin olin kyseisenä viikonloppuna menossa Provinssirockiin katsomaan System of a Downin taatusti legendaarista ensimmäistä Suomen keikkaa (nyt kun ovat muutaman vuoden tauon jälkeen taas innostuneet yhteistyöstä...), ja olin jopa saanut hotellihuoneenkin varattua. Mutta kun tieto DD-keikasta tuli, peruin tämän. Joten nyt minulla ei ole tänä kesänä mitään kivaa odotettavissa. Byääh.

Tuolloin suosikkiDuran oli Nick!

Pieni toivon kipinä on vielä olemassa koska keikalle yritetään löytää uutta päivämäärää. Mutta toivottavasti eivät sitten lykkää sitä syksylle ja arkipäivälle, koska JOS sattuisin olemaan töissä niin keikkamatkalle lähtö voi silloin olla vaikeaa.

Kertakaikkiaan kurjaa.

Päivä 13: Teema "valo"

2011-06-14T18:26:00.000+03:00

Äsh, taas olen jäänyt jälkeen kuva päivässä -tahdista. No, ehkä se osoittaa että minulla on muutakin elämää ;-)

Päivän teema antoi hyvän syyn postata joulukuva keskellä kesää:

Täällä täytetään pyöreitä!

2011-06-12T23:08:00.000+03:00

Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää: Pico täyttää 20 vuotta!
Tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa, mutta se on noin pari viikkoa ennen juhannusta, joten nyt on varmaan oikea hetki juhlia.

Kuva on otettu muutama päivä sitten ennenkuin parvekkeesta ja asunnosta tuli helteiden myötä sauna. Pico raukka makailee nykyään makuuhuoneen avoimen ikkunan edessä vilvoittelemassa eikä auringossa loikoilu tule mieleenkään. Toivottavasti se selviää hengissä tästä helleaallosta. Minäkin olen ihan hätää kärsimässä - ja minulla on muuten lupa valittaa helteistä, koska en valittanut talvella pakkasista, ainoastaan liukkaudesta. =)

Hip hip huraa Picolle!!!

Päivä 12: Arkeni

2011-06-12T22:25:00.000+03:00

Arkeni on juuri muuttumassa työssäkäyvän arjesta työttömän vastaavaan. Ehkäpä siis tulen katsomaan enemmän elokuvia ja tv-sarjoja?

Päivä 11: hullua

2011-06-11T09:16:00.000+03:00

Hullua on heittää polkupyöriä Aurajokeen. Tässä yksi joesta nostettu pyörä.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

2011-06-10T22:21:00.000+03:00

Olen taas jäänyt jälkeen kuva/päivä aikataulustani, joten tänään tulee kaksi postausta.
Minut saa iloiseksi yleensäkin kaikenlaiset elukat: oravat, koirat, kissat, pikkulinnut, sorsat... ei kuitenkaan ampiaiset, kuoriaiset tai sokeritoukat.

Päivä 9: Päivän asu

2011-06-10T18:56:00.000+03:00

Päivän (kuten edellistenkin) asun tärkeät osat ovat aurinkolasit ja päänahkaa suojaava lakki.

Päivä 8: Suosikkikuva

2011-06-09T09:42:00.000+03:00

En millään pysty valitsemaan mitään absoluuttista suosikkikuvaani, mutta tässä yksi niistä:

Pidän kuvasta, koska siinä on katseen kohteita sekä etu- että taka-alalla. Tosin valotuksessa olisi toivomisen varaa. Kuvassa on yksi siskoni ihanaisista kääpiösnautsereista, Doris.

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

2011-06-08T11:45:00.000+03:00

Siis minultahan löytyy tuhansia kuvia joita en ole koskaan julkaissut. Ihan randomilla päädyin tähän kuvaan, josta näkyy missä kunnossa lähettifirma toimitti minulle pari vuotta sitten iPod Touch -tilaukseni. Toki soitin heti asiakaspalveluun ja valitin siitä että paketti on kuin vesilammikossa uitettu, mutta koska laite kuitenkin toimi, asia jäi siihen. Oli Applen kotelo sen verran vesitiivis.
Tuona päivänä satoi, mutta olin kyllä melko tyrmistynyt siitä että eivät osaa kuljettaa paketteja suojassa. Tuo oli tosiaan sen näköinen että oli ollut pidemmänkin aikaa sään armoilla.

E3 -messut tarjoavat välähdyksiä odotetuista peleistä

2011-06-07T14:09:00.000+03:00

Eilen alkoi vuoden 2011 E3-messut, pelimaailman merkittävimpiä tapahtumia. Katselin koko illan silmät tapilla netistä livestriimattuja lehdistötilaisuuksia joissa julkistettiin yhtä sun toista mielenkiintoista.

Eniten olen tietenkin odottanut uutisia Mass Effect 3:sta, joka nyt on vahvistettu julkaistavaksi maailskuussa 2012. Eilen kävi ilmi että pelin X-boxversiosta tulee Kinectin kanssa yhteentoimiva. Ei niin, että pelaajan pitäisi heilua kameran edessä, vaan tässä käytetään ääniohjausta. Eli pelaaja voi tehdä dialogivalinnat puhuen, ja myös antaa tiimijäsenilleen suullisia käskyjä. Aluksi olin asiasta kovinkin innoissani, mutta mahtaakohan se sittenkään olla hauskaa? Ja mitä sitten jos puhuu formulaenglantia? (En kylläkään myönnä itse tekeväni niin...) En ehkä kuitenkaan lähde pelkästään tuon takia ostamaan Kinectiä.

Tässä videossa esitellään Mass Effectin pelaamista Kinectillä:

Ja tässä taas uusin traileri:

Toinen kovasti odottamani peli on Assassin's Creed Revelations joka tuo päätöksen Ezion tarinalle. Ezio on nyt viisissäkymmenissä, mutta ei kuitenkaan vielä kehäraakki. Tässä uusin traileri, KAUNEUTTA!

En voinut tietenkään kykkiä hereillä koko yötä, joten paljon uutisia ja trailereita jäi vielä näkemättä ja ne on katsottava tänään jälkikäteen. Odotan uuta infoa etenkin peleistä Deus Ex: Human Revolution, Skyrim ja Bioshock Infinite. Kuka sitä nyt haluaisikaan ulos aurinkoon?

Päivä 6: Teema "vihreä"

2011-06-06T23:00:00.000+03:00

Arkistoistani löytyy kollaasi jonka olen kyllä julkaissut jo aiemmin toisen kuvahaasteen yhteydessä, mutta koska se sopii kuudennen päivän teemaan kuin sormi nenään, se tulee nyt uusintana:

Kyseessä siis kotoani löytyviä vihreitä juttuja (no jaa, ruohikko on kuvattu mökillä). Olen kai maininnut että vihreä on yksi suosikkiväreistäni?

Päivä 5: Vanha kuva

2011-06-06T14:52:00.001+03:00

Ääks, eilinen päivä meni muualla kuin kotona, joten viidennen päivän postaus jäi tekemättä. Paikataan tekemällä tänään kaksi postausta.

Periaatteessa tässä haasteessa kai pitäisi julkaista itse ottamiaan kuvia, mutta minä venytän sääntöjä ja hyväksyn kaiken mitä löydän omasta albumistani, ja valitsen vanhaksi kuvaksi kuvan 40 vuoden takaa. Olenhan ainakin itse mukana tässä kuvassa, siellä lastenvaunuissa. Olen itse syntynyt lokakuussa 1970, joten kuva lienee keväältä 1971. Aivan ihana takki vai mikälie meidän äiteellä. Ja hieman ovat lastenvaunutkin kehittyneet noista ajoista...

Päivä 4: Harrastus

2011-06-04T09:35:00.004+03:00

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on pelaaminen Xboxilla. Tällä hetkellä työn alla on Crysis 2, mutten ole ihan varma pidänkö siitä vai menenkö vaihtamaan L.A. Noireen. Se on ainakin varma että odotan talvella ilmestyvää Mass Effect 3:sta kuin hullu puuroa. Niin, ja seuraavaa Assassin's Creed -osaa.

Kulttuuripääkaupungissa on kivaa

2011-06-03T13:53:00.000+03:00

Turkuhan on tänä vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, ja ohjelmaa riittänee jokaiselle. Itse en ole ikävä kyllä vielä käynyt kovinkaan monessa tapahtumassa, siihen on kesän aikana tehtävä muutos.
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kävin alkuvuodesta katsomassa hevimusikaalin Infernal Musical. Se oli kyllä viihdyttävä show, ja sitä soisi esitettävän koko vuoden jotta kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan.

Eilen päätimme kaverini kanssa tehdä jotain normaalista poikkeavaa ja osallistuimme Über Turku -kisaan. Kyseessä oli Amazing Race -tyyppinen rastikisa, teemana Turku ja Saksa (tai tarkemmin kai saksankieliset maat). Yksi rasti oli Aurajoen ylittäminen alla näkyvää "Ystävyyden siltaa" pitkin. Koska sekä minä että R olemme enemmän tai vähemmän epäatleettisia ja ehkä jopa suorastaan kömpelöhköjä, päätimme kuitenkin olla nolaamatta itseämme.

Kotimatkalla pyöräilin läpinäkyvän saunan ohitse, ja hyvä etten ajanut kolaria kun jäin tuijottamaan siellä saunovaa miesporukkaa. Siis haloo - tuollainenhan on liikennevaara! =) Läpinäkyvän saunan lisäksi täältä löytyy valkosipulin muotoista saunaa ym. Lisää infoa Saunalabista täältä.

Kaikenlaisia tapahtumia on tarjolla koko vuoden, joten rohkeasti vaan käymään täällä Turussa. Jokirannastakin on tullut aivan ihastuttava kahvila- ja ravintolakeidas. Suosittelen käyntiä etenkin kahdessa suosikkipaikassani: nautinnon tuo kupponen Turun parasta lattea tai cappuccinoa Café Artissa ja lasillinen viiniä tunnelmallisessa Tintåssa. Kesällä minut todennäköisesti löytää melko usein jomman kumman terassilta.

Päivä 3: Perheenjäsen

2011-06-03T09:16:00.000+03:00

Tätä ei ainkaan tarvinnut kauaa miettiä:

Päivä 2: suosikkitavara

2011-06-02T23:25:00.000+03:00

Kyllähän se suosikkitavara taitaa olla tämä kannettava tietokone. Kommunikaatioväline, muistivihko, musiikkisoitin, tietosanakirja... Tosin se taitaa kohta joutua joko huoltoon tai vaihtoon koska se saa vähä väliä lämpöhalvauksia, vaikka minulla on jopa sellainen tuuletinalusta. Ei kiva.

Päivä 1: omakuva

2011-06-02T22:18:00.000+03:00

Koska tehtävänannossa ei mainittu pitääkö kuvan olla tuore päädyn kaivamaan arkistoistani kuvan kultaiselta 80-luvulta, koska tahdon antaa lukijoille kunnon naurut. Olkaatten hyvät:

Siis kattokaa ny tuota tukkaa!!!!! Voin kertoa että vieressä seisoneella ystävälläni oli vähintään yhtä laaja tukkalaite. =)

Nappasin haasteen: 30 kuvaa

2011-06-02T22:10:00.000+03:00

Tiinan blogissa oli jo aikoja sitten mielenkiintoinen kuvahaaste: 30 päivää, 30 kuvaa. Koska pidän valokuvaamisesta, päätin tietenkin tarttua siihen. Kesäkuussakin on sopivasti 30 päivää - tosin olen päivän myöhässä, joten tänään tulee 2 kuvaa.

Homma menee siis näin:

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

It's a fine day for a comeback

2011-06-01T19:38:00.000+03:00

Jaahas, mitenköhän pitäisi aloittaa ensimmäinen blogipostaus miltei puoleen vuoteen. Siis PUOLEEN VUOTEEN! Miten tässä näin kävi? Hävettää ihan...
Alunperin ajattelin yrittää istua vähemmän tietokoneella koska niskani olivat ihan törkeässä jumissa. Heräilin joka aamu päänsärkyyn jne... No, se vaiva saatiin jotenkuten kuriin akupunktiokuurilla, mutta blogitauko senkun venähti.
Nyt auringon palattua olen taas täynnä uutta puhtia ja edessä häämöttävä työttömyys tietää toimeettomia tunteja, joten on hyvä aika palata sorvin ääreen.

Kuten kuvasta näkyy, Picokin on yhä seurassamme, mikä on miltei käsittämätöntä ottaen huomioon kaikenmaailman munuaisvaivat ym. Gubbe täyttää tässä parin viikon sisällä (tarkasta päivämäärästä ei ole tietoa) kunnioitettavat 20 vuotta ja voi yhtä hyvin kuin talvellakin.

