Hupsista. Blogi hiljeni pitkäksi aikaa ilman minkäänlaista loppukaneettia. Taisi jutut vain loppua kesken... ja lisäksi tuo FB:ssä roikkuminen alkoi viemään aikaa blogien lukemiselta ja kirjoittamiselta. Mutta koska ajatuksissani oli vielä palata tätä päivittämään, en missään vaiheessa raaskinut pistää lappua luukulle.
Nyt on vuorossa jonkinasteinen paluu - ainakin kissajuttujen muodossa. Pari viikkoa sitten adoptoin kaksi ihanaista poikaa, joiden tempauksia on pakko tallentaa. Mietin josko tekisin pojille ihan oman blogin, mutta ainakin näin alkuunsa päivittelen juttuja ja kuvia tänne.
Perjantaina koitti se päivä jota olen pelännyt jo siitä lähtien kun kissan hankin: Pico tassutteli sateenkaarisiltaa pitkin autuaammille hiirenmetsästysmaille.
Jo pitkään vaivannut munuaisten vajaatoiminta vei (varmaan sietämättömän helteen myötävaikutuksella) viimein voiton - Pico alkoi vaikuttaa yhä väsyneemmältä ja rupesi oksentelemaan, joten ainoa armollinen ratkaisu oli lähteä viimeiselle eläinlääkärireissulle. Mitäpä sitä kieltämään - se oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Vaikka olen tiennyt tuon hetken olevan väistämättä edessä ja yrittänyt valmistautua siihen henkisesti, niin pahalta se silti tuntui. Puhumattakaan paluusta tyhjään kotiin tyhjää kuljetuskoppaa kantaen.
Saan kuitenkin olla tyytyväinen siitä että Pico sai elää pitkän ja todennäköisesti hyvän elämän - jatkoaikaakin saimme runsaasti, vaikka on ollut noita kilpirauhas- ja munuaisvaivoja. Nyt edessä on totuttelu siihen ettei kukaan tule kärkkymään syömisiäni tai kömpimään päälleni nukkumaan. Kylpyhuonekin vaikuttaa niin tyhjältä ilman hiekkalaatikkoa. Karvoja Pico sentään jätti jälkeensä moneksi vuodeksi.
Ystävän menettäminen 20 vuoden jälkeen on rankkaa. Luultavasti joskus vielä tulee aika jolloin sydämeeni tassuttelee uusi kissa. Mutta ei ihan vielä.
Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää: Pico täyttää 20 vuotta!
Tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa, mutta se on noin pari viikkoa ennen juhannusta, joten nyt on varmaan oikea hetki juhlia.
Kuva on otettu muutama päivä sitten ennenkuin parvekkeesta ja asunnosta tuli helteiden myötä sauna. Pico raukka makailee nykyään makuuhuoneen avoimen ikkunan edessä vilvoittelemassa eikä auringossa loikoilu tule mieleenkään. Toivottavasti se selviää hengissä tästä helleaallosta. Minäkin olen ihan hätää kärsimässä - ja minulla on muuten lupa valittaa helteistä, koska en valittanut talvella pakkasista, ainoastaan liukkaudesta. =)
Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.
Iltapäivällä vuorossa oli Picon terveys - käytiin eläinlääkärillä kyselemässä että mitä tämä arvelee papparaisen terveydentilasta. Onhan se menettänyt lihasmassaa, ja munuaisarvot ovat koholla, mutta koska olotila on muuten hyvä, tappotuomiota ei tullut. Sen sijaan saatiin uusia lääkkeitä ja lisäravintoa. Parin viikon päästä käydään vielä putsaamassa hampaat. Hieman epäilyttää vanhan ja vaivaisen kissan nukuttaminen, mutta kyllä ne puhtaat hampaat lisäävät elämänlaatua sen verran, että riski on otettava.
Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.
