Kulttuuripääkaupungissa on kivaa

Turkuhan on tänä vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, ja ohjelmaa riittänee jokaiselle. Itse en ole ikävä kyllä vielä käynyt kovinkaan monessa tapahtumassa, siihen on kesän aikana tehtävä muutos.
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kävin alkuvuodesta katsomassa hevimusikaalin Infernal Musical. Se oli kyllä viihdyttävä show, ja sitä soisi esitettävän koko vuoden jotta kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan.

Eilen päätimme kaverini kanssa tehdä jotain normaalista poikkeavaa ja osallistuimme Über Turku -kisaan. Kyseessä oli Amazing Race -tyyppinen rastikisa, teemana Turku ja Saksa (tai tarkemmin kai saksankieliset maat). Yksi rasti oli Aurajoen ylittäminen alla näkyvää "Ystävyyden siltaa" pitkin. Koska sekä minä että R olemme enemmän tai vähemmän epäatleettisia ja ehkä jopa suorastaan kömpelöhköjä, päätimme kuitenkin olla nolaamatta itseämme.

Kotimatkalla pyöräilin läpinäkyvän saunan ohitse, ja hyvä etten ajanut kolaria kun jäin tuijottamaan siellä saunovaa miesporukkaa. Siis haloo - tuollainenhan on liikennevaara! =) Läpinäkyvän saunan lisäksi täältä löytyy valkosipulin muotoista saunaa ym. Lisää infoa Saunalabista täältä.

Kaikenlaisia tapahtumia on tarjolla koko vuoden, joten rohkeasti vaan käymään täällä Turussa. Jokirannastakin on tullut aivan ihastuttava kahvila- ja ravintolakeidas. Suosittelen käyntiä etenkin kahdessa suosikkipaikassani: nautinnon tuo kupponen Turun parasta lattea tai cappuccinoa Café Artissa ja lasillinen viiniä tunnelmallisessa Tintåssa. Kesällä minut todennäköisesti löytää melko usein jomman kumman terassilta.

Pikainen yhteenveto

Jaahas, mitäs tässä kahden kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Katsotaas:

- Luin ihastuttavan Kirjastokissa-kirjan. Eihän se mitään huippuproosaa ollut, mutta todellinen hyvänmielen kirja ainakin tällaiselle kissaihmiselle. Tosin taisin vetistellä enemmän kuin nauraa - silmäni olivat vähä väliä kosteat liikutuksesta, puhumattakaan siitä kun päästiin kirjan loppuun. Ja kirjan sankari Dewey on varsinainen Pico-lookalike. =)
 



-  Olen käynyt työpaikan henkilökunnalle tarjoamalla valokuvauskurssilla. Sen ansiosta olen oppinut käyttämään paremmin hyväkseni kameran eri säätöjä ja uskaltautunut käyttämään muutakin kuin automaattimoodia.

-Turku on ollut otsikoissa milloin julkkisten, millin huonon insinöörityön ansiosta. Beckhameita EN ollut kyttäämässä, mutta törmäsin kaupungilla pariin paparazziin ja katselin kateellisena kavereiden kameroita... Notkahtanutta Myllysiltaa olen sen sijaan pällistellyt kamerankin linssin läpi - ja harmitellut sitä että siinä vaiheessa kun uutta siltaa aletaan rakentamaan se varmaan haittaa työhönpyöräilyäni...

- Reilu viikko sitten kävin Tampereella katsomassa H.R. Giger -näyttelyn, mikä oli hienointa pitkään aikaan. Se vaatinee ihan oman postauksensa, joten palaan asiaan myöhemmin.

- Jäät ovat lähteneet liikkeelle Aurajoesta. Ja ikkunoiden välistä löytyi pörräävä kärpänen - taitaa siis olla kevät!

- Pitkäperjantaina en käynyt messussa vaan Klubilla hevikeikalla. Tarot näytti miten pitkän linjan rokkarit tykittää. Kuvassa on oikeasti Marco Hietala - kuvitellaan kaikki että suttuisuus on ihan tarkoituksellista taiteellisuutta, joohan?

- Pico eli Pikkarainen, Gubbe Göbbelsson, Muffe jne. on yhä menossa mukana. Ja sietämättömän energisenä näin keväällä. Kun aamut rupesivat olemaan valoisammat äijä katsoi tehtäväkseen tulla herättämään emäntä pari tuntia ennen herätyskelloa. Olen monta kertaa uhannut tehdä katista tohvelit tai rattimuhvin, mutta eihän sille oikeasti voi vihainen olla...