Pikainen yhteenveto siitä mitä viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut:

Joulu tuli ja meni, ja minulla oli ihka oikea kuusi! Picokin tykkäsi.
Kävin katsomassa loistavan Infernal Musicalin - harvoin on tehnyt mieli moshata teatterissa. ;-)
Kyllästyin talvijäillä liukasteluun ja ostin mainiot IceBugs-piikkikengät ääriolosuhteita ajatellen. Jo pysyy mummo pystyssä =D.
Ostin HTC Desire -älypuhelimen. Kun se oli käynyt monta kertaa huollossa häiritsevän suhinan takia kävi ilmi että se taitaakin olla ominaisuus eikä mikään maanantaikappale. Siis ihan törkeän aliarvoinen äänenlaatu siinä luurissa ottaen huomioon verrattaen korkea hinta! Ja minä aioin kuitenkin käyttää sitä myös vanhanaikaisesti puhumiseen. Siispä puhelin vaihtoon, ja tilalle tuli Samsung Galaxy S johon olen ollut todella tyytyväinen. Etenkin nyt kun sen käyttöjärjestelmä päivittyi nopeampaan.
Edellisen seurauksena olen tahkonnut Angry Birdsiä silmät kierossa ja etusormi verillä. Se peli on saatanasta - eihän sitä voi lopettaa!
Kävin loistokeilalla kuuntelemassa Von Hertzen Brotherseja. Siinä on kuulkaas hemmetin lahjakkaat veljekset!
Minulta otettiin kilpirauhasesta ohutneulanäyte ja se sattui niin pirusti. Tuloksista (hyvistä sellaisista) kertoi sen verran komea lääkäri että verenpainetta mitatessa luvut huitelivat yläilmoissa.
Olen ollut sitä mieltä että väärä biisi voitti Euroviisut. (Siis iik - en tänä vuonna laatinut blogiin omaa viisuarviotani...)
Olen ihmetellyt kiekkokullan lieveilmiöitä. On uhattu ulkomaalaisia ja joku onnistui jopa nostamaan esille pakkoruotsikortin. Ei ymmärrä.
Olen pelannut läpi Dragon Age 2 -pelin kolmeen kertaan. Pitäähän sitä kokeilla miten pelikokemus eroaa riippuen siitä oletko maagi, rogue tai soturi, hyvä tai paha - ja eri romanssivaihtoehtojakin oli kokeiltava.
Olen potenut ikäkriisiä. Is there life after 40?
Olen kirjoitellut työhakemuksia - tähän mennessä tuloksetta. Heinäkuussa alkaa sitten nälkäpäivät.
Olen alkanut virkkaamaan isoäidin ruutuja. Siitä enemmän erillisessä postauksessa.

Siinäpä ne, aika säälittävää ettei puolesta vuodesta kertynyt tuon pidempää listaa, olenpas viettänyt tylsää elämää. Mutta toivottavasti tästä meno paranee. Ja lupaan hartaasti että seuraava postaus tulee seuraavien päivien - ei kuukausien - sisällä.

On taas ilmoja pidelly...

2010-12-23T10:25:00.002+02:00

Tuli sitten kunnon talvi ja joissain paikoissa ollaan ihan helisemässä lumimäärän kanssa. Täällä sitä on ihan sopivasti, ainakin näin autottoman ja pihattoman ihmisen näkökulmasta.

Lentokenttäkaaoksista lukiessa tulee mieleen, että luonto sai taas erävoiton. Nyt, kuten Islannin tuhkapilven aikana, pysyy paljon saastuttavia lentoja maassa. Onhan se toki matkustajille ikävää, etenkin näin joulun alla, mutta kyllähän sitä aika paljon turhia matkoja taidetaan tehdä. Nykypäivänä voi mm bisnesjuttuja hoitaa videokonferenssien kautta...

En ole aikoihin päivittänyt blogia enkä muutenkaan pyörinyt blogimaailmassa, koska olen harrastanut neulomista oikein urakalla. On tullut tehtyä kaikenlaisia lahjoja tumpuista vauvantossuihin. Kuvia en voi tähän laittaa jos vaikka joku sattuu eksymään tänne ennen paketin avaamista.

Oikein mukaisaa valkoista joulua itse kullekin, pitäkää pipot päässä ja pitkät kalsarit jalassa. Minä aion pysytellä sisätiloissa juomassa glögiä ja pelaamassa Assassin's Creed Brotherhoodia.

Terästän jouluntoivotustani videolla jota katsellessa ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella:
Billy Idol ja White Wed.... eiku Christmas:

Onnistunut päivä

2010-11-18T17:12:00.001+02:00

Päivä on ollut kiireinen mutta toivoa täynnä.

Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.

Iltapäivällä vuorossa oli Picon terveys - käytiin eläinlääkärillä kyselemässä että mitä tämä arvelee papparaisen terveydentilasta. Onhan se menettänyt lihasmassaa, ja munuaisarvot ovat koholla, mutta koska olotila on muuten hyvä, tappotuomiota ei tullut. Sen sijaan saatiin uusia lääkkeitä ja lisäravintoa. Parin viikon päästä käydään vielä putsaamassa hampaat. Hieman epäilyttää vanhan ja vaivaisen kissan nukuttaminen, mutta kyllä ne puhtaat hampaat lisäävät elämänlaatua sen verran, että riski on otettava.

Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.

Mikäli jotakuta kiinnostaa...

2010-11-17T21:50:00.000+02:00

... niin voin kertoa että minun mielestäni jommankumman alla olevista tulisi tänä vuonna voittaa Ruotsin Idol-kisa. Jaylla on aivan loistava ääni, ja persoonallinen Linnea on joka viikko tehnyt valitusta biisistä itsensä näköisen. Että silleen.

Lämpö nousee

2010-11-08T23:06:00.000+02:00

On se nyt kumma kun ihminen ei parannu sitten millään. Olen jo kaksi kertaa käynyt lääkärissä lokakuun puolenvälin flunssan takia, kun kurkkuoireet vaan pitkittyivät. Kurkku ei enää liiemmin kiusaa, mutta tänään sitten alkoi taas lämpö nousemaan, ja taas istuskelen horkkaisena vällyjen alla, Jack Bauerin pelehtimisiä katsellen ja ibuprofeenia popsien. Mahtaako olla kyseessä sama tauti vai olenko niin epäonninen että olen mennyt saamaan jonkun toisen pöpön, sitä en tiedä. Hemmetin ärsyttävää tämä kuitenkin on.

Näihin fiiliksiin sopii kuumekylläinen biisi - Elvis kylläkin laulaa hieman erilaisesta lämmönnoususta, mutta ei se haittaa:

Kurkistus omenaan

2010-11-02T21:32:00.000+02:00

Omenan kuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

30. päivä: Your favorite song at this time last year

2010-11-01T21:25:00.000+02:00

Viime vuonna lokakuun lopulla olin Hesassa Musen keikalla, ja Musea tuli luukutettua melko reippaasti. Etenkin tätä seuraavaa biisiä, joka on aivan huippu: MK Ultra

Taas kakkua

2010-10-31T15:42:00.000+02:00

Synttäreistä on jo muutama viikko, mutta taas syödään kakkua.
En tiedä vielä miten täytteet toimii, väänsin vain jotain lonkalta. Yhdessä kerroksessa on banaania ja vaniljarahkaa, toisessa papaija-limettihilloa ja vaniljakiisseliä. Ja päällä mandariinilohkoja, kuten kuvasta näkyy.

Illalla tiedetään miltä maistui.

29. päivä: A song from your childhood

2010-10-30T23:26:00.000+03:00

Kun olin oikein nassikkaikäinen Abba oli kova sana, ja kyllä minäkin olen monesti seissyt peilin edessä leikkimässä Agnetaa tai Fridaa. Tosin en enää viime vuosina ;-)
Siskoni levyhyllystä löytyi Waterloo-LP (joka sittemmin on siirtynyt minun hyllyyni), mutta mieleeni on erityisesti jäänyt ystäväni luona näkemäni Arrival-levyn kansi, missä Abban jäsenet istuvat helikopterissa. Siltä levyltä löytyi mm. When I kissed the teacher, jonka valitsen päivän biisiksi.

Bonustriviana voin kertoa että videossa opettajaa esittää näyttelijä Magnus Härenstam, joka noihin aikoihin teki loistavaa, pedagogista lastenohjelmaa Fem myror är fler än fyra elefanter, jota välillä on ihan ikävä.

28. päivä: A song that makes you feel guilty

2010-10-30T10:43:00.000+03:00

Tämä biisi saa tuntemaan syyllisyyttä siitä että aina välillä sorrun huokailemaan että olisi kiva jos olisi enemmän fyffeä jotta voisin hankkia sitä sun tätä. On olemassa paljon ihmisiä joilla asiat on oikeasti huonosti, eikä edes kattoa pään päällä.

Phil Collins: Another day in paradise

27. päivä: A song that you wish you could play

2010-10-27T15:23:00.000+03:00

Jos mikälie hyvä haltija tai lampun henki antaisi minulle sormiaan näpäyttämällä kyvyn soittaa jotain instrumenttia, valitsisin viulun. Ja sitten haluaisin oppia soittamaan Paganinin Caprice no. 24.
Mutta minä en osaa, joten annetaan Jaskan näyttää mallia:

Ja olisihan ihan hienoa revitellä sähköviululla tätä Emilie Autumnin Unlaced-biisiä:

26. päivä: A song you can play on an instrument

2010-10-27T08:01:00.000+03:00

Olen joskus soittanut pianoa, mutta se harrastus on nykyään jäänyt.
Osasin aikoinaan ainakin jollain tapaa soittaa esim. Scott Joplinin The Entertainer-biisin, tokkopa enää osaisin.
Harmillista sinänsä että tuli lopetettua musisointi...

25. päivä: A song that makes you laugh

2010-10-27T07:54:00.000+03:00

No tämä jaksaa naurattaa, The Firm: Star Trekkin':

Star trekkin' across the universe
We're boldly going forward 'cause we can't find reverse...

24. päivä: A song you want to play at your funeral

2010-10-25T23:54:00.000+03:00

Näitähän olisi vaikka kuinka paljon, esim. The Cure: A strange day, Nick Cave & kumpp.: Death is not the end, The Doors: The End (hääkarkkien sijaan hautajaisväelle pitäisi jakaa jointit), Monty Python: Always look on the bright side of life, Ding Dong the Witch is dead, ja ennen kaikkea Blue Öyster Cult: Don't fear the reaper:

Ruotsissa on erään hautaustoimistoketjun ylläpitämä "Valkoinen arkisto"-palvelu mihin voi kirjata omat toivomuksensa hautajaistensa varalle, ja tietoja voi tarvittaessa helposti päivittää verkossa. Todella hyvä juttu minun mielestäni, mahtaako Suomesta löytyä jotain samantapaista? Jos ei, niin siinä jollekin hautausurakoitsijalle oiva markkinarako.

23. päivä: A song that you want to play at your wedding

2010-10-24T22:36:00.001+03:00

Minä en ole koskaan haaveillut pompööseistä kirkkohäistä tai häistä ylipäänsä. Mutta Depeche Moden Somebody olisi mielestäni aivan passeli hääbiisi.

22. päivä: A song you listen to when you're sad

2010-10-23T17:11:00.000+03:00

Minä en yleensä ole mikään suuri balladien ystävä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Tässä on sellainen kannustava powersurvivalballadi että oksat pois. Biisi kisasi Ruotsin viisuissa samana vuonna kun Malena Ernmanin La Voix valittiin edustajaksi, ja on kuulemma antanut monille voimia erilaisten vastoinkäymisten keskellä.

Sarah Dawn Finer: Moving On

21. päivä: A song you listen to when you're happy

2010-10-22T19:41:00.000+03:00

Huomasin että olen päivän jäljessä näiden postausten kanssa. Tässä kotona taudin kourissa maatessa menee vähän päivätkin sekaisin. Meni sitten tämäkin syysloma ihan hukkaan - tänään oli ensimmäinen kuumevapaa päivä, mutta otsaluun takana jomotti sen verran että kävin näyttämässä lääkärisedälle onteloitani. Tai itse asiassa lääkäripojalle - kuinka ne lääkärit ovat nykyään niin nuoria??? Ainiin, tämä taitaakin liittyä siihen omaan vanhenemiseen... =/

Vanhenemisesta tuli mieleen taannoinen keski-ikäisangstipaasaukseni. Kävin tänään pelikaupassa hakemassa odotetun Fallout New Vegas -pelin, ja jännitin jo etukäteen että tuleeko sieltä taas se K-18 -kommentti. Ilahduin suuresti kun ei tullut, se oli armollista.

Mutta nyt itse aiheeseen, eli päivän biisiin. Iloiseen mielentilaan sopii iloiset rallatukset, esimerkiksi vanha kunnon Depeche Mode ja Just can't get enough vuodelta 1981:

20. päivä: A song that you listen to when you're angry

2010-10-21T00:23:00.000+03:00

Jaahas, vihaisena pitäisi varmaan kuunnella valaiden laulantaa tai jotain muuta rauhoittavaa, mutta minuun puree parhaiten kunnon räminä. Esimerkiksi Marilyn Mansonilta löytyy melko paljon rähjäävää, äkäistä purkautumista, kuten esimerkiksi tämä Irresponsible hate anthem, jonka nimi jo puhuu puolestaan.