En olekaan vielä tainnut esitellä Picosta liikkuvaa kuvaa, kokeillaanpas miten tämä videon lataaminen toimii. Picosta on vanhoilla päivillä tullut taas vauva - aina kun tulen kotiin, on päästävä leipomaan:
Jaahas, mitäs tässä kahden kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Katsotaas:
- Luin ihastuttavan Kirjastokissa-kirjan. Eihän se mitään huippuproosaa ollut, mutta todellinen hyvänmielen kirja ainakin tällaiselle kissaihmiselle. Tosin taisin vetistellä enemmän kuin nauraa - silmäni olivat vähä väliä kosteat liikutuksesta, puhumattakaan siitä kun päästiin kirjan loppuun. Ja kirjan sankari Dewey on varsinainen Pico-lookalike. =)
- Olen käynyt työpaikan henkilökunnalle tarjoamalla valokuvauskurssilla. Sen ansiosta olen oppinut käyttämään paremmin hyväkseni kameran eri säätöjä ja uskaltautunut käyttämään muutakin kuin automaattimoodia.
-Turku on ollut otsikoissa milloin julkkisten, millin huonon insinöörityön ansiosta. Beckhameita EN ollut kyttäämässä, mutta törmäsin kaupungilla pariin paparazziin ja katselin kateellisena kavereiden kameroita... Notkahtanutta Myllysiltaa olen sen sijaan pällistellyt kamerankin linssin läpi - ja harmitellut sitä että siinä vaiheessa kun uutta siltaa aletaan rakentamaan se varmaan haittaa työhönpyöräilyäni...
- Reilu viikko sitten kävin Tampereella katsomassa H.R. Giger -näyttelyn, mikä oli hienointa pitkään aikaan. Se vaatinee ihan oman postauksensa, joten palaan asiaan myöhemmin.
- Jäät ovat lähteneet liikkeelle Aurajoesta. Ja ikkunoiden välistä löytyi pörräävä kärpänen - taitaa siis olla kevät!
- Pitkäperjantaina en käynyt messussa vaan Klubilla hevikeikalla. Tarot näytti miten pitkän linjan rokkarit tykittää. Kuvassa on oikeasti Marco Hietala - kuvitellaan kaikki että suttuisuus on ihan tarkoituksellista taiteellisuutta, joohan?
- Pico eli Pikkarainen, Gubbe Göbbelsson, Muffe jne. on yhä menossa mukana. Ja sietämättömän energisenä näin keväällä. Kun aamut rupesivat olemaan valoisammat äijä katsoi tehtäväkseen tulla herättämään emäntä pari tuntia ennen herätyskelloa. Olen monta kertaa uhannut tehdä katista tohvelit tai rattimuhvin, mutta eihän sille oikeasti voi vihainen olla...
Tänä aamuna meinasin hermostua pahemman kerran kun Pico häiritsi untani hyppäämällä sänkyyn ja maukumalla - kunnes kylkeä kääntäessäni tulin kurkanneeksi herätyskelloa ja huomasin että se olikin jo puoli yhdeksän! En ollut muistanut virittää herätyskelloa illalla, minkä seurauksena olin nukkunut tunnin verran pommiin. Kaiken lisäksi töissä oli heti aamuyhdeksältä tiedossa palaveri.
Pinkaisin salamannopeasti sängystä, ja taisin vahingossa potkaista kissaparkaakin. Sivullisia uhreja on saattanut syntyä siitäkin kun räppäisin valot päälle muistamatta että a)sälekaihtimet olivat auki b)minulla ei ollut yöasua - toivon ettei naapuritalossa ollut sillä hetkellä ketään ikkunassa.
Mutta olen kyllä itsestäni vähän ylpeä kun vajaassa puolessa tunnissa ehdin pukeutua, laittaa kissalle ruokaa ja lääkettä, syödä päärynän, lähettää töihin myöhästymisviestin, täyttää eväsrasian ja jopa sipaista vähän meikkiä naamaan - bussiin selvisin keveästi hölkäten enkä loppujen lopuksi ollut kuin n. 15-20 minuuttia myöhässä. Mikä ei ole paljon kun kyseessä on 2,5 h palaveri...
Olen kiitoksen velkaa Picolle joka toimi varaherätyskellona - ihmetteli kai että miksi henkilökunta ei nouse tarjoilemaan aamiaista. Ilman äijän herättelyjä olisin varmaan nukkunut kymmeneen. Kyllä tuosta karvakaverista on paljon hyötyä.
