Ei tuosta kännykästä oikein ole keikkakuvien ottajaksi, mutta yritinpä kuitenkin. Alla pari kuvaa perjantaisesta VHB-keikasta.
Olimme K:n kanssa ensimmäistä kertaa Naantalin kaivohuoneella ja saimme hienoisen shokin sinne saavuttuamme. Tässä me olemme tulossa rokkikeikalle, ja paikan päällä joku pikkumekko/pukuväki tanssii foksia, oli sitten kyseessä Kaija Koo, Anssi Kela tai se takavuosien kammottava Who let the dogs out -ränkytys. (No joo, ei sitä tainut tehdä kuin yksi pari tai kaksi, mutta kuitenkin...) Takavuosien yhden hitin ihmeet olivat muutenkin aika hyvin edustettuina. Keikkaväen saapuessa tunnelma kuitenkin onneksi koheni ja päästiin rokrokfiiliksiin.
Olen taas jäänyt jälkeen kuva/päivä aikataulustani, joten tänään tulee kaksi postausta.
Minut saa iloiseksi yleensäkin kaikenlaiset elukat: oravat, koirat, kissat, pikkulinnut, sorsat... ei kuitenkaan ampiaiset, kuoriaiset tai sokeritoukat.
En millään pysty valitsemaan mitään absoluuttista suosikkikuvaani, mutta tässä yksi niistä:
Pidän kuvasta, koska siinä on katseen kohteita sekä etu- että taka-alalla. Tosin valotuksessa olisi toivomisen varaa. Kuvassa on yksi siskoni ihanaisista kääpiösnautsereista, Doris.
Siis minultahan löytyy tuhansia kuvia joita en ole koskaan julkaissut. Ihan randomilla päädyin tähän kuvaan, josta näkyy missä kunnossa lähettifirma toimitti minulle pari vuotta sitten iPod Touch -tilaukseni. Toki soitin heti asiakaspalveluun ja valitin siitä että paketti on kuin vesilammikossa uitettu, mutta koska laite kuitenkin toimi, asia jäi siihen. Oli Applen kotelo sen verran vesitiivis.
Tuona päivänä satoi, mutta olin kyllä melko tyrmistynyt siitä että eivät osaa kuljettaa paketteja suojassa. Tuo oli tosiaan sen näköinen että oli ollut pidemmänkin aikaa sään armoilla.
Arkistoistani löytyy kollaasi jonka olen kyllä julkaissut jo aiemmin toisen kuvahaasteen yhteydessä, mutta koska se sopii kuudennen päivän teemaan kuin sormi nenään, se tulee nyt uusintana:
Kyseessä siis kotoani löytyviä vihreitä juttuja (no jaa, ruohikko on kuvattu mökillä). Olen kai maininnut että vihreä on yksi suosikkiväreistäni?
Ääks, eilinen päivä meni muualla kuin kotona, joten viidennen päivän postaus jäi tekemättä. Paikataan tekemällä tänään kaksi postausta.
Periaatteessa tässä haasteessa kai pitäisi julkaista itse ottamiaan kuvia, mutta minä venytän sääntöjä ja hyväksyn kaiken mitä löydän omasta albumistani, ja valitsen vanhaksi kuvaksi kuvan 40 vuoden takaa. Olenhan ainakin itse mukana tässä kuvassa, siellä lastenvaunuissa. Olen itse syntynyt lokakuussa 1970, joten kuva lienee keväältä 1971. Aivan ihana takki vai mikälie meidän äiteellä. Ja hieman ovat lastenvaunutkin kehittyneet noista ajoista...
Yksi rakkaimmista harrastuksistani on pelaaminen Xboxilla. Tällä hetkellä työn alla on Crysis 2, mutten ole ihan varma pidänkö siitä vai menenkö vaihtamaan L.A. Noireen. Se on ainakin varma että odotan talvella ilmestyvää Mass Effect 3:sta kuin hullu puuroa. Niin, ja seuraavaa Assassin's Creed -osaa.
Kyllähän se suosikkitavara taitaa olla tämä kannettava tietokone. Kommunikaatioväline, muistivihko, musiikkisoitin, tietosanakirja... Tosin se taitaa kohta joutua joko huoltoon tai vaihtoon koska se saa vähä väliä lämpöhalvauksia, vaikka minulla on jopa sellainen tuuletinalusta. Ei kiva.
Koska tehtävänannossa ei mainittu pitääkö kuvan olla tuore päädyn kaivamaan arkistoistani kuvan kultaiselta 80-luvulta, koska tahdon antaa lukijoille kunnon naurut. Olkaatten hyvät:
Siis kattokaa ny tuota tukkaa!!!!! Voin kertoa että vieressä seisoneella ystävälläni oli vähintään yhtä laaja tukkalaite. =)
Tiinan blogissa oli jo aikoja sitten mielenkiintoinen kuvahaaste: 30 päivää, 30 kuvaa. Koska pidän valokuvaamisesta, päätin tietenkin tarttua siihen. Kesäkuussakin on sopivasti 30 päivää - tosin olen päivän myöhässä, joten tänään tulee 2 kuvaa.