"I wasn't born with enough middle fingers" - say no more...

Mutta oikeastihan minä olen hyvin harvoin vihainen - vähän pikkuäkäinen olen kyllä vähä väliä, mutta harvemmin kunnolla pissed off.

Musta aukko

2010-10-20T12:51:00.000+03:00

Hyvät herrat Valtaoja, Hawking ja muut universumin tutkijat.

Mikäli tahdotte tutkia mustaa aukkoa lähietäisyydeltä, olette tervetulleita keittiööni. Musta aukko sijaitsee jossain keittiöpöytäni ja tuolin välimaastossa, siinä jääkaapin lähellä.

Eräänä päivänä täällä käydessään Pulla-Armas kuljeskeli ympäriinsä teelusikka suussaan (mikä on jo sinänsä paheksuttava teko), ja kumartuessaan pöydän ylle jotain ottamaan ote lusikasta herpaantui (mitä sitä sanotaankaan miesten kyvyistä keskittyä kahteen asiaan yhtaikaisesti?), ja lusikka humpsahti näkyvistä. Koska lusikkaa ei löytynyt pöydältä tai lattialta, oletimme että se putosi joko tuolilla olleeseen reppuun tai pöydän alla olleeseen laukkuun. Olen kuitenkin käynyt molemmat kassit läpi moneen otteeseen, eikä lusikkaa vaan löydy! Olen siis päätynyt siihen lopputulokseen että juuri siinä kohtaa keittiötäni sijaitsee - tai ainakin hetkellisesti sijaitsi - musta aukko joka on imaissut lusikan sisäänsä. Joten sitä sopii tulla tutkimaan.

Tai ehkä kyseessä onkin madonreikä ja lusikka on sitä kautta matkannut jonnekin muualle. Jos jollekulle on ilmaantunut mystinen lusikka, ottakaa ystävällisesti yhteys minuun. Sitä kaivataan.

19. päivä: A song from your favorite album

2010-10-19T20:54:00.000+03:00

Ihan kuin minä nyt voisin yhden ja ainoan suosikkialbumin mainita! Nyt täytyy vähän taktikoida jotta saan tähän meemiin mukaan kaikki suosikkibändini. Esim. NIN ja Bowie on jo käsitelty, joten jätän nämä suosiolla pois valinnasta. Ja päädyn lopulta kahteen biisiin, kahdelta suosikkialbumilta.

Ensimmäisenä System of a Down ja Hypnotize, samannimiseltä albumilta, jota olen pyörittänyt vaikka kuinka monta kertaa.

Ja sitten Muse ja Space Dementia, Musen toiselta albumilta Origin of Symmetry. Mahtavaa!

18. päivä: A song you wish you heard on the radio

2010-10-18T23:55:00.000+03:00

Kuten mainitsin, en nykyään oikeastaan koskaan kuuntele radiota, mutta jos tekisin, toivoisin toisinaan kuulevani jotain muuta kuin etukäteen laadittuja kaupallisia soittolistoja ja mainstreamhittejä. Vaikka jotain oikein vanhaa, kuten Sing Sing Sing - tätä kuunnellessa sujuisi kotiaskareetkin kepein askelin:

Hyppään 17. päivän yli

2010-10-17T22:29:00.000+03:00

Musiikkimeemin 17. päivän teemana on biisi jonka kuulee usein radiosta. Koska minä en koskaan kuuntele radiota, en oikein voi sanoa tähän mitään. Siispä hyppään yli.

Tämä viikonloppu on mennyt ihan hukkaan. Ilmeisesti sain sitten kausi-influenssan, sillä olen jo kaksi päivää kärvistellyt kurkkukipuisena kuumeen kourissa. Ei ole yhtään kivaa kun joko tärisee horkkaisena tai hikoilee kuin sika kun vihdoin saa lämmönnousun pysähtymään. Unta tarvitsisi, mutta tuon takia nukkuminen on vähän kärsinyt. Nyt tuntuu siltä että pahin on ohi, mutta eilen minut olisi voinut kytkeä kaukolämpöverkkoon, olisin lämmittänyt ainakin yhden talon. Pico on viihtynyt hyvin vatsani päällä, kun olen oikein hohkannut lämpöä.

Ensi viikolla vietänkin sitten syyslomaa - toivottavasti pääsen kohta liikkeelle ettei mene ihan kokonaan hukkaan. Eipä tuo muutenkaan täydellinen loma tulisi olemaan, sillä minun pitäisi kirjoittaa yksi kirja-arvostelu. Mutta saanpa kuitenkin nukkua aamuisin pitkään.

16. päivä: A song you used to love but now hate

2010-10-16T09:58:00.001+03:00

Ensin ajattelin että ei ole olemassakaan semmoista biisiä jota olisin ensin rakastanut ja myöhemmin vihannut. Vaan onpas, Glenn Medeiros: Nothing's gonna change my love for you. Jossain vaiheessa teiniyttä tämä oli kova sana, mutta nykyään aiheuttaa lähennä puistatuksia.

15. päivä: A song that describes you

2010-10-16T09:50:00.000+03:00

Pitemmittä puheitta Helen Reddyn I am woman.

14. päivä: A song that no one would expect you to love

2010-10-14T12:51:00.000+03:00

Luulen että kaikki eivät tiedä sitä että vaikka yleensä vieroksun hiphoppia ja räppiä, niin kuitenkin jollain tapaa pidän Eminemistä, ja etenkin Lose yourself-kipaleesta:

Lukemista koko talveksi

2010-10-13T23:27:00.000+03:00

Vanhenemisessa on se piristävä puoli että saa kaikenlaista kivaa lahjaa. Ei siksi että vaadin lahjoja, mutta onhan pakettien aukaiseminen aina kivaa =)

Pulla-Armas oli oikein nähnyt vaivaa ja kehittänyt minulle postapokalyptisen pakkauksen. Siihen sisältyi Fallout New Vegas-pelin ennakkovaraus ja pino kirjoja: J.G. Ballard: The Drowned World ja Hello America, sekä Philip K. Dick: Dr. Bloodmoney, kaikista näistä löytyy postapokalyptinen teema. Asiaa! Sopii toki ihmetellä miksi juuri tuollaiset aiheet uppoavat minuun...

Myös muut muistivat minua kirjoilla, sain teoksen Pride and prejudice and zombies. Muhahhaa, mikä sekoitus. Se on saanut jopa hyviä arvosteluja, joten odotan mielenkiinnolla sen lukemista. Nuo perinteiset Austenit kun eivät ihan ole minun juttuni.

Nyt on sitten lukemista koko synkäksi talveksi, jopa niin paljon etten tiedä mistä alkaisin...

P.S. Pitää vielä innokkaana esitellä julistetta jonka Pulla-Armas antoi minulle bonus-lahjana, se poikkeaa täysin synkeästä postapojne. -teemasta:

"Good morning. I'm sorry to have kept you waiting, but I'm afraid my walk has become rather sillier recently, and so it takes me rather longer to get to work."

13. päivä: A song that is a guilty pleasure

2010-10-13T19:52:00.002+03:00

Minun musiikillinen guilty pleasureni on kyllä euroviisut. Ovathan ne biisit enimmäkseen aikamoista höttöä, mutta silti laskelmoituneisuudessaan ja kaavamaisuudessaan jotenkin kiehtovia.

Tähän voisi siis laittaa vaikka minkä euroviisun, arpa osui nyt kuitenkin Kreikan vuoden 2009 edustajaan, Sakis Rouvas ja This is our night. Voi hyvät hyssykät tuota Sakiksen lyhyttä paitaa, muhahhaaa.... =D

Mahtikakku

2010-10-13T10:15:00.000+03:00

Nyt täytyy kehua että tein omasta mielestäni aivan mahtavan täytekakun, ja kiitokset siitä lähtee Hellapoliisille, jolta reseptin löysin.

Tuo on siis mustikka-valkosuklaatäytekakku. Yhdessä välissä on mustikkamoussea, toisessa valkosuklaamoussea. Ja juhlan kunniaksi kuorrutin ihan oikealla kermalla, en millään kevytversiolla. Moussien tekemiseen meni kyllä tovi, ja astioita likaantui ihan kiitettävästi, mutta oli se vaivan arvoista. Ja sanoisin että olen melko tyytyväinen ulkonäköönkin, kun ottaa huomioon että aika harvoin teen täyskäreitä. Pinnalla on mustikoita ja hyytelösokerikiille.

Vetelin tuota eilen iltapäiväkahvilla aika reilut palat, ja sehän kostautui, sillä sain vatsani kipeäksi. Se hillitön rasvamäärä taisi aiheuttaa shokin. Sitten kun vielä töiden jälkeen join pari lasillista kuivaa skumppaa ja illalla söin vielä yhden ison kakkupalan, lopputuloksena olikin sitten mahahappojen villiintyminen ja huono olo nukkumaan mennessä. No, ei voi syyttää kuin itseään. Kerrankos sitä...

12. päivä: A song from a band you hate

2010-10-12T00:55:00.001+03:00

Pääsääntöisesti en voi kestää Celine Dionin kiekumista, siispä tässä
My heart will go on.

Keski-iän angstiavautuminen

2010-10-11T19:49:00.000+03:00

Täytän huomenna 40.

Voin myöntää että olen jo pidemmän aikaa kokenut tämän takia jonkinlaista keski-iän kriisiä. Taidan olla jo elämän puolivälin ylittänyt, ja mitä muka olen saanut aikaiseksi? Vieläkään ei ole vakituista työtä, ja tuskin tällä alalla tulen sellaista saamaankaan. Puhumattakaan omistusasunnosta (joka jostain syystä on suomalaisille miltei pakollinen, elämän vakauden ja onnistumisen symboli). Eläkettäkään en ole kerryttänyt kuin muutaman roposen koska ensimmäisen työrupeamani aikana olin alle 25-vuotias, jolloin niitä tienestejä ei oteta huomioon (hanurista!) ja sen jälkeen opiskelin pitkän tovin, ja olin jonkin aikaa työttömänäkin.

Lisäksi minun piti olla hoikka siinä vaiheessa kun täytän 40 - sekin tavoite lässähti motivaation ja selkärangan puutteeseen. Ylipitkät hiukseni kuitenkin leikkasin loppukesästä, joten se tavoite tuli sentään täytettyä. Ja hemmetin hyvä tukka tulikin!

Onko se nuoruus nyt sitten lopullisesti ohi? Pitäisikö sitä ihan aikuistua, mitälie sillä tarkoitetaankaan? Sopiiko tämänikäisen naisen kuluttaa tunteja konsolipeleihin, lukea fantasiakirjallisuutta ja sarjakuvia, hihittää zombeille, pitää niiteistä, kuunnella gootti- ja metallimusaa, käyttää hassuja printtipaitoja, suosia mustaa ja haaveilla peliaiheisista keräilynukeista? Pitäisikö hankkia jakkupuku, helminauha ja perhe?

Pelikaupassa realiteetit iskevätkin vasten kasvoja - siellä kun myyjät automaattisesti olettavat että olen ostamassa peliä lapselleni: “huomasithan että tässä on sitten 18 vuoden ikäraja?”. No toisaalta on hemmetin hyvä että siitä huomauttavat, sillä on olemassa vanhempia jotka eivät joko ole tietoisia tai vain välitä noista ikärajoista, vaan ostavat lapsilleen mitä sattuu. Paljon pelanneena voin sanoa että ikärajoilla on kyllä syynsä. Saavat silti minut tuntemaan itseni vanhaksi - pitäisi varmaan siirtyä nettikauppaan...

Tähän vanhenemiseen kuuluu tietenkin myös rypyt sun muut ulkonäköasiat. Ei hätää, en aio sortua mihinkään Botoxiin, mutta angstailen silti vähän erinäisistä uurteista. Onneksi en sentään polta tai ole auringonpalvoja, tilanne voisi olla huomattavasti pahempikin. En missään nimessä halua olla keski-ikäinen eukko joka yrittää kynsin hampain takertua nuoruuteensa, mutta en myöskään halua tätiytyä. Jossain angstinpuuskassa ostin kirjan jonka nimi on “How not to look old”. Onhan siinä joitain ihan hyviä huomioita, mutta kirja on amerikkalainen, joten kaikkea ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti näin suomalaisissa, maanläheisimmissä olosuhteissa.

Kirja mm. suosittelee hampaiden valkaisua (ah, kuinka amerikkalaista) ja väittää että järkevät kengät saavat sinut näyttämään vanhalta. No juu, ovathan korkkarit nuorekkaat ja seksikkäätkin, mutta ennemmin käytän järkeviä kenkiä jotka tuntuvat hyvältä jalassa kuin kuljen upeissa kengissä joiden seurauksena jalat menee niin muusiksi että kohta en kävele ollenkaan.