Tyhjensin kamerasta joulunaikaisia kuvia, ja Picoahan sieltä enimmäkseen löytyi.
Papparainen oli jouluna vähän ihmeissään kun täällä oli outoa porukkaa, joka majoittui makuuhuoneeseen ja kaiken kukkuraksi sulki oven perässään! Törkeää käytöstä.
En muista enää minkä mutkien kautta törmäsin Susan Faye -nimiseen amerikkalaistaiteilijaan. Susanilla on blogi 365 Cat Ladies, missä hän vuoden aikana esittelee kissaleidejä lemmikkeineen. Kuvituksena on ihastuttavia akvarelleja joita voi myös tilata Susanin Etsy-kaupasta. Hän maalaa myös koiria ja muita eläimiä asiakkaan toiveen mukaan, ja asiakas saa itse valita teoksen värimaailman ja tahtoessaan lähettää kuvat kohteista joista käy ilmi otuksen ja omistajan erityispiirteet.
Minä innostuin tilaamaan itsestäni ja Picosta portretin jonka aion ripustaa lukutuolini ylle. Itse tuote odottaa postissa noutamista, mutta sain siitä etukäteen digiversion. Sanoisin että aivan ihastuttava - kuvassa Pico on paksumpi ja minä laihempi kuin todellisuudessa, siispä niin kuin oikeastaan tulisi olla. =)
Sain lisäksi kunnian kertoa hieman Picon ja minun elämästä Susanin blogissa, ja minä olen nyt virallisesti Kissaleidi no 293. =)
Susanilla on myös CafePress-kauppa, ja tästä linkistä voi kurkata hänen realistisemmalla tyylillä maalattuja teoksiaan.
Tässä oivallinen esine jota voin suositella kissan- ja koiranomistajille: The Furminator.
Se on paljon tehokkaampi kuin mikään käyttämäni karsta - se poistaa turhat alusvillat hetkessä. Ja Picokin tykkää käsittelystä.
Työpaikkamme kissajengi tilasi tuollaiset eBaystä, missä hinta on huomattavasti halvempi kuin täällä Suomessa. Ei menneet rahat hukkaan - nyt karvoille kyytiä.
Ei pidä olettaa että vanha ja paljon nukkuva kissa ei saisi aikaan katstrofia.
Juhannuspäivänä maalasin olohuoneen seinää, mutta en kovinkaan hyvällä menestyksellä. Ensinnäkin maalausjälki on epätasaista, ja harkitsenkin jos sittenkin yrittäisin tapetointia (paitsi että olen varma siitä että en saisi vuotia suoraan).
Suurin vastoinkäyminen johtui kuitenkin Picosta. Se pääsi jossain vaiheessa hiippailemaan olkkariin, minkä huomasin siinä vaiheessa kun kaveri sai hepulikohtauksen ja pinkoi täyttä laukkaa eteiseen. Kauhukseni huomasin että rontti oli hepuloidessaan juossut maalikaukalon kautta, minkä seurauksena upouudella lattiallani oli punaruskeita tassunjälkiä!
Minä sitten kissaa kiinniottamaan ja tassuja pesemään. Pico ei tietenkään siitä pitänyt vaan rimpuili, murisi ja sähisi. Onneksi sain maalin lähtemään suht hyvin - sitä oli roiskunut myös kylkiin, joten jouduin vähän parturoimaan jotta sain kaiken pois. Sitten kamalalla kiireellä putsaamaan lattiaa - onneksi maali ei ehtinyt kuivua, joten se lähti helposti märällä rätillä.
Huhhuh, kyllä se Murphyn laki vaan pitää paikkansa.