Pakkaset jatkuu

Aurajokeen on kertynyt sen verran jäätä että föri saa levätä ja joki ylitetään jääsiltaa pitkin.

Turun elokuvakulttuurin rappio

Kun minä muutin Turkuun vuonna 1996 täällä oli vaikka kuinka monta elokuvateatteria, sekä Finnkinon ketjuun kuuluvia että sitoutumattomia marginaalisten elokuvien teattereita. Pikkuhiljaa tilanne alkoi muuttua huonompaan - siitä on kai pari vuotta kun kaupungista poistui ainoa säännöllisesti näytäntöjä tarjoava ei-Finnkinoteatteri, ja jäimme kahden Finnkinokomplexin varaan: uudempi Kinopalatsi ja vanha Julia. Äskettäin kuitenkin myös Julia suljettiin, ja Kinopalatsi on nyt siis kaupungin ainoa elokuvateatteri.

Tässä muutoksessa on ärsyttävintä se että massoja kosiskelevat mainstream-Hollywoodtuotokset hallitsevat ohjelmistoa. Jos kyseessä on vähänkin marginaalisempi tuotos jonka ei arvella kiinnostavan suuria tavismassoja, se tungetaan minisaliin ja ihan uskomattomilla esitysajoilla. Tahtoisin nyt esimerkiksi käydä katsomassa sekä Werner Herzogin Paha poliisi -elokuvan että Tien, mutta minä tahdon käydä elokuvissa arki-iltoina (viikonloppuisin on muutakin tekemistä), enkä silloin halua mennä 20.45 alkavaan näytökseen, mikä tarkoittaa että olisin kotona vasta yhdentoista ajoissa.

Vielä muutama kuukausi sitten kun Julia vielä oli pystyssä näitäkin elokuvia pystyi käymään katsomassa ihmisten aikaan, mutta ne päivät ovat nyt förbi. Vastaisuudessa monet pikkuelokuvat varmaan jäävät kokonaan tulematta tänne. Tämä tarkoittaa sitä että täytyy odottaa dvd-julkaisuja.

En tykkää.

Kotinurkilla kuvaamassa

Mikaela heitti haasteen kotikulmien kuvaamisesta. Väsäsin kollaasin lähitienoolla otetuista kuvista joista jotkut on otettu aika tasan puoli vuotta sitten, toiset tänään. Kuva suurenee klikkaamalla.

She's back

Noniin.

Olen toki ollut terveenä jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt saan aikaiseksi päivittää jotain muutakin kuin fb-statusta.

Tauti tuli ja meni. Viisi päivää olin kuumeessa joka vaati tupla-annoksen ibuprofeenia laskeakseen. Viikon verran makasin kotona, tosin parina viimeisenä päivänä kykenin jo tekemään etätöitä. Onneksi tauti ei äitynyt tuon ikävämmäksi. Koska en tarvinut mennä sairaalaan, niin ei tullut testattua oliko tämä nyt sitä paljon puhuttua virusta, mutta hyvin todennäköisesti se oli. Nyt on sekin sitten alta pois.

Minua on viime aikoina ärsyttänyt se että aina kun aamulla laittaa tv-n päälle aamu-uutisia katsoakseen, siellä keskustellaan sikainfluenssasta. Ja lehdet tietenkin mässäilevät aiheella - oiken lietsovat pakokauhua - ja rahwas panikoi rokotejonoissa rähinöimällä. Vähän rajaa, kiitos.
Tavallisiin kausi-influenssoihinkin taatusti kuolee vuosittain sairaita ihmisiä, mutta ei niistä mitään kirjoiteta. Mutta lehdistö tietenkin tienaa tuolla hysterialla... niin, ja toinen asia mistä en jaksaisi enää iltapäivälehdistä lukea on Diili-Jethro. Huoh.

Sitten jotain aivan muuta:

Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa paljon kivaa - siskoni tulivat Ruotsista käymään pariksi päiväksi, mikä oli hauskaa. Picon mielestä se tosin oli melko rasittavaa. Siskot tulivat perjantai-aamuna laivalta ja minä läksin melkein samantien töihin. Pico tietenkin ihmetteli että mitä hemmettiä nämä vieraat ihmiset täällä tekevät, makailevat emännän sohvalla ja sängyssä kuin kotonaan. Ressukka oli kävellyt olo- ja makuuhuoneiden väliä tuijottamassa vuoronperään tunkeilijoita. Oli kuulemma näyttänyt joka kierroksen jälkeen aina vaan väsyneemmältä - ja lopuksi katti antoi periksi ja meni saunaan nukkumaan. =)

Lauantai-iltana kun systerit poistuivat, oli aika lähteä paikalliseen kapakkiin missä Pulla-Armas yhtyeineen soittivat. Sen jälkeen vielä toiseen paikalliseen baariin, missä ilokseni oli dj joka soitti kaikkea mitä koskaan voisin toivoa: Depece Mode, Nine Inch Nails, Sisters of Mercy, Cure... Yeah! Vihdoinkin pääsin heilumaan tanssilattialle A Forestin tahtiin...