Tästä päästäänkin luontevasti aiheeseen krempat: Krempat lisääntyvät vuosi vuodelta - hampaista lähtee palasia, lihakset jumittaa ja refluksi vaivaa. Uusimpana vaivana on jalkapöydän kivut jotka estävät tehokkaan ulkoilun (ja sitä myötä tehokkaan painonhallinnan). Ja mistäs tämä johtuu: siitä että yritin kesällä elvyttää hölkkäharrastusta. Sen siitä sitten sai... olisi pitänyt muistaa että näillä yliliikkuvilla nivelillä ja ylipronatoivilla räpylöillä ei pitäisi moiseen ryhtyä. Tällä viikolla alkaakin sitten fysioterapia.

Äh, ei asiat valittamalla parane, paras alistua kohtaloonsa ja painua leipomaan synttärikakkua töihin vietäväksi. Töiden jälkeen täytynee käydä baarissa ottamassa lohdukkeeksi lasillinen skumppaa.

Siivitän leivontaa Bowien biisillä Never get old.

11. päivä: A song from your favorite band

2010-10-11T00:04:00.008+03:00

Koska en osaa päättää kuka on ehdoton ykkösartistini, pistän tähän kahden rock-jumalani yhteistyön. Vuonna 1995 Nine Inch Nails (Trent Reznor) ja David Bowie olivat yhdessä kiertueella, ja keikoilla nähtiin myös yhteisesiintymisiä. Näistä löytyy onneksi videotaltiointeja:

Bowie ja NIN esittää NIN:in biisin Hurt (jonka myös Johnny Cash on versioinut):

David Bowie and NIN: "Hurt" from video on Vimeo.

Uuh, oih ja slurps...

Kysymyksiä

2010-10-10T18:07:00.000+03:00

Eilisen konsertin aikana huomasin pohtivani paria asiaa:

Mahtaako harpunsoittaja roudata soittimensa kotiin joka keikan jälkeen, vai kuuluuko se flyygelin lailla konserttitalon irtaimistoon? (Tulin siihen tulokseen että tokkopa roudaa... vai?)

Ja mistä tulee sanonta "vanha harppu", harppuhan on komean näköinen soitin...???

10. päivä: A song that makes you fall asleep

2010-10-10T12:12:00.001+03:00

Jaahas, taas pitäisi osata valita... nukahtamismusaa on vaikka kuinka: on Jarrea, Tangerine Dreamia, Vangelista... Pistän tähän kuitenkin biisin bändiltä Dead Can Dance joka on 80-luvulta saakka tehnyt mahtavan mystistä musiikkia. The host of Seraphim:

Enkä voi olla vielä lisäämättä tätä kipaletta: Claire Hamill: Moss. Ostin joskus 80-luvun loppupuolella ihan sattumalta Hamillin New Age-musalevyn Voices, ja ihastuin sen tunnelmiin. Kaikki biisit rakentuvat pelkistä ihmisäänistä:

9. päivä: A song that you can dance to

2010-10-09T12:20:00.001+03:00

Voi herranen aika sentään - minähän tanssin vaikka minkä musiikin tahtiin, aina industrialmäiskeestä tarpeen vaadittaessa humppaan (kuitenkin mieluiten kieltäydyn jälkimmäisestä).

Tässä kuitenkin yksi biisi joka on jaksanut heiluttaa minua jo vuosien ajan, Sisters of Mercy ja Alice:

Ja aikoinaan kun vielä hengailin jorauspaikoissa, tämä sai minut taatusti tanssilattialle: Antiloop ja In my mind:

Tänään olenkin lähdössä katsomaan muiden, hieman erilaista tanssimista - Turun filharmonikoiden ja Tanssiteatteri ERI:n esitystä Noituutta, taikuutta ja rituaaleja.

8. päivä: A song you know all the words to

2010-10-08T08:53:00.000+03:00

Nuorempana osasin siteerata monia biisejä alusta loppuun. Nyt pää on täyttynyt muusta tavarasta, ja siellä on tilaa vain harvoille ja valituille kipaleille.

Yksi niistä on iki-ihana Life on Mars?, David Bowie, olkaa hyvät (ei voi näköjään upottaa). Tuo video on yksinkertaisuudessaan jotenkin niin viehättävä.

Väliin vähän leffa-asiaa

2010-10-07T17:02:00.002+03:00

Voisi olla aika kirjoittaa muutama rivi kesän ja syksyn aikana katsotuista elokuvista. Elokuvien katselun suhteenkin on ollut vähän hiljaista, en esimerkiksi ole tainnut käydä pariin kuukauteen leffateatterissa. Ensi viikolla kuitenkin yritän mennä katsomaan Buried-elokuvan.

Otetaanpas muutamia poimintoja listalta...

Kesällä Pulla-Armas toi katsottavaksi pari 80-90-lukujen taitteen roskapläjäystä: Basket Case 2 ja Frankenhooker. Basket Case 2 on tietenkin jatkoa ykköselle, ja kertoo kaverista joka on erotettu epämuodostuneesta siiamilaisesta kaksosestaan, jota tämä nykyään säilyttää korissa. Elokuvassa on paljon outoja mutantteja.

Frankenhooker taas on, kuten nimestä saattaa arvata, eräänlainen Frankenstein-tarina. Tässä hepun tyttöystävä joutuu ruohonleikkurin mutiloimaksi, ja heppu päättää liittää tämän pään prostituoiduilta keräämiinsä ruumiinosiin. Ei siitä sitten sen enempää. Nämä ovat sellaisia elokuvia jotka ovat hauskempia porukassa katsottaessa ja kommentoitaessa.

Tämän vuoden erikoisin leffakokemus taitaa olla Human Centipede (First sequence), sillä siinä oli kyllä mielenkiintoisella tavalla vinksahtanut idea. Hämärä, työkseen siiamilaisia kaksosia irroittanut saksalaiskirurgi, Dr. Heiter on kyllästynyt erottamaan ihmisiä toisistaan ja haluaa vaihteeksi luoda jotain. Sen takia hän kaappaa ihmisiä liittääkseen heidän ruuansulatuskanavansa yhteen pitkäksi letkaksi. Ja tämähän tapahtuu tietenkin ompelemalla takanaolevan suu edellisen anukseen... leffa ei siis ole heikkohermoisille. Oikeastihan tuollaisen konstruktin elinkelpoisuus ei voisi olla kovinkaan hyvä, koska mitä taaemmas mennään, sitä vähemmän ravintoa... No eniveis, Dr. Heiteriä näyttelevä Dieter Laser oli kyllä juuri oikea tyyppi rooliinsa, ja elokuva kokonaisuudessaan oli groteskiudestaan huolimatta viihdyttävä. Ensi vuonna on luvassa jatko-osa, Full sequence.

Suuren pettymyksen tuotti Mads Mikkelsenin tähdittämä Valhalla Rising. Miltei nukahdin sitä katsoessa. Se oli vähän semmoinen artsy fartsy -tekele.

Sinkkuelämää 2 oli mielestäni viihdyttävämpi kuin edeltäjänsä, ja Robin Hoodista tykkäsin melko paljon. Prince of Persia oli ihan ok, ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta Gylliksellä pitäisi aina olla pitkät hiukset!

Marc Caron tieteisleffa Dante 01 oli sekin tylsyydessään hienoinen pettymys, mutta sen sijaan Caron & Jeunetin Delicatessen, jonka vihdoin sain katsottua, oli viihdyttävä. Ei kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin kaksikon Kadonneiden lasten kaupunki, joka kuuluu suosikkileffoihini.

Videokerhoomme joku onneton oli tuonut Sarah Jessica Parker-leffan Did you hear about the Morgans? joka oli niin turha että en enää edes muista kuka näytteli miespääosaa. DVD:ltä katsoin myös Big Lebowskin joka on mielestäni heikoin tähän asti näkemäni Coen-elokuva.

Inceptionin kävin katsomassa heti sen ilmestyttyä ohjelmistoon, ja siitä kyllä pidin! Pitkästä aikaa sellainen elokuva jonka voisin katsoa uudestaan melko pian. Splicen olisi taas melkein voinut jättää katsomatta. Pulla-Armaksen kanssa pohdittiin että johtuukohan se siitä että sitä on nähnyt niin paljon kaikkea että suurin osa näistä nykytieteisleffoista ei enää jaksa innostaa.

Yle Teema ilahduttaa usein hemmetin hyvillä dokkareilla ja klassikkoelokuvilla, ja boksini pullistelee kun en ole ehtinyt katsomaan pois kaikkia herkkuja. Esim. Fahrenheit 451 oli minusta todella tunnelmallinen leffa. Kirjan luin joskus lukioaikoina, ja oli hauska nähdä tämä 60-luvun elokuvaversio. Jos Teemaa ei olisi, harkitsisin kyllä televisioluvan irtisanomista. Tuollaista laadukasta tv-toimintaa haluaa kuitenkin tukea. Mutta oikeastaan olen kyllä sitä mieltä että tv-lupaan on saatava jotain muutoksia: ketuttaa niin maan penteleesti että minä joudun maksamaan yhtä paljon kuin viisihenkinen perhe, ja jotkut taas katselevat töllöä ihan ilmaiseksi, minun piikkiini. *pui nyrkkiä*

Noniin, siinä se yhteenveto oli. Nyt voisikin lähteä Hulluille Päiville katsomaan josko siellä taas olisi edullisia leffalippupaketteja tarjolla.

p.s. Olipas hankalaa saada kuvat haluttuihin paikkoihin, minusta tuntuu että tämä Blogger ei toimi ihan niin optimaalisesti kuin pitäisi. Olen jo pitkän aikaa tuskastellut myös sitä että kun painan enteriä tehdäkseni kappalevaihdon, niin kursori siirtyykin johonkin kappaleen alkuun. Mitvit?

7. päivä: A song that reminds you of a certain event

2010-10-07T08:39:00.000+03:00

Palatkaamme ajassa taaksepäin 1980-luvun alkupuoliskolle saakka. Tuolloin serkkutytön isä oli töissä konduktöörinä, ja pääsimme välillä mukaan tämän työvuoroille. Yhden kerran olimme päässeet istumaan konduktöörivaunuun missä oli kuulutusjärjestelmä. No myöhän saatiin päähämme, että pistetään hetkeksi junan kajareista soimaan Scorpionsin No one like you. Tai sitten se oli Rock you like a hurricane, nyt en kyllä ihan muista koska tuosta on niin pirun kauan. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä.

Minäkin olen joskus ollut nuori ja villi. Uskokaa pois.

Leivotaan, leivotaan

2010-10-06T20:55:00.000+03:00

En olekaan vielä tainnut esitellä Picosta liikkuvaa kuvaa, kokeillaanpas miten tämä videon lataaminen toimii. Picosta on vanhoilla päivillä tullut taas vauva - aina kun tulen kotiin, on päästävä leipomaan:

Muuten ihan kivaa, mutta vaatteet kärsivät...

6. päivä: A song that reminds you of somewhere

2010-10-06T08:35:00.001+03:00

Seuraavasta biisistä tulee mieleen spinningsali. Kun joskus aikoja sitten aloin käymään spinningissä, ohjaajalla oli tämä biisi ohjelmassaan. Ja se vaan on niin hemmetin hyvä ylämäkibiisi!
Rammstein: Du hast

Yleensäkin Rammsteinin marssitahtinen musiikki sopii erittäin hyvin treenaamiseen, sekä kuntosalilla että lenkkipolulla.

5. päivä: A song that reminds you of someone

2010-10-05T12:10:00.001+03:00

Tämä on nyt kyllä niin kamala biisi että tuskin kehtaan sitä tähän laittaa, mutta kun se nyt tuli päällimmäisenä mieleen. Minä olin jo lapsena ihan kauhuissani kun äitini ilmoitti pitävänsä Junnu Vainion kappaleesta Käyn ahon laitaa:

Eli äiti tästä tulee mieleen.

4. päivä: A song that makes you sad

2010-10-04T21:52:00.000+03:00

Maailma on surullisia lauluja pullollaan. Yksi kipale joka teki minuun heti suuren vaikutuksen on Anna Stadlingin ja Idde Schulzin esittämä duetto hankalasta sisarsuhteesta: Fyra dörrar till min syster. Nyt vähän kielikylpyä: (jos löytyy Spotify, kannattaa käyttää tätä linkkiä - tai tätä, ellei Spotifyta löydy, sillä tuo YouTube-video ei ole niin hyvälaatuinen)

... och jag undrar vad som hände, vem som brände alla broar,
jag undrar vad det är jag gjort...

Tähän voin vielä lisätä että surullisten biisien top-listalta löytyy myös System of a Downin Lonely day sekä Varpunen jouluaamuna. Miksi sekin on tehty, eikö joululaulujen pitäisi olla hilpeitä?

Messuilua

2010-10-03T13:31:00.000+03:00

Onnistuin taas saamaan käsiini vapaalipun Turun kirjamessuille, joten kävin eilen siellä pyörimässä muutaman tunnin verran. Ilman vapaalippua en moiseen kyllä viitsisi lähteä - minusta on jotenkin hassua maksaa 14 euroa siitä että pääsen kuluttamaan. Sillä hinnallahan saisi jo kirjan.