Homma menee siis näin:
Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva
On se nyt p... kun aivoissa on joku takalukko eikä tekstiä vaan synny. Periaatteessa päässä olisi jos jonkinlaisia jupinoita, mutta ne eivät yllä sormenpäihin saakka. Inspiraatiota odotellessa vähän kuvia menneeltä kesältä:
Myllysilta purettiin pala palalta
Tuli istuttua jokirantakahviloissa joita myös lokit pitivät tarkassa valvonnassa.
Keskiaikamarkkinatkin oli.
Kävin usein lähirannassa juttelemassa sorsille
Siellä pesi myös joutsenpariskunta. Tämä kaveri läksi innoissaan lyllertämään kohti, ilmeisesti pullan toivossa (ei ollut ainakaan kiukkuisen oloinen, tämä oli pesintäajan jälkeen)...
Pico tekee mitä parhaiten osaa: rentoilee.
Ruotsinlaiva Ukkopekka-höyrylaivalta nähtynä
Eräs amerikkalainen vieras sanoi kuulleensa että nämä lautat ovat varsinaisia lemmenlaivoja. Minä totesin että juu, porauslautoiksikin niitä kutsutaan.
Maaseudun rauhaa tuli koettua Jokioisissa - Jokioisilla? Miten se taipuu?
Siellä oli lehmiä...
... ja ihanaisia hymyileviä vuohia.
Ja nyt onkin sitten taas syksy... täytynee tänään lähteä pipokaupoille.
Kokeilen vaan kuvien lähettämistä kännykällä. Tuossa uusi, kiitettävän kokoinen näyttöni, kyl ny kelpaa tehdä töitä. Koneessa on Winukka 7, jonka toimintaperiaatteisiin juuri tutustun, word 2007 on jo saanut pääni sekaisin, puuh.
Huomatkaa myös uusin työkaverini, Dead Fred. Sopii hyvin yhteen pääkallokumini kanssa.
Jaahas, mitäs tässä kahden kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Katsotaas:
- Luin ihastuttavan Kirjastokissa-kirjan. Eihän se mitään huippuproosaa ollut, mutta todellinen hyvänmielen kirja ainakin tällaiselle kissaihmiselle. Tosin taisin vetistellä enemmän kuin nauraa - silmäni olivat vähä väliä kosteat liikutuksesta, puhumattakaan siitä kun päästiin kirjan loppuun. Ja kirjan sankari Dewey on varsinainen Pico-lookalike. =)
- Olen käynyt työpaikan henkilökunnalle tarjoamalla valokuvauskurssilla. Sen ansiosta olen oppinut käyttämään paremmin hyväkseni kameran eri säätöjä ja uskaltautunut käyttämään muutakin kuin automaattimoodia.
-Turku on ollut otsikoissa milloin julkkisten, millin huonon insinöörityön ansiosta. Beckhameita EN ollut kyttäämässä, mutta törmäsin kaupungilla pariin paparazziin ja katselin kateellisena kavereiden kameroita... Notkahtanutta Myllysiltaa olen sen sijaan pällistellyt kamerankin linssin läpi - ja harmitellut sitä että siinä vaiheessa kun uutta siltaa aletaan rakentamaan se varmaan haittaa työhönpyöräilyäni...
- Reilu viikko sitten kävin Tampereella katsomassa H.R. Giger -näyttelyn, mikä oli hienointa pitkään aikaan. Se vaatinee ihan oman postauksensa, joten palaan asiaan myöhemmin.
- Jäät ovat lähteneet liikkeelle Aurajoesta. Ja ikkunoiden välistä löytyi pörräävä kärpänen - taitaa siis olla kevät!
- Pitkäperjantaina en käynyt messussa vaan Klubilla hevikeikalla. Tarot näytti miten pitkän linjan rokkarit tykittää. Kuvassa on oikeasti Marco Hietala - kuvitellaan kaikki että suttuisuus on ihan tarkoituksellista taiteellisuutta, joohan?
- Pico eli Pikkarainen, Gubbe Göbbelsson, Muffe jne. on yhä menossa mukana. Ja sietämättömän energisenä näin keväällä. Kun aamut rupesivat olemaan valoisammat äijä katsoi tehtäväkseen tulla herättämään emäntä pari tuntia ennen herätyskelloa. Olen monta kertaa uhannut tehdä katista tohvelit tai rattimuhvin, mutta eihän sille oikeasti voi vihainen olla...