P.S. Picon koko nimi on muuten Picasso - mutta en olettanut että se oikeasti rupeaisi taidetta tekemään. =)
Tuli muuttoväsymystä parannellessa vietettyä pieni blogitaukokin. Päivät menivät töitä tehden, tavaroita järjestellen ja koukuttuen Facebookin erinäisiin pikku peleihin - olen raivoisalla vimmalla kasvattanut virtuaalista viljaa farmillani, rakentanut mafia-imperiumia ja riehunut vampyyrinä. Taisin ryhtyä merirosvoksikin jotta kaverini saisi lisäjäsenen piraattijoukkoonsa. Puuh.
Suurin osa tavaroista on nyt löytänyt paikkansa, ja kuten kuvasta näkyy, makuuhuoneeni ei enää ole laatikkojen täyttämä (no on siinä nurkassa vielä pari pientä lootaa jotka ovat menossa kellariin...). Niiden sijaan huoneessa komeilee uusi joustinpatjasänkyni, joka on uskomattoman mukava puulaveri+vaahtomuovipatjasängyssä vietettyjen vuosien jälkeen. Vielä kun saan sänkyyn uuden päiväpeitteen ja jaksan ommella koristetyynyihin uudet päälliset, niin hyvä on.
Muutenkin kaipaan kaikenlaista: pitäisi saada uusi sohva, koska vanha näyttää surkealta kääpiöltä, uusi tv-taso, senkki ja jonkinlainen penkki/pöytä eteiseen - muutama asia mainitakseni. Vielä kun löytyisi niille maksaja...
Toistaiseksi uusi asunto on miellyttänyt - muutama naapurikin on tavattu ja tuntuivat vallan mukavilta. Nyt istun parvekkeella ihastelemassa näköalaa ja siunailemassa läppärien kätevyyttä. Vielä kun jostain saisin drinkin, niin olo olisi täydellinen. Drinkit saa kuitenkin odottaa iltaan, sillä kohta pitää lähteä pyörälenkille kaverin kissoja ruokkimaan. Valmistaudun kohtaamaan epäluuloisia, läpitunkevia katseita tällaiselta daamilta:
Jaksan yhä vaan ihmetellä miten paljon kamaa yhdellä ihmisellä voi olla. Tavaraa roudattiin monena päivänä, ja aina vaan löysin jonkun nyssäkän komeron perältä. Perjantaina sain vihdoin vanhan luukun jynssättyä putipuhtaaksi, ja nyt olen siis virallisesti vaihtanut osoitetta. Makuuhuone on vielä ihan täynnä laatikoita, ja niiden purkamiseen menee varmaan viikkoja.
Pitäisi kyllä saada tuonne sen verran tilaa että voisin ostaa uuden sängyn - tällä hetkellä nukun patjalla olohuoneen lattialla. Uuden, isomman sohvankin tarvitsisin, mutta lattiarempasta tuli sen verran kallis että sen ostaminen jää hamaan tulevaisuuteen.
Pico oli näreissään kun joutui muuttopäivänä parvekkeelle arestiin - ja kaiken kukkuraksi hänet tungettiin sen jälkeen vielä kuljetuskoppaan ja hirvittävään kapistukseen nimeltä auto. Tässä päässä ulos päästyään kaveri oli kyllä hieman ihmeissään - kulki naukuen tutkimassa nurkkia, pysytellen visusti seinän vierustalla. Ensimmäinen yö sujui kuitenkin rauhallisesti nukkuen vanhalla tutulla sohvalla, ja seuraavana päivänä paikkoja tutkittiinkin jo rohkeammin - mm. sauna tuli tarkastettua.
Tänään sain varmistuksen minkälie Murphyn lain paikkansapitävyydelle: Minun piti esitellä asuntoani klo 16.30, ja klo 16.29 Pico toteaa että nyt on ihan pakko mennä vääntämään viidentoista sentin torttu. Minä siinä sitten seison lapio tanassa odottamassa, ja tökkään katin sivuun heti kun se on tarpeensa tehnyt. Sitten ei muuta kuin reipas suihkaus Gladia, ja sitten se ovikello jo soikin. Puuh.
Sen jälkeen poljin uudelle asunnolle katsastamaan lähtötilanteen. Uusi lattia ja maalia pintaan, niin eiköhän siitä hyvä tule. Jalkalistojen irroittamisesta voi kyllä tulla mielenkiintoinen projekti.