Etenkin divaripuolella meinasi tulla ähky, kun tavaraa oli niin paljon ettei tiennyt minne päin katsoa. Onnistuin kuitenkin pysymään budjetissa ostaen vain kaksi Asterixia ja Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? ja Onko tämä muka hauskaa? (vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä).

Kirjamessujen hauskimpia ideoita oli Suomen Kirjainstituutin (muistaakseni) nurkkaus missä oli seinään piirretty ikään kuin kirjahylly täynnä tyhjiä kirjanselkämyksiä ja kukin sai käydä kirjaamassa sinne suosikkikirjansa. Minun kontribuutioni oli Haiteksti. Tiedemessujen mielenkiintoisin juttu oli puolestaan Suomen Akatemian standi missä esiteltiin musiikkipsykologian tutkimusta.

Onneksi tuolla oli samanaikaisesti myös ruokamessut, koska sieltä saadut maistiaiset auttoivat jaksamaan tungoksen ja kuumuuden keskellä. Tämän olen sanonut varmaan jo monta kertaa aiemmin, mutta sanon sen vielä kerran, että minusta on silkkaa hulluutta tulla tuollaisiin tilaisuuksiin lastenvaunujen kanssa. Kyllä tuli törmäiltyä moneen otteeseen...

3. päivä: A song that makes you happy

2010-10-03T12:35:00.000+03:00

Yleensäkin tulen iloiseksi biiseistä joissa on reipas poljento ja hilpeä meininki. Esim. Gogol Bordello saa minut pääsääntöisesti hyvälle tuulelle. Valitsin tähän GB-biisin My strange uncles from abroad, se saa minut rallattelemaan hilpeästi. Melkeinpä jopa lyömään lapikasta lattiaan.

2. päivä: Your least favorite song

2010-10-02T00:02:00.000+03:00

Juuri vähän aikaa sitten harrastettiin kaverin kanssa "Vihatuimmat levyt" -listojen tekemistä Spotify:hin. Se oli jotenkin terapeuttista :)

Kyllähän noita piisaa. Ällökärkikolmikkoni toinen perintöprinsessa on You raise me up - kenen tahansa esittämänä, ensimmäinen perintöprinsessa Basshunterin Boten Anna, ja palkintopallille nousee The Fans: Ole Ole Ole. Hyi puistatus!

30 musapäivää - 1. päivä: Your favourite song

2010-10-01T07:30:00.001+03:00

Noniin, tästä se alkaa. Mutta kyllä iskettiin vaikea valinta heti alkuunsa: suosikkibiisi! Yritin pitkän tovin miettiä mikä olisi selvä all-time favourite, mutten osannut valita ilman että tuli paha mieli niiden suosikkibiisien puolesta jotka eivät tulleet valituiksi. Siispä päätin laittaa tähän kappaleen jonka voi sanoa olevan yksi tämänhetkisistä suosikeistani, ja jota olen viime aikoina ihastellen kuunnellut.

Ei mitään rokkia, vaan klassikko 60-luvulta: Shirley Bassey ja I (who have nothing). Mahtava tulkinta joka saa ihoni kananlihalle. Tuossa on tunnetta!

Music makes the world go round...

2010-09-30T16:08:00.001+03:00

Koska musiikki on hieno asia olen lokakuussa päättänyt osallistua Tiinalta löytämääni musiikkimeemiin. Eli 30 päivää, 30 biisiä. Ja jokaisena päivänä uusi teema. Alla lista siitä mitä tuleman pitää:

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Kuukausi tulee alkamaan todella vaikealla teemalla. Sitä on pohdittava tarkkaan, mutta yritän silti saada homman käyntiin huomenna, 1.10.

Mitä jos kuolleet heräisivätkin?

2010-09-30T00:29:00.000+03:00

Viime viikolla kävi jotain mitä ei ole tapahtunut varmaan sitten teini-iän: ahmaisin kirjan päivässä. Se on hyvän kirjan merkki se.

John Ajvide Lindqvistin toinen romaani "Hanteringen av odöda" (suomennettu nimellä "Kuinka kuolleita käsitellään") on mielestäni vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä "Ystävät hämärän jälkeen". Tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan, missä outoa sähköistä ilmiötä seuraa äskettäin kuolleiden herääminen. Nämä elävät kuolleet, tai uudelleenelävät, eivät kuitenkaan himoitse ihmislihaa tai -aivoja, vaan heidän päällimmäinen toiveensa on päästä kotiin.

Kirjassa seurataan muutaman henkilön kohtaamisia uudelleenelävien lähimmäistensä kanssa, ja tarinan keskiössä on näiden yksittäisten ihmisten ja myös yhteiskunnan suhtautuminen yllättäviin tapahtumiin. Tiedemiehet yrittävät keksiä tapahtumille selitystä, ja viranomaiset pohtivat miten tämä uusi vähemmistöryhmä saataisiin rehabilitoitua ja integroitua yhteiskuntaan. Sillä kunnon ruotsalaisen kansankotiperiaatteen mukaisesti kaikille on taattava hyvät oltavat.

Tässä, kuten Lindqvistin edellisessäkin kirjassa minun mielestäni vahvuutena on se, että tarinat sijoittuvat itselle tuttuun, moderniin pohjoismaiseen miljööseen, eivätkä tapahtumat mene överiksi. Normaali elämä jatkuu, eikä kuolleiden herääminen välttämättä tarkoita maailmanloppua.

Kahden kirjan perusteella John Ajvide Lindqvist on nyt lunastanut paikkansa minun suosikkikirjailijalistallani, ja aion piakkoin lukea lisää hänen teoksiaan.

Suosittelen!

Writer's block

2010-09-28T16:30:00.000+03:00

On se nyt p... kun aivoissa on joku takalukko eikä tekstiä vaan synny. Periaatteessa päässä olisi jos jonkinlaisia jupinoita, mutta ne eivät yllä sormenpäihin saakka. Inspiraatiota odotellessa vähän kuvia menneeltä kesältä:

Myllysilta purettiin pala palalta

Tuli istuttua jokirantakahviloissa joita myös lokit pitivät tarkassa valvonnassa.

Keskiaikamarkkinatkin oli.

Kävin usein lähirannassa juttelemassa sorsille

Siellä pesi myös joutsenpariskunta. Tämä kaveri läksi innoissaan lyllertämään kohti, ilmeisesti pullan toivossa (ei ollut ainakaan kiukkuisen oloinen, tämä oli pesintäajan jälkeen)...

Pico tekee mitä parhaiten osaa: rentoilee.

Ruotsinlaiva Ukkopekka-höyrylaivalta nähtynä

Eräs amerikkalainen vieras sanoi kuulleensa että nämä lautat ovat varsinaisia lemmenlaivoja. Minä totesin että juu, porauslautoiksikin niitä kutsutaan.

Maaseudun rauhaa tuli koettua Jokioisissa - Jokioisilla? Miten se taipuu?

Siellä oli lehmiä...

... ja ihanaisia hymyileviä vuohia.

Ja nyt onkin sitten taas syksy... täytynee tänään lähteä pipokaupoille.

Väsynyttä meininkiä

2010-08-29T18:42:00.000+03:00

Tuli taas kadottua blogistaniasta pariksi viikoksi. Touhusin kansainvälisen tutkijakonferenssin järjestelyiden kimpussa ja h-hetken lähestyessä tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä. Vähäisiksi jäivät unet myös konferenssin aikana, kun oli ohjelmaa iltaan saakka, ja sitten vielä "piti" käydä jatkoillakin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun piti heti seuraavana päivänä taas olla skarppina tehtävissä ja kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen... ja vielä englanniksi.

Kaikenkaikkiaan saatiin aikaiseksi vallan onnistunut tapahtuma, ja osallistujien antamat kehut lämmittivät väsyneenkin organisaattorin mieltä. Oli myös erittäin hauskaa tavata mukavia ihmisiä lähes joka mantereelta, kenties niistäkin suhteista voi joskus tulevaisuudessa olla hyötyä. Sitähän melkein rupeaa miettimään oman tutkijauransa jatkamista, että pääsisi jatkossakin moisiin tapahtumiin. (Mutta ei, minä en siihen apuraharumbaan kyllä enää ryhdy!)

Mutta kuten odottaa saattoi, homman ollessa ohi päälle kävi flunssa, jota olen tämän viikon ajan yrittänyt parannella. Saisi jo tämä aivastelu loppua!

Toivon mukaan ensi viikko tuo mukanaan paluun normaaliin.

Läskiraportti

2010-08-08T20:57:00.001+03:00

Sivua alaspäin selatessani huomasin tuon Läskillä lukutaitoa -widgetin, jonka olin ihan unohtanut.

Minähän tuossa helmikuussa uhosin että lahjoitan hieman ylimääräisiä kiloja hyötykäyttöön. Jotta ette luulisi minun heittäneen pyyhettä kehään, raportoin nyt että kävin toki toukokuussa loppupunnituksessa, ja 2,5 kg keveämpänä. Aika pieni luku se on, mutta saan olla siihen ihan tyytyväinen, sillä alkuvuonna minulta ei löytynyt yhtään liikkumisen iloa, vasta valkenevat kevätillat saivat minut liikkeelle.

Kaikenkaikkiaan kampanjan aikana kevennyttiin 13 300 kiloa, ja nimetön lahjoittaja tuplasi kilohinnan, eli lupautui maksamaan 30 euroa kilolta - summa joka ohjataan Nepalin lukutaitohankkeisiin on siis 1 442 220 euroa. Ei ihan huono.

Ukko tuli taloon

2010-08-08T18:18:00.001+03:00

Olen jo kauan ihastellut ja haikaillut punaisen Voodoo-veitsitukin perään. Mikäs sen makeempi keittiökoriste kuin ukko johon voi työnnellä veitsiä?

Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!

Täytän pyöreitä (huokaus) vasta lokakuussa, mutta jo täyttäneen ystävän kanssa päätimme pitää yhteisille ystävillemme yhteiset synttäripippalot tässä syntymäpäiviemme puolivälissä, eli viime viikonloppuna. Hauskaa kyllä oli, skumppa oli hyvää, kakkuja piisasi ja viihdettäkin oli oman housebandin muodossa. Juomiakin oltiin hamstrattu oikein olan takaa, mutta niissä oli varmaan jotain vikaa, sillä heräsin kymmeneltä aamulla ilman minkäänlaista krapulaa. Mistä tietenkin olen kiitollinen, tässä iässä ei oikein kestä sitä kammottavaa dagen efter -fiilistä.

Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.

En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.

Päivän paras uutinen

2010-07-28T22:23:00.002+03:00

oli se, että Katalonia aikoo kieltää härkätaistelut.

Mielestäni onkin ollut ihan pöyristyttävää että eläimiä rääkätään viihteen nimissä. Kumma ettei esimerkiksi EU ole uskaltautunut kieltämään moista toimintaa - onhan sitä turhempiakin säädöksiä tehty. Juujuu, onhan se osa espanjalaista kulttuuriperintöä, mutta asia ei välttämättä ole hyväksyttävä vaikka se traditio onkin. Niin perinne/kulttuuritieteilijä kuin olenkin, niin olen vakaasti sitä mieltä että joidenkin perinteiden onkin paras kuolla pois.

Sitä en tiennytkään että nämä "huvit" ovat olleet Kanarian saarilla kielletyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Katalonia on siis toinen Espanjan alue joka pistää rääkkäykselle pisteen. Hyvä näin, ja toivottavasti loppu maata seuraa pian perässä.

I'm back!

2010-07-27T13:02:00.001+03:00

Loma oli ja meni, ja nyt olen ollut jo viikon verran töissä. Voi tätä kurjuutta, kun voisi istuskella jokirannassa lattemukin tai viinilasin kanssa. Mutta ei auta kuin taipua kohtaloonsa, ja olla onnellinen siitä että vielä on töitä.

Nettitauko jatkui sitten läpi loman (no, kävin mä naamakirjassa...), yritin hieman hillitä tätä tietokoneella istumista, kun se selkäkin vihoitteli - puhumattakaan siitä miten jäykät niskani olivat kun niiden ällöhelteiden takia joutui pitämään ikkunoita auki ja tuuletinta puhaltamassa, ilmeisesti olen sitten herkkä vedolle.

Turusta en viiden lomaviikon aikana poistunut - eikun taisin kyllä käydä Raision puolella ostoksilla. Onhan se jotain.

Loman mieleenpainuva huippuhetki oli tietysti John Malkovichin näkeminen syljenkantaman etäisyydeltä, tai itse asiassa lähempääkin. Meillähän oli Infernal Comedyyn talon parhaat paikat, jotka ensinnäkin olivat eturivin absoluuttisessa keskipisteessä ja todella lähellä lavaa, ja toiseksi Malkovich ei pysynytkään koko ajan lavalla, vaan tuli tallustelemaan siihen meidän jalkojemme juureen! Ei siinä voinut kuin tuijottaa suu auki kun näki mestarin työssään - sehän oli melkein kun telkkaria olisi katsonut kun tuolta etäisyydeltä näki kaikki pienimmätkin ilmeen värähdykset ja hikipisarat. Ja pidin minä itse näytelmästäkin - monologi oli viihdyttävä, musiikki upeaa (+ orkesterissa muutama kappale silmäkarkkia) ja sopraanot taitavia. Ja turkulaisethan tykkäsivät kun mukaan oltiin ympätty myös Kakola-viittaus.