Leffojakin on muutama tullut katsottua näiden viikkojen aikana, kommentoin niitä seuraavassa postauksessani.
Tänään Turussa onkin Hurme-leffafestarit, ja tarjolla olisi viisi mielenkiintoista leffaa. Jos jaksaisi, voisi katsoa vaikka kaikki leffat, mutta taidamme mennä katsomaan vain norjalaisen zombienatsielokuvan Dead Snow. Toivottavasti se on viihdyttävä.

Edit: Ei me mihinkään leffaan menty. Syömisen jälkeen mentiin niin veltoiksi että päätettiin mennä kotiin päikkäreille... Ostan dvd:n.

Merellistä

Koska minulla ei ole mitään ajankohtaista kirjoitettavaa, laitan tähän muutaman kuvan kesän Tall Ships Races -tapahtumasta ikään kuin muistutuksena kesästä joka nyt on vaihtunut syksyyn:


Tarviiko minun sanoa että minua tuonne ei saisi?


Merikarhujen tupakkapaikka:


Puserot kuivumassa:


Jos olisi ollut sopivan ikäinen, olisi päässyt purjelaivan miehistöön:


Myynnissä oli ranskalaista salamia ja tietysti valkosipulia!


Kun laivat tekivät sunnuntaina lähtöä, rannat olivat täynnä väkeä pällistelemässä, minä muiden joukossa.


Sedov:


Ja mastollinen huimapäitä:


Lisää kuvia löytyy Flickr-sivuiltani.

Ruispellossa suhisee

Kävin pyörälenkillä Hirvensalon saaressa - ei tarvinnut montaa kilometriä ajaa ennenkuin sai kokea maalaistunnelmaa peltoineen, sirkkoineen ja hyttysineen. Hirvensalo on vain äärettömän kumpuilevaa seutua ja siellä polkeminen onkin aika extremeurheilua tällaiselle peruskuntoiselle. Mutta jos tuota tekisi säännöllisesti, niin ehkä kunto nousisi.

Välillä piti hypätä pyörän päältä, kaivaa kamera esiin ja tallentaa kappale maalaisromanttista tunnelmaa:

Lehmusten alla

Turussa suositaan lehmuksia. Niitä on istutettu sekä puistoihin että jokivarteen, minne tahansa katsot niin näet lehmuksia. Onkohan se jotenkin erityisen edullinen ja kestävä puu?
Ovathan ne runsaassa vehreydessään kauniita, ei siinä mitään. Mutta en ole niin ihastunut lehmuksissa asusteleviin kirvoihin, jotka kakkivat kadut tahmeiksi ja naaman tahraiseksi. Pyöräilen joka päivä joenvartta töihin ja takaisin, siispä joudun alittamaan aika monta lehmusta. On melko epämiellyttävää ajaa kirvankakkakeskittymään – se on kuin liisterissä pyöräilisi, ja samalla naamallesi tirskahtelee tahmeita pisaroita. Lisäksi se usein haisee pahalle. Pyöräänsä ei missään tapauksessa kannata jättää parkkiin puiden alle, jos ei halua että takamus liimaantuu satulaan kiinni.

Suosikkikahvilaterassini, Café Art, sijaitsee jokirannassa, lehmusten varjossa. Puilla on osansa siihen että olen siihen niin ihastunut – ei tarvitse istua auringonpaahteessa. Vielä kun saisi ne kirvat häädettyä lehvästöstä, niin hyvä olisi. Kun istut puoli tuntia jäälattea siemailemassa, ehdit saada niskaasi aikamoisen kirvankakkaryöpyn. Silmälasitkin ovat mukavan pilkulliset. Niin, ja sen lisäksi joudut koko ajan hätistelemään kirvoja iholtasi tai pahimmassa tapauksessa noukkimaan niitä juomastasi. Mutta koska tuolta saa kaupungin parhaat kahvijuomat ja näköala on niin mukava, en anna kirvavitsauksen karkoittaa minua.

