Jälleen kerran pyhä lupaus...

Red Hot Chili Peppers: Californication

Olen jo kauan lupaillut tarttua itseäni niskasta ja pyrkiä palauttamaan vanhat muotoni, jotta mahtuisin kaikkiin kivoihin vaatteisiin jotka roikkuvat toimeettomana komerossani. Näin uudenvuoden päivänä lienee ihan hyvä hetki julistaa ihan julkisesti että NYT SE PROJEKTI SITTEN ALKAA! Jos ei siten ihan heti kehtaisi repsahtaa...

Puolitoista vuotta sitten olin melko tyytyväinen tilanteeseen, mutta sitten alkoi tämä stressirumba, joka minun kohdallani johtaa hallitsettomaan syömiseen ja yleiseen saamattomuuteen. Isän sairaus ja poismeno, äidin ja Picon sairastumiset ja vielä tämäsyksyinen lisurispurtti olivat omiaan vesittämään kaikenlaiset terveempään elämään pyrkimiset. Mutta nyt elämän pitäisi olla enemmän tai vähemmän mallillaan, lukuun ottamatta työttömyyttä ja ainaisia ihmissuhdepohdiskeluja, joten enää en voi käyttää stressiä ja ahdistusta tekosyynä.

Nyt täytyy vain pohtia sopivaa strategiaa. Kaivanko esiin Paikkareiden pojotaulukot (ovat todistetusti toimineet aiemmin... tosin repsahdus johti tietysti laardin paluuseen) vai satsaanko hitaampaan elämäntapamuutokseen esim. GI-ruokavalioon tutustuen? Olen sellainen karkkihiiri, että sokerin vähentäminen on sekä tarpeellista että pelottavaa. Miksi irtsarit ovat niin pirun hyviä?

Ehkä minun pitäisi myös lopettaa ruokalehtien selailu - niissä kun aina on überherkullisen näköisiä kaakkureseptejä sun muuta, joista nyt olisi paras pysyä erossa. Tai no, aion kyllä sallia itselleni satunnaisia herkkuhetkiä, mutta jos yksin asuva ihminen leipoo kakun, niin tietäähän sitä miten siinä käy, jollei saa kutsuttua tarpeeksi kyläilijöitä sitä syömään.

So... wish me luck...