Juutuupista löytyi tämmöinen videokollaasi:

Kesän ei-toivotuin tapahtuma taas oli se, kun eräänä iltana/yönä istuskelin kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, ja yhtäkkiä pääni ylitse lepattaa jokin yökköstä isompi kammotus. Myönnän että panikoin ja säntäsin vessaan piiloon. Oven raosta kurkin ja huomasin otuksen lentelevän edestakaisin makuuhuoneen ja olkkarin välillä. Kun hetken päästä uskaltaudun piilostani, huomaan että olohuoneen verhossahan roikkuu pesunkestävä lepakko! Seuraava huolenaihe oli että kuinka ihmeessä saan tuon nahkasiiven ulos. Tämän siunatun internetin ansiosta opin, että paras tapa on sammuttaa valot ja jättää ikkunat auki, niin lepakko todennäköisesti lähtee itsestään tiehensä. Minä siis tein niin ja sulkeuduin itse Picon kanssa makuuhuoneeseen - kyllä se aamuun mennessä sitten oli poistunut. Hieman olin huolissani siitä että mahtaakohan se roikkua jossain eteisen vaatteissa, mutta ei onneksi. Mutta käyntikorttinsa se oli jättänyt pienen lepakonkakan muodossa. Kyöks. Samaa kokoluokkaa kuin hiiren jätökset, sanoisin. Tuossa episodissa oli minulle vähän turhan paljon jännitystä, kuvaakaan en uskaltanut ottaa kuin etäisyydeltä, joten ei tuosta paljon selvää saa, mutta onpas todiste kummiskin, ei ole mätäkuun juttu:

Muutama elokuvakin on tullut katsottua, mutta niistä enempää jossain toisessa postauksessa. Sen voin tässä kuitenkin sanoa että Inception tuli viime perjantaina katsottua ja se oli mielestäni vallan mainio. Joku jossain vertasi sitä vaikeaan sudokuun, mutta ei se minusta niin vaikea ollut... sudokuista tulen huonolle tuulelle, leffasta en tullut.

Loman puolivälissä

2010-07-04T11:44:00.001+03:00

... tai enemmän kuin puolivälissä, kolme viikkoa on hurahtanut käsittämättömän nopeasti, ja nyt on enää kaksi viikkoa lomaa jäljellä, nyyh!

Loma on todellakin mennyt akkuja ladatessa. Tai ensimmäisellä viikolla jouduin ärsyttävää kylllä tekemään vähän työjuttuja, joten sitä ei vielä voinut oiken kunnon lomaksi sanoa. Sitten on ollut kaveria kylässä, juhannusta (kaupunki-sellaista), leffojen katselua, yömyöhään pelaamista, lukemista, makaamista, parvekkeen laittamista, lenkkeilyä, keskiaikamarkkinaa, kahviloissa istumista - ja erinäistä kremppaa.

Niin, vanhuus ei näemmä tule yksin. Ensin sain molemmat jalkani kipeiksi kun kyllästyin pelkkään kävelyyn ja yritin jälleen aloittaa hölkkäharrastusta. Yritin hyvin varovaisesti sitä tehdä, mutta kroppa ei kuitenkaan tykännyt. Voipi olla että juoksukenkäni olivat jo liian kuluneet eivätkä enää jaksaneet tukea painoani... Joten nyt sitä vaan taas kävellään... Mutta kaiken huippu oli se kun tiistaina kävin kaupoilla ja kokeilin siellä korkokenkiä, mikä johti noidannuoleen! Pitäisi näköjään heti kokeilla molempaa kenkää yhtäaikaa eikä klenkata toisessa jalassa tavallinen littukenkä ja toisessa korkkari - se epäbalanssi ei ollut hyväksi. Nukkumisesta ei tuon jälkeen tullut mitään - jouduin siirtymään lattialle ja vetämään kourallisen Buranaa, mutta ei vaikutusta. Ei siis muuta kuin lääkäriin, jolta sain kunnon häräntappolääkkeet, jotka ovat nyt vihdoin alkaneet vaikuttaa. Just in time, sillä tänään pitäisi pystyä istumaan pari tuntia teatterissa. Hieman kyllä jänskättää että kestääkö tämä selkä vielä moista sessiota. Olisipa esityksessä väliaika!

Kyseessä on siis vihdoin John Malkovichin tähdittämä The Infernal Comedy, joten toivon että pystyn istumaan näytöksen läpi. Ja meillähän on ne eturivin paikatkin...

Ans kattoo miten käy.

Kesälaitumille!

2010-06-12T12:26:00.000+03:00

Eilen tein periaatteessa viimeisen työpäivän viiteen viikkoon. Periaatteessa, koska jotain pientä sähköpostikirjeenvaihtoa ja nettisivujen päivittämistä on vielä viikonlopun aikana tehtävä. Ja lisäksi on pakko käydä vielä pikaisesti työpaikalla hakemassa sinne jättämäni kamera. Mutta virallisesti olen nyt kesälomalainen. Viime vuoden kahden lomaviikon jälkeen tämä pitkä vapaa tuntuu vallan ruhtinaalliselta - ja hyvin tervetulleelta. Olikin jo aika päästä lataamaan akkujaan. Mutta katsotaan kauanko kestää ennenkuin pystyn olemaan ajattelematta työasioita...

Loman ja levon myötä blogipäivitykset ja muiden blogien lukemisetkin varmaan saavat uutta puhtia. Oikeasti alkoi olla jo jonkinsorttista väsymystä ilmassa. Ja ilmasta puheenollen on tietenkin tyypillistä että kun minun lomani alkaa niin tuulee ja sataa, mutta toivon että näiden viikkojen aikana pääsen nauttimaan myös lempeistä kesätuulista ja vehreästä luonnosta.

ESC 2010 - finaalikipaleet

2010-05-29T14:02:00.000+03:00

Illan kaveriporukan viisunyyttäreitä (skumppaa ja muuta kivaa) odotellessa vielä arviot automaattisesti finaalissa olevista biiseistä:

Espanja - Tässähän on jotain perinteikästä ja teatraalista meinikiä mikä ainakin tänään iskee minuun. Ja mikä kiva kikkarapää tuo Daniel Diges onkaan. Olen avokätinen ja annan femman.
Norja - Tätä taas en jaksa, tylsääääää. 2
Iso-Britannia - Jaa, tämän kipaleen takana on kaksi kolmasosaa 80-luvun Stock-Aitken-Watermanin hittimasiinakolmikosta. Tekivät kyllä parempaa kamaa 30 vuotta sitten. Tämä ei ansaitse kuin yhden pojon. Kaveri näytti muuten ihan äskeiseltä norskilta...
Ranska - Mitä hemmettiä, futisbiisiko tämä oleoleoleole on? "Nouse hanurias heiluttaan..."... ööö... pahinta on että jonain kauniina kesäpäivänä sangriakannullisen jälkeen riskinä on että voisinkin yllytettynä intoutua heiluttamaan jotain hyvinpehmustettua ruumiinosaa tämän tahtiin... 2
Saksa - tämä lienee yksi viisujen oikeesti parhaita biisejä ja tätä kuullaan varmaan kesällä radiossa. Tulee kyllä mieleen joku näistä nykypäivän naislaulajista jonka nimeä en tiedä... 5 pojoa.

Katsotaanpas sitten koko finaalikenttää, sieltä minun suosikkini ovat Espanja, Serbia, Turkki, Albania, Ukraina, Saksa ja Israel. Jos joku niistä voittaa niin olen tyytyväinen. Vaan eipä yleensä minun suosikkini voita ei...
Eikä sillä niin väliäkään, Euroviisuissa on hauskinta se show, glitteri, camp, tuulikoneet...

ESC 2010 - toinen semifinaali

2010-05-27T21:25:00.002+03:00

Jälleen viime hetken biisiarviot:

Liettua – Nämähän olivat hauskoja heppuja. Selvästi erilainen kuin muut kipaleet. 4 pojoa ja jatkoon.
Armenia – ihan nättiä meininkiä, mutta ei ehkä ihan sytytä. Annetaan silti 3 ja päästetään jatkoon.
Israel – Ajatelin ensin että onpa tylstä mutta sehän kasvaa loppua kohden vallan hienosti! Ja kyllä tuo heprea on kivaa kuunneltavaa. Vahva 4 ja jatkoon.
Tanska – Krooh. 2
Sveitsi - Onpas kiva kuulla ranskankielistä poppia. Muuten kolmosen biisi mutta annan sille kielibonuksen – 4 ja jatkoon.
Ruotsi – Kellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi että minä olisin halunnut Ruotsin edustajaksi Salem Al Fakirin. Tämä on vain tylsä balladi, ja tuo määintävibrato käy vähän ajan päästä ärsyttäväksi. Två poäng.
Azerbaidzan – Kappas vaan, biisin takaa löytyy Anders Bagge – Rutosin Idolin ihanin ja sympaattisin tuomari. Ihan ok tämä kai on, 3 pojoa.
Ukraina – Jopas oli sumusireeni, välillä ihan sattui korviin. Biisi on kuitenkin mielestäni jännä, sen takia jopa ~~neljä~~ 5 pistettä.
Hollanti – Mitä hemmettiä? Nyt tuli kyllä voimakas flashbacki lapsuusvuosieni euroviisuihin. Kas kun ei tanssinut puukengissä... Biisin on säveltänyt Smurffit-tv-sarjan tunnarin tehnyt heppu. Sen kuulee. 1
Romania - Mielenkiintoinen tandemflyygeli. Biisi ei paras eikä huonoin. 3
Slovenia – Täysin käsittämätön kansanmusiikki/rockyhdistelmä. 1
Irlanti – Eipä ole yllättävää että Irlannista tulee taas balladi. Tylsää. 2
Bulgaria - No nyt vaihteeksi diskobiittiä, jo sen takia äänestän kolmella pojolla jatkoon, vaikka oikeesti tää on vähän ykstoikkonen.
Kypros – Sarjassa evvk. 2
Kroatia – Taitaa lukeutua Israelin vuoden parhaimpiin balladeihin? Vahva 3 ja jatkoon.
Georgia – Tämä balladi taas ei tunnu eikä maistu oikein miltään. 2
Turkki – Ai nam tuota laulajaa! Muutenkin pidän tästä. Nyt kyllä irtosi vuoden ensimmäinen femma. Jatkoon!

Äänestän finaalin seuraavat: Liettua, Armenia, Israel, Sveitsi, Azerbaidzan, Ukraina, Romania, Bulgaria, Kroatia ja Turkki

Edit: Taidan korottaa Ukrainan arvosanaa vitoseen.

Pakolliset viisuarviot

2010-05-25T21:58:00.005+03:00

Voi hyvänen aika sentään! Minullahan on jokavuotisena traditiona tehdä jonkinlainen arvio euroviisubiiseistä. Nyt jää kyllä viime tippaan, kun ensimmäinen semifinaali alkaa ihan pian. Biisit kerran läpikuunneltuani ensimmäisenä tulee mieleen että taitaa olla tylsin vuosi ikinä – kamala määrä balladeja, haukoitus.

Mutta katsotaanpas ihan pikaisesti mitä tänään on tarjolla ja mitkä minä pistäisin finaaliin. Annanpa myös arvosanat asteikolla 1-5.
Moldavia – Onneksi viisut sentään alkavat discojytällä, että saadaan vähän tunnelmaa. Finaaliin vaan. Kolme pistettä.
Venäjä – voi kammo miten hirvittävää määintää! Lost and forgotten tosiaan. 1
Viro - No jaa, tää oli aika erikoinen. Tavallaan pidän siitä, mutta ei se taida olla euroviisukansan mieleen. Minä päästäisin kuitenkin jatkoon. Arvosanaksi 3
Slovakia – Parasta biisissä oli rytmikone, muuten melko nukuttava. 2
Suomi – onhan tämä ihan pirtsakka, vaikkei sitä hyväksi voi sanoa. Koska pidän salaa kansanmusiikista, annan 3 ja jatkoon.
Latvia – Tässä on kiva melodia – 4 ja jatkoon.
Serbia – Hä? Oliko tuo tyttö vai poika? Vaiko sekä että? Mutta kuten niin monesti olen todennut, balkantrumpetit ja etniset rytmit purevat minuun ja nytkin huomaan jalkani nykivän. Jopa 4 ja jatkoon.
Bosnia & Herzegovina - tylsähkö ja nopeasti unohdettava. 2
Puola – Johan oli dramaattisen oloista. Ihan ok. 3 ja jatkoon
Belgia – Poika ja kitara. Booring. 2
Malta – Hidasta ja tylsää, tämän aikana on hyvä käydä vessassa. Videon lopun enkelipojalla oli isommat siivet kuin Lordilla aikoinaan. Onkohan Malta muuten koskaan lähettänyt viisuihin nopeatempoista biisiä? 2
Albania – tässähän on vaihteeksi menoa – hyvä jumppabiisi. Annan tälle jopa 4 ja jatkoon
Kreikka - No tässä oli illan paras silmäkarkkitarjonta tanssijapoikien muodossa, nam! Kivat vaatteetkin, etenkin ne hameläpät. Mutta se ”Huh!” naurattaa ihan sikana – luulin että Teräsbetonin huh hah oli pahinta ikinä.... mutta 3 ja jatkoon.
Portugal – ensin tuli mieleen joku Amerikkalainen Mariah Careyn jouluballadi tms. Semmoista äänellä kikkailua. Ei oikein sytytä minua tuollainen määintä. 2
Makedonia - Miksi se räppäri päästettin loppuvaiheessa lavalle? En oikein tiedä mitä tästä tykkäisi, ihan ok kai se on. Annetaan nyt sitten heikko 3 ja päästetään jatkoon.
Valkovenäjä – Hyi hitto, kammottavaa siirappia! 1
Islanti – Kyllä tähän loppuun kaivattiinkin hieman piristävämpää discojytää. 3 ja jatkoon.