Jokirannan puut voivat kätkeä myös muita ulosteyllätyksiä. Kerran pyöräillessäni puiden alitse silmälasieni oikeaan linssiin osui hyvin tähdätty linnunplöräys. Onneksi muuten oli ne lasit päässä, muuten olisi ollut silmä täynnä epähygieenistä eritettä. Kyöks. En tiedä mikä visertäjä oli kyseessä, mutta tuolloin vannoin etten enää ikinä ruoki pikkulintuja, noita kiittämättömiä lurjuksia. Se lupaus ei kuitenkaan ole tainut pitää.

Markkinoilla

Tänään oli tämän vuoden ensimmäiset vanhan ajan joulumarkkinat Turun Vanhalla Suurtorilla. Ikävä kyllä lumettomuus syö vähän joulun tunnelmaa, mutta ei sentään satanut vettä.

Vanha opiskelu- ja työkaverini oli myymässä Syko-tuotteitaan, ja ostin häneltä nipun joulukortteja ja joululahjaksi tuollaisen haltiaenkelin. Sitten löysin ilokseni kaverin hyllyssäni asustavalle lohikäärmeelle. Tuon on valmistanut Taidepaja Pegasos Vesilahdelta. Edellinenkin lohikäärmeeni on samasta paikasta kotoisin, ja on erittäin iloinen saadessaan seuraa sukulaisestaan.



Ja vielä kuva Sykon kojusta tonttuineen:



Kohta pitääkin taas lähteä baanalle: eräällä kaverillani on synttärit, ja sitten suuntaamme Tuomiokirkkoon perinteiseen adventtikonserttiin (Brahe Djäknar, Florakören & Akademiska Orkestern) - on kuulemma Händelin Hallelujaa-kuoroa luvassa.

Ihmisten ahneudella ei ole rajoja

Turussa kellotkin käyvät omaa aikaansa. Ilmoitusten mukaan Gerberauni-kukkateoksen gerberoita saisi noutaa kirkon edestä klo 12 alkaen. Jo klo 11.45, kun olin kävelemässä kirkolle päin, minua tuli vastaan kymmeniä ihmisiä raahaten niin paljon kukkia kuin vain olivat saaneet tungettua pyöräkoreihin ja kasseihin.

Mikä siinä on että ei toimita pelisääntöjen mukaan? Jos jossain lukee klo 12, niin minun mielestäni se on sitten se aika joka pätee, perkele! Ja miksi ihmiset ovat niin ahneita, että rohmuavat itselleen ison läjän kukkia? Minulla oli suunnitelmissa hakea vain yksi ruukku, ja oletin että muillakin olisi sen verran järkeä ja hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan, että tyytyisivät vain yhteen kukkaan/nenä. En olisi kuvitellutkaan että joku tulee paikan päälle kottikärryjen kanssa.

Enhän minä tietenkään mitään kukkaa saanut, ja puhisin kiukusta katsellessani kukkavuorien alle lyyhistyviä ihmisiä. Olisi pitänyt mennä röyhkeästi nappaamaan ruukku joltain, jolla oli niitä sylillinen.

Pitkästä aikaa kiihdytin itseni silmittömään raivoon - tunsin kuinka sappeni kiehui, ja harkitsin jopa yleisönosastokirjoitusta ihmisten itsekkyydestä. Olenko minä tyhmä ihminen kun ajattelen, että vaikka joku on ilmaista, niin voisi toimia niin että mahdollisimman monella olisi kivaa? Taidan olla liian kiltti, eivätkä kiltit tunnu pärjäävän, vaikka Stefan Einhorn kirjassaan Aidosti kiltti yrittääkin todistaa, että kiltteys kannattaa. Useamman ihmisen kannattaisi varmaan lukea tuota kirjaa.

Ehkä minäkin ryhdyn vastedes röyhkeämmäksi ja ajattelmaan vain omia etujani. Siitäs saatte, pällit!



(Kuvat ovat lauantailta, tänään ei tullut kameraa mukaan.)

Valokuvatorstai: Inhimillinen tekijä

Inhimillistä tekijää etsimässä - arkeologiset kaivaukset Turun Tuomiokirkon kupeessa vuonna 2005.



Valokuvatorstain muita osallistujia löytyy täältä.