Olohuoneessa olisi muuten ollut ihan ok tapetit, mutta ovat jo nuhjaantuneet. Ja tuo lattia ei ole lainkaan kodikas.
Makuuhuoneenkin tapetit vaihtuvat maalipintaan. Minä en muuten ole mikään boordien ystävä.
No jaa, olisin tietty voinut sulkea kaappien ovet kuvauksen ajaksi. Täällä seinät ovat vaaleansiniset - taitavat vaihtua johonkin neutraaliin kermansävyyn.
Tänään tuli ihmeteltyä että missä se katti oikein luuraa. Ei näkynyt sisällä, eikä parvekkeella. Kun lopulta menin tarkastelemaan parveketta tarkemmin, minua kohtasi tämä näky:
Tuon laatikon pohjalla on jätesäkkejä - ei nyt uskoisi että muovinen peti olisi niin mukava, mutta siellä se kaveri nytkin makaa.
Tänään on ollut niin lämmin että Pico on viihtynyt pitkään parvekkeen puolella - käyn huolestuneena aina välillä katsomassa ettei se makaa liian kauan auringonpaisteessa. Olen huolissani kuumuuden ja munuaisten vajaatoiminnan yhdistelmästä - siinä voi olla nestevajauksen riski. Toivon oikeastaan ettei ennen muuttoani vielä tulisi kovia helteitä, koska silloin tästä kämpästä tulee varsinainen pätsi, eikä se taida olla Picolle hyväksi. Uusi kämppä lienee hieman viileämpi, koska sinne ei pääse aurinko paistamaan samalla tavalla.
Olen todella odottanut tätä neljän päivän lomaa, ja kuvittelin nukkuvani aamuisin pitkään. Mutta Picolla oli toiset suunnitelmat - se tuli herättelemään minua ensimmäisen kerran jo seitsemän aikoihin. Puoli yhdeksään saakka sain kuitenkin nukkuttua, minkä jälkeen herra istahti tyynyni viereen ja läpsi minua hellästi kasvoihin. Prk.
Tiedä sitten mitä se kuvittelee hyötyvänsä minun herättämisestä - kupissakin oli vielä ruokaa. Joskus olen varma siitä, että tuo kattipatti tekee asioita vain kiusatakseen emäntäänsä. No, voinen nyt sitten käydä tiskaamaan ja siivoamaan vessaa kun kerran pystyssä olen.
Täytyy muuten lopuksi off-topicina vielä kehua että minä en ole tänä vuonna ostanut kuin YHDEN pääsiäismunan! Hyvä minä.
Tänä aamuna meinasin hermostua pahemman kerran kun Pico häiritsi untani hyppäämällä sänkyyn ja maukumalla - kunnes kylkeä kääntäessäni tulin kurkanneeksi herätyskelloa ja huomasin että se olikin jo puoli yhdeksän! En ollut muistanut virittää herätyskelloa illalla, minkä seurauksena olin nukkunut tunnin verran pommiin. Kaiken lisäksi töissä oli heti aamuyhdeksältä tiedossa palaveri.
Internet on ihana paikka.
Ei pidä olettaa että vanha ja paljon nukkuva kissa ei saisi aikaan katstrofia.
Pico oli näreissään kun joutui muuttopäivänä parvekkeelle arestiin - ja kaiken kukkuraksi hänet tungettiin sen jälkeen vielä kuljetuskoppaan ja hirvittävään kapistukseen nimeltä auto. Tässä päässä ulos päästyään kaveri oli kyllä hieman ihmeissään - kulki naukuen tutkimassa nurkkia, pysytellen visusti seinän vierustalla. Ensimmäinen yö sujui kuitenkin rauhallisesti nukkuen vanhalla tutulla sohvalla, ja seuraavana päivänä paikkoja tutkittiinkin jo rohkeammin - mm. sauna tuli tarkastettua.
No jaa, olisin tietty voinut sulkea kaappien ovet kuvauksen ajaksi. Täällä seinät ovat vaaleansiniset - taitavat vaihtua johonkin neutraaliin kermansävyyn.