Summa summarum: Minun mielestäni kymmenen finaaliin pääsevää biisiä tulisi olla Moldavia, Viro, Suomi, Latvia, Serbia, Puola, Albania, Kreikka, Makedonia ja Islanti.

Ja kohtahan tuo ohjelma alkaakin...

Kotireportaasi

2010-05-13T21:14:00.002+03:00

Vuosi sitten hääräsin täällä asunnossa tapeteja repien ja seiniä maalaten. Vuoden aikana tästä on muovautunut ihan mukava koti, vaikka vielä on joitakin huonekaluja hakusessa. Tässä pieni ennen ja jälkeen -vertailu, aloitetaan makuuhuoneesta:

Siellä oli vähemmän viehättävä ysäritapetti boordeineen. Puhumattakaan kammottavasta siniharmaasta muovimatosta.

Nykyinen värimaailma miellyttää silmääni huomattavasti enemmän. Tänne on vielä hakusessa joku kiva hyllykkö ikunasyvennykseen, kun tuo vanha tietokonepöytä ei mielestäni ihan sovi kuvaan. Ja taulujakin pitäisi hankkia lisää. Jonkinlainen verhokappakin on mietinnässä. Minä muuten kuulun niihin ihmisiin joilla on kesä- ja talviverhot - tekstiilejä vaihtamalla saa kivasti vaihtelua. Talvella ikkunoita koristivat runsaat tumman luumun väriset verhot.

Pari yksityiskohtaa makkarista: Sain tämän torson eräältä ystävältäni pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole saanut päällystettyä sitä uudelleen. Olen joskus vaan niin saamaton! Mutta se on oiva koruteline.

Lisää koruja. Taustalla toisen ystävän Ameriikanmatkalta tuoma elokuvajuliste.

Sitten keittiöön, missä oli alunperin ihan kammottavat vauvansiniset seinät:

Se hirvittävä väri sai vaihtua kermanvalkoiseen, jota maustetaan punaisilla verhoilla ja lampulla. Jos budjetti joskus sallii, aion uusia ruokapöydän, mutta se ei tada tapahtua ihan pian.

Keittiön seinälle olen suunnitellut ripustettavaksi leffajulisteita. Niitä tosin on tässä vaiheessa vasta kaksi, joista toinen ei ole päässyt edes seinälle asti. (Aah, Sherlokki!)

Olohuoneessa oli alunperin valkoinen tapetti ja se sama muovimatto kuin muuallakin. Päätin että väriä pitää olla, ja maalasin yhden seinän samalla sävyllä kuin edellisessäkin asunnossani.

Minua kylläkin häiritsee se että maalaus tuli tehtyä vähän kiireessä eikä pinta sen takia ole ihan tasainen. Taidan jossain vaiheessa laittaa tuohon jonkun kivan tapetin. Jos jaksan. täälläkään en ole vielä saanut kaikkia tauluja seinille. Pidän kovasti art noveau-taiteesta, seinällä Mucha-näyttelystä ostamani juliste ja ripustusta odottaa minusta aivan ihana absinttimainos. Viimeisin sisustusostokseni on muuten tuo nurkassa seisova Ikean lattialamppu, se tuo mielestäni mukavasti pyöreitä muotoja muuten niin kulmikkaaseen sisustukseen.

Minun ja Picon muotokuva on sentään jo päässyt seinälle saakka:

Sitten vielä kurkistukset kirjahyllyyn, dvd-hyllyyn ja baarikaappiin=):

Itseäni kiinnostaa yleensä muiden kylpyhuoneet, mutta omani on nyt niin kamalassa kunnossa että sinne ette saa kurkata. Eteinenkin kaipaa siivousta, joten sieltä esittelen vain keikkafotoni:

Siinä se kierros sitten olikin. Seuraavana projektina olisi saattaa parveke sellaiseen kuntoon että siellä voisi nautiskella toivon mukaan lämpimistä suvi-illoista. Terassimatto ja kalusteet ovat etsinnän alla.

Red Ring of Death

2010-05-10T19:01:00.001+03:00

Eilen minua kohtasi jokaisen Xbox360-omistajan painajainen - the Red Ring of Death. Toisin sanoen konsoli sanoi itsensä irti ja vilkutti sen merkiksi ivallisesti punaisia valoja. Hemmetti.

Kyseessä on hyvin tunnettu vika vanhemmissa bokseissa, ja olinkin itse asiassa selvinnyt melko kauan ottaen huomioon miten paljon konsolia kuitenkin olen käyttänyt. Onneksi tätä vikaa koskee pidennetty kolmen vuoden takuu, joten korjaus ei tule maksamaan mitään. Ärsyttävän vaivalloista on kuitenkin pakata toosa hyvin ja toimittaa se lähettipalvelulla Saksaan. Onneksi tulevat kuitenkin hakemaan sen kotiovelta.

Tämä tarkoittaa sitä että muutamaan viikkoon ei sitten pelata. Onni onnettomuudessa oli että minulla ei ole tällä hetkellä mikään peli pahasti kesken - jos tämä olisi tapahtunut kesken Mass Effectin, olisin saanut hepulin.

Nyt olenkin sitten kvalifioitunut hankkimaan tämän t-paidan:

Paita tuolla painatuksella löytyy Splitreasonista, nettikaupasta jossa on aivan mahtavia nörttituotteita. Haluaisin tilata sieltä vaikka kuinka paljon t-paitoja ja julisteita (mm. tämän).

Scifileffafanit ainakin tietänee mihin klassikkoleffaan tuo teksti viittaa?

Ihastus

2010-05-08T19:37:00.001+03:00

Olen tässä yrittänyt kahlata läpi tämän vuoden euroviisuehdokkaita, mistä tuli mieleeni hehkuttaa uusinta ihastustani. Viisuihin tämä liittyy siten että tämä kaveri oli suosikkini Ruotsin tämänvuotisissa karsinnoista, mutta jäi ikävä kyllä kakkoseksi tylsän Anna Bergendahlin jälkeen.

Ihastukseni on Salem Al Fakir, ruotsalais-syyrialainen lahjakkuus. Kaverilla on klassinen musiikkikoulutus, soittaa sekä pianoa (iik) että viulua (aah) ja on jo lapsena mm. kiertänyt Venäjällä viulusolistina. Nykyisin hän kuitenkin puuhastelee popin parissa.

Salem osallistui Ruotsin karsintoihin biisillä Keep on Walking, joka siis oli minun suosikkini:

Äskettäin hän esitti Norjalaisessa aamu-tv -lähetyksessä hieman groovaavamman version, josta taidan pitää vieläkin enemmän:

Fakiirin uusin levy Ignore This on mielestäni aivan loistava - biisilista on monipuolinen ja levyltä löytyy konesoundeja, poppia, kasariviboja, vauhdikasta meininkiä, rauhallisempaa suvantoa... Oma suosikkini levyltä lienee This is for, jota ei löydy juutuupista, mutta Spotify-käyttäjät voivat kuunnella sen täältä: Salem Al Fakir – This Is For

Ja kuten videoista näkee, Salem Al Fakir on paitsi lahjakas myös syötävän suloinen säihkysilmineen, pörrötukkineen ja valloittavine hymyineen - ja ainakin näkemissäni haastatteluissa rennon ja symppiksen oloinen. Sellainen jonka haluaisin pistää pulloon. Nam. ♥ ♥

Ja lopuksi vielä Spotify-linkki Ignore This -albumiin: Salem Al Fakir – Ignore This

Ensin pelastettiin suutari Andersson...

2010-05-07T12:34:00.000+03:00

Viime vuoden riemukkaimpia leffakokemuksiani oli norjalainen Dead Snow, missä natsizombit rellestivät norjalaisilla lumisilla vuorilla.

Silmääni osui äsken maininta tekeillä olevasta low-budget zombiekomediasta, missä myös temmeltää uniformupukeisia zombeja, mutta tällä kertaa kyseessä on pelastusarmeja - hohoohooo... Ilmeisesti joukko pelastusarmeijalaisia palaa maan päälle pelastamaan maailman pahuudelta.

Herkullinen ajatus - kunhan elokuva on tehty tarpeeksi kieli poskessa niin tuohan voi olla vaikka kuinka vallaton. Pakkohan tämä on nähdä.

Eikun tamburiineja helistelemään: Hallelujaa synneistä pois minun rumpuni pelastusta soi...

Ja tuossa olisi vielä teaser trailer:

Olenko muuttumassa sosiaaliseksi?

2010-05-06T21:57:00.002+03:00

Tämä on suorastaan ennenkuulumatonta. Talossamme oli tänään pihatalkoot, ja MINÄ läksin sinne vapaaehtoisesti vieraiden ihmisten kanssa sosialisoimaan. Minä kun en yleensä ole se sosiaalisin ihminen. Onko tämä nyt maailmanlopun ensi merkkejä?

Mutta oikeasti tuo oli ihan hyvä keikka. Tällaisessa kerrostalossa kun ei yleensä näe naapureita kuin silloin tällöin hississä - silloinkin tervehtimisen jälkeen käännytään tuijottamaan seinää. Nyt pääsi vähän näkemään että minkälaista väkeä täällä huseeraa - vaikkakin vain murto-osa asukkaista olivat aktivoituneet. Pihapuskat saatiin siistittyä ja roinaa heitettyä menemään, ja aherruksen päätteeksi tarjolla oli makkaraa, sipsejä ja runsaasti olutta. Sitä riitti ihan kotiin viemiseksi asti, kannatti siis mennä.

Kukka!

2010-05-05T12:34:00.000+03:00

Elokuvablogin Päivi ilahdutti minua pirteällä kevätkukkasella:

The rules are the following:

1) post the logo within your blog or post.

2) pass the award onto 12 fellow bloggers.

3) Link the nominees within your post.

4) let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.

5) Share the love and link to the person whom you received this award from.

Minä tahdon ojentaa tuon oranssin gerberan (vai onko se gerbera?) muutamalle bloggaajalle joiden juttuja luen säännöllisesti. Kommentointini ei ole mitenkään säännöllistä, mutta käyn aina tarkastamassa uusimmat tapahtumat, ja pidän kovasti näistä erilaisten blogien lukemisesta:

Ensinnäkin Päivin mielenkiintoinen Elokuvablogi, josta tämä tunnustus minulle siis ohjautui. Sitten Mikaelan myöskin elokuva/populaarikulttuuripainotteinen blogi Geek is the new black. Kolmas säännöllisesti lukemani elokuva-aiheinen blogi on Sooloilijan Elämää ja elokuvaa, missä välillä vilahtaa myös pari ihanaista kissaa. Tintin Klik-Klik on myös kukkasensa ansainnut kauniilla kuvillaan ja asiapitoisilla, ajattelemisen aihetta antavilla postauksillaan. Ihmisen arkista eloa käyn ihmettelemässä Hämeessä, sillä sekä Tinkan kellari että Enimmäkseen harmiton Tiina (+ kärpäsloukku Bärtil) taitavat toimia sieltä käsin.

Kaikkia teitä tahdon kannustaa jatkamaan Tim Gunnin sanoin: Carry on!

Lauantaileffa: The Ghost Writer

2010-05-02T14:05:00.000+03:00

Huomasin että minulta löytyi vielä pari joululahjaksi saamaani elokuvalippua jotka pitäisi käyttää pois ennen tätä päivää, joten päädyin eilen katsomaan Polanskin thrillerin The Ghost Writer. En ole aikoihin käynyt elokuvateatterissa lauantai-iltana, ja hämmästelin miten tupaten täynnä koko Kinopalatsi olikaan. Itse saliin pääseminenkin kesti tuhottoman kauan kun lipuntarkastukseen oli pitkä jono.

Elokuva oli kyllä taidokkaasti tehty, kuten Polanskilta voikin odottaa, ja Ewan McGregor teki mielestäni mainion roolityön. Ja häntähän myös katselee mielellään... Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna leffa ei tainnut olla mitenkään erityisesti mieleenpainuva. Itse tarina oli ehkä minun makuuni liian tyypillinen thrilleri, josta minä en ainakaan löytänyt mitään erityisen mielenkiintoista jujua. Minä en yleensäkään ole mikään perusthrillereiden suuri ystävä - tai toki katson niitä, mutta ne saavat harvoin minussa aikaan sellaisen "tahtoo katsoa uudestaan" -reaktion.