Anteeksi, väärä ovi

Kuten turkulaiset hyvin tietänevät, Sokos Wiklundin yhteydessä on sekä apteekki että Alko, ja nämä myymälät sijaitsevat ihan vierekkäin. Eilen apteekissa istuskellessani (en yleensä käy siellä istuskelemassa, mutta nyt odotin ystävää joka asioi tiskillä) seurasin hiukan huolestuneena hoipertelevaa setää joka saapui epävakaasti apteekin puolelle. Mietin, että onko tämä sairas vaiko kännissä, ja pitääkö kohta sännätä ottamaan pappa kiinni ennenkuin tämä kaatuu maahan. Setäkin istui hetken aikaa apteekin tuolissa lepäämässä, ja nousi sitten hoiperrellen tiskille (meinasi viedä tuolinkin mennessään). Myyjä (vai farmaseuttiko se oikea titteli on?) tiskin takaa kysyi että voiko hän auttaa, johon setä: "Pullon Koskenkorvaa jos saisin". Siihen myyjä naama peruslukemilla että "Sitä saa tuosta toisesta ovesta".

Minulla oli naurussa pitelemistä. Helpostihan sitä erehtyy kun on kahden troppiliikkeen ovet vierekkäin. Ihmettelen kyllä jos sedälle mitään myytiin sieltä pitkäripaisenkaan puolelta, sen verran tuiskeessa tuntui olevan.

Kärsien Kärsämäkeen

Turku on mielestäni kovin mukava paikka - mutta täällä on aivan liian paljon mäkiä!!! Päätin tänään olla reipas ja polkea fillarilla tuonne kaupungin toiselle puolelle Kärsämäkeen. Sain kun sainkin fillarini polkukuntoon, tosin se vaati itkua ja hampaiden kiristystä ja käyntiä pyöräkauppiaalla uutta venttiiliä ostamassa. Mutta päästyäni satulaan se varsinainen piina alkoikin. Tält puol jokkee (vai miten se ny turkulaisittai kuuluu sanoa...) kun lähtee joen ja radan toiselle puolelle, niin edessä on varsinaisen kärsimysten tie. Ylämäkiä tulee vähä väliä - sekä jyrkkiä että loivia sellaisia.

Sotkin epätoivon vimmalla, kiroilin, puhisin, hikoilin, selkä kramppasi ja polvinivelet lauloivat hoosiannaa... ja lisäksi pääsin perille viisi minuuttia myöhässä, kiukusta puhisten. Kotiinpäin oli jonkin verran helpompi polkea, kun oli hetkellisesti jopa alamäkeä, ja ylämäetkin tuntuivat loivemmilta. Tosin kotimatkalla vaivasi reipas vastatuuli. Hikihän siinä taas tuli, ja polvet senkun nitisivät. Ja tyhmä kun olen, olin mennyt päivän aikana litkimään pari kupillista kahvia - mikä ei ole hyvä asia jos kärsii refluksivaivoista ja pinnistelee vastatuuleen ja ylämäkeen. Hohhoijaa.

Mietin siis tarkkaan ennen kuin lähden tuolle reissulle uudestaan. Tosin saanen syyttää itseäni siitä, että olen päästänyt itseni rapakuntoon, eikä kumeissakaan tainut olla ihan tarpeeksi ilmaa. Mutta kyllä ylämäkien määrässä pitäisi olla joku raja. Johonkin perustuslain kaltaiseen läpyskään voisi kirjata, että "kansalaisen työ/opiskelumatkan varrella saa olla korkeintaan kaksi ylämäkeä, joiden nousukulma saa olla max. 20 astetta, ja pituus max. 20 metriä." Niih.

Kauppatorin kuusiasiat ovat huonosti

Kirjoitin pari päivää sitten huomioistani Turun kauppatorin kuusitilanteesta. Nyt Turun Sanomat raportoi, että jopa ne surkeat pikkukuuset (tai "kuusimetsä", kuten teosta ilmeisesti kaupungin taholta kutsutaan) on poistettu, koska ne joutuivat ilkivallan kohteeksi. Voin kyllä ymmärtää että se on joidenkin mielestä ollut oiva käymälä yön pikkutunneilla...

Nyt vaarana on, että torille ei tänä vuonna tule minkäänlaista kuusta.

Lainaus TS:sta:

- Luonnonkuusta ei nyt ainakaan tule enää, eivätkä kaikki tykänneet valokuusestakaan. Voi olla hyvin mahdollista, ettei tänä vuonna tule torille kuusta lainkaan, Keto-Seppälä toteaa.

Hänen mukaansa Kauppatori on joulukoristeluiden kannalta ongelmallinen ympäristö, sillä torin mittakaavat ovat isot. Koristeiden täytyy olla suuria, jotta ne myös näyttävät joltain.

Muistattekos te turkulaiset sen muutaman vuoden takaisen kuusenvirityksen, missä kehikon ympärille kiedottiin havuköynnöstä? Se oli minun mielestäni vallan toimiva ratkaisu, iso ja näyttävä. Miksei sitä voida taas toteuttaa?

T. Joulutunnelmasta huolestunut kansalainen