Visuaalisesti tämä oli kuitenkin hyvin miellyttävä elokuva verrattuna keskivertothrillereihin, ja pidin myös kovasti äänimaailmasta ja tyylikkäästä, tunnelmallisesta musiikista. Jos itse tarina olisi ollut mielenkiintoisempi olisin antanut leffalle 4 tähteä, nyt tyydytään kolmeen ja puoleen.

--
Elokuvista kotiin päästyään saikin sitten käydä kotisohvalle katsomaan yhtä maailmankaikkeuden parhaista scifi-elokuvista: Blade Runner. Siinä on ihan käsittämättömän hieno tunnelma - ja tämä final cut -versio on mielestäni alkuperäistä parempi. Toivottavasti katsoitte.

Testing

2010-04-29T15:18:00.003+03:00

Kokeilen vaan kuvien lähettämistä kännykällä. Tuossa uusi, kiitettävän kokoinen näyttöni, kyl ny kelpaa tehdä töitä. Koneessa on Winukka 7, jonka toimintaperiaatteisiin juuri tutustun, word 2007 on jo saanut pääni sekaisin, puuh.
Huomatkaa myös uusin työkaverini, Dead Fred. Sopii hyvin yhteen pääkallokumini kanssa.

Bang Bang

2010-04-28T21:45:00.000+03:00

Väliaikamusiikiksi Nancy Sinatra ja yksinkertaisuudessaan ihanan tyylikäs Bang Bang. Kuulin tämän biisin ensimmäistä kertaa Tarantinon loistavassa Kill Bill -leffassa, johon se sopi kuin nakutettu. Olen varmaan tätä ennenkin toitottanut, mutta sanonpa vielä kerran että Tarantinon leffojen soundtrackit ovat aina huippuluokkaa.

Tiellä kohti ei mitään

2010-04-25T11:22:00.000+03:00

Olipas hyvä kirja tuo Cormac McCarthyn The Road eli suomennettuna Tie! Ei ihme että se on voittanut Pulitzer-palkinnon.

Minähän pidän kovasti erilaisista dystooppisista ja postapokalyptisista visioista, joten ei sinänsä ihme että tämä kirja kolahti minuun. Maailmaa on kohdannut joku tarkemmin määrittelemätön tuho joka on karsinut suurimman osan ihmisistä. Eloonjääneet vaeltavat karussa, hedelmättömässä maastossa etsien tuholta säilyneitä säilykkeitä ja tilapäistä kattoa päänsä päälle. Yhteen paikkaan ei uskalla jäädä pitkäksi aikaa, sillä tässä maailmassa ihminen on ihmiselle susi, ja toisille kelpaa pahimpaan nälkään jopa ihmisliha.

Kirjassa seurataan isän ja pojan hidasta matkaa tietä pitkin ja heidän taisteluaan hengissä pysymiseksi. Heillä sentään on toisensa, autiossa maailmassa vaeltaa myös yksinäisiä ihmisraakkeja, joiden kohtalo vaikuttaa vielä surullisemmalta. McCarthyn kuvaus elämän raakuudesta ja kurjuudesta on niin vaikuttava että välillä ihan puistatti.

Pidin siitä että kirjassa ei sen enempää selitelty mikä katastrofi tai sota on tämän maailmanlopun takana, vaan kukin saa itse kuvitella tuhon syyt. Ja eihän sitä voi olla miettimättä että tämä skenaario voi joskus ihan hyvin olla täyttä totta.

Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta kyllä se varmaan tulee katsottua kunhan se julkaistaan DVD:llä.Toivottavasti ei ole kova pettymys.

Anne suosittelee: Lue tämä!

Seeing John Malkovich

2010-04-23T12:18:00.001+03:00

Olen ihan täpinöissä.

Kun aiemmin tänä vuonna huomasin että Turun Musiikkijuhlien yhteydessä itse John Malkovich saapuu Turkuun Infernal Comedy –musiikkinäytelmän kanssa, liput olivat jo menneet, ja minulla mieli maassa. Jos tapahtuu sellainen ihme että tänne saadaan tuollainen näyttelijälegenda, niin kyllähän minun pitäisi silloin olla paikalla! Nyt tuli kuitenkin ilosanoma lisänäytöksestä, ja me K.n kanssa vanhoina strategikkoina viritimme tänä aamuna verkot sekä lippupisteen kassalla, netissä että puhelimessa. Ja johan saatiin saalis: meikäläiset pääsevät 4.7. ihastelemaan mestarin toimintaa eturivistä! Siitä jopa näkee näyttelijöiden naamat. Kuten K. totesi: pitääköhän ottaa nitrot mukaan? ;-p

Olen äärimmäisen iloinen siitä että täällä Turussakin tapahtuu joskus jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis tositapahtumiin pohjautuva, klassisella musiikilla ryyditetty musiikkinäytelmä itävaltalaisesta sarjamurhaajasta, joten siinä kiinnostaa kyllä muukin kuin pääosan esittäjä.

Malkovich kuuluu muuten niihin miehiin joiden kuuntelisin lukevan vaikka puhelinluetteloa. Itse asiassa toivoisin pääseväni sessioon, missä erittäin paksua puhelinluetteloa lukisivat Malkovich, Jeremy Irons Alan Rickman ja David Bowie. Haaveensa kullakin ;-p

Löytyykö muuten mielestänne nuoremman polven näyttelijöistä ketään jolla olisi ns. puhelinluetteloääni?

Hukkaan heitettyä aikaa

2010-04-21T23:41:00.000+03:00

Tulipa eilen tuhlattua puolitoista tuntia lyhyestä elämästä ihan turhan elokuvan katseluun.
The Tomb oli sellaista höttöä etten anna sille kuin yhden tähden, hyvä jos sitäkään.

Dvd:n takakannessa sanottiin että tässä Saw kohtaa Kuution, ja kyllähän se vähän niin taisi olla: Pari tyyppiä herää oudossa varastossa, mistä pikkuhiljaa löytyy myös muita ihmisiä, joille kaikille ilmeisesti on yhteistä se että jokainen on jollain tavalla loukannut vangitsijaansa. Pikkuhiljaa tyypit heittävät henkensä ja vain yksi pääsee pakoon. Varastossa on rekvisiittana jotain nuken päitä. Huu, olipa omaperäistä. Elokuva kokonaisuudessaan oli äärimmäisen tylsä ja efektinä käytetyt kameranheilutukset äärimmäisen ärsyttäviä.

Tarinan väitetään perustuvan H.P. Lovecraftin Tomb-nimiseen tarinaan, mutta vaikken ole tarinaa lukenutkaan, luulen että kytkökset siihen ovat hyvin löyhät. Voisin arvella että Lovecraft kieppuu villisti haudassaan kauhistuneena siitä että hänen nimensä on liitetty moiseen moskaan.

Siis oikeasti, jotkut elokuvat ovat huonoudessaan viihdyttäviä, tämä ei sitäkään.

Avautumisia

2010-04-18T18:27:00.000+03:00

Olen menneen talven ja kevään aikana ollut useasti aivoverenvuodon partaalla kolmesta eri syystä, joista on nyt pakko avautua.

Ensimmäiset kaksi ilmiötä liittyvät bussilla matkustamiseen. Luojan kiitos että pääsen taas pyörällä töihin.

Ensinnäkin nämä emännät (empiiriset tutkimukset osoittavat että 99%:ssa tapauksista kyseessä on nainen) jotka istua pönöttävät reunapaikalla niin että vievät kahden ihmisen paikat. Kerrankin laskin että samassa bussissa peräti kuusi penkkiä oli vallattu tällä tavalla. Itse nousen yleensä kyytiin semmoisessa vaiheessa että muita paikkoja vielä löytyy, joten en ole joutunut nokatusten noiden penkivaltaajien kanssa. Olenkin miettinyt että mahtaisinko sellaiseen tilanteeseen joutuessani hillitä itseni ja vain ystävällisesti sanoa "anteeksi, pääsisikö tähän istumaan", vai murisisinko sivistymättömästi - todennäköisesti jäisin vihaisesti mulkoillen keksikäytävälle seisomaan. Kun ei nämä ihmiset edes tajua siirtyä vaikka näkevät että bussi täyttyy.

Toinen on eräät lastenvaunujen kanssa matkustavat. Siis jotkut heistä, ei kaikki. Lastenvaunujen kanssahan pääsee matkustamaan ilmaiseksi, ja silloin minun mielestäni lasten on istuttava niissä vaunuissa, eikä vietävä maksavien asiakkaiden paikkoja. Yhtenä aamuna katselin kun eräs isä tuli kaksosvaunujen kanssa, nosti pojat istumaan penkeille, ja valtasi sitten vielä yhden penkkirivin istumalla reunapaikalle. Siis neljä paikkaa viety. Plus suuri osa käytävää tukittu niillä megavaunuilla. Ilmaiseksi.

Sitten siirrytään kauppaan ja kassajonon tukkeeksi jääviin hitaisiin pakkaajiin. On jonoa. Tyyppi ostaa valtavan läjän ruokaa. Seisoo tumput suorina sillä välin kun ostokset kasaantuvat vuoreksi kassalinjan päähän. Maksaa ostoksensa, ja rupeaa hitaasti asettelemaan ostoksia kasseihin. Sitä kestää niin kauan että lopulta jono jumittuu kun molemmat kaukalot ovat tukossa, mutta pakkaaja ei kiinnitä siihen mitään huomiota, hissukseen vain kokeillaan että kumpaan kassiin ja mihin koloon se kurkku nyt mahtuisi parhaiten. Näitä tapauksia on viime aikoina tullut vastaan aivan liian usein. Kerran katselin ihmetellen kun pariskunta oli kahdestaan lähtenyt ostoksille, ja molemmat seisoivat tumput suorina kunnes ostokset oli maksettu. Eikös siinä ainakin toinen olisi voinut mennä pakkaamaan sillä aikaa kun toinen odottaa maksamista?

Ainiin, nyt kun oikein innostuin rähjäämään, niin päästetään pihalle vielä viimeisetkin höyryt: Talvella joku talossamme asuva henkilö oli antanut koiransa kusta talon seinustalle ulko-oven pieleen - useammin kuin kerran. Tosi kiva hyppiä sen keltaisen lumen yli... Jossain vaiheessa joku toinen naapuri suivaantui asiasta sen verran että kiinnitti vihaisen lapun oveen. Kyllä se kuseskelu sitten onneksi loppui.

Ja kun koiranulosteissa kerran ollaan, niin siirrytään vielä kakkosasiaan, eli pökäleisiin. Koirat ovat ihania, mutta toivoisin joiltain omistajilta vähän järjen käyttöä. Etenkin nyt lumien sulaessa oli ihan hirvittävää yrittää väistellä jalkakäytävälle sulaneita pökäleitä. Maalla on ihan eri asia ulkoiluttaa koiria - siellä se jätös maatuukin, mutta ei asfaltilla mikään maadu! Ja kun ottaa huomioon kuinka paljon koiria kaupungissa asuu pitäisi kenen tahansa tajuta että siitä ei tulisi mitään jos kaikki paskoisivat kaduille. Koiraveroakaan täällä ei nykyään enää tarvi maksaa, joten sen rahan voisi pistää pusseihin. Kuljin tässä eräänä päivänä sellaisen alueen halki missä oli kunnon kompostori koirankakalle, mutta eikös sen ympärystä ollut ihan pökäleinen. Sietämätöntä laiskuutta ja piittaamattomuutta, sanon ma. Eikä kannata valittaa että se noukkiminen on niin inhottavaa - minä olen kohta 19 vuoden ajan noukkinut kissankakkoja laatikosta.
Painotan tässä vielä että en syyllistä kaikkia koiranomistajia, ainoastaan niitä piittaamattomia.

Samaan syssyyn voisin tässä vielä haukkua Kelan. Viittaan miltei kahden vuoden takaiseen postaukseeni. Nyt ne sitten alkaa kinuamaan rahaa takaisin. Ei pieni ihminen jaksa ymmärtää tuota logiikkaa.

Aah, tekipäs tuo hyvää. Isona (=eläkeläisenä) minusta tulee varmaan ammattivalittaja joka tukkii lehtien yleisönosastopalstat. Kiitos puheenvuorosta.

Vampyyrikantria Ruotsista

2010-04-16T22:09:00.001+03:00

Viime vuoden puolella Helsingissä Morticiassa käydessäni kuulin mielenkiintoista musiikkia, mutten tullut kysyneeksi mikä oli kyseessä. Sekös jäi harmittamaan pitkäksi aikaa, mutta tänään ystäväni K. bongasi vastauksen mysteeriin, kyseessä taisi olla ruotsalainen The Coffinshakers:

Vampyyrikantria, gothabillyä tai jotain semmoista. =D