Keikkakuvaa

Ei tuosta kännykästä oikein ole keikkakuvien ottajaksi, mutta yritinpä kuitenkin. Alla pari kuvaa perjantaisesta VHB-keikasta.

Olimme K:n kanssa ensimmäistä kertaa Naantalin kaivohuoneella ja saimme hienoisen shokin sinne saavuttuamme. Tässä me olemme tulossa rokkikeikalle, ja paikan päällä joku pikkumekko/pukuväki tanssii foksia, oli sitten kyseessä Kaija Koo, Anssi Kela tai se takavuosien kammottava Who let the dogs out -ränkytys. (No joo, ei sitä tainut tehdä kuin yksi pari tai kaksi, mutta kuitenkin...) Takavuosien yhden hitin ihmeet olivat muutenkin aika hyvin edustettuina. Keikkaväen saapuessa tunnelma kuitenkin onneksi koheni ja päästiin rokrokfiiliksiin.

Keikalla

Noniin, keikkareissu Helsinkiin oli ja meni. Kerrassaan onnistuneesti.

Tämä oli toinen kerta kun pääsin näkemään Musen livenä - edellinen kerta oli jäähallissa pari vuotta sitten. Tuolloin heiluimme K.:n kanssa permannolla, tällä kertaa olimme hankkineet pre-salesta paikat katsomosta, loistavalla näkymällä. Tai se näkymä oli loistava kunnes keikka alkoi ja edessä istunut pariskunta hyppäsi pystyyn eikä istunut kuin yhden biisin aikana. Kiva. Minä en kehdannut käydä seisomaan koska takana istuvat tuntuivat viihtyvän istuvassa asennossa enkä halunnut vuorostani blokata kenenkään näkymiä - enkä myöskään halua olla keski-ikäinen tylsimys ja komentaa edessä olevia istumaan, pitäähän katsomossa saada olla vähän eloa... Mutta olisi sitä välillä voinut istua ettei minun olisi koko ajan tarvinut kurkkia pää vinossa ihmisten ohi.

Yleisö tuntui olevan hyvin fiiliksissä sekä permannolla että lehtereillä, ja viihdytti itseään mm. tekemällä aaltoa keikkaa odoteltaessa. Panin merkille että paikalla oli väkeä teineistä vaareihin, melkoinen kirjo.

Keikka oli Resistance-kiertueen ensimmäinen, ja toimi ainakin minun kriteereideni mukaan vallan mainiosti, ääni ei tosin ehkä aina ollut paras mahdollinen. Pidin kovasti introsta jonka aikana lavan kolmeen "kerrostaloon" syttyi vähitellen valot. Nousevien ja laskevien lavarakennelmien lisäksi tällä kertaa käytettiin paljon valoefektejä. K. totesi poistuessamme että Muse on kyllä bändi joka ei sellaisia tarvitsisi, ja olen siitä kyllä samaa mieltä. Oikeasti komeita biisejä taitavasti soittava bändi toimisi lavalla loistavasti myös ilman lasereita yms.

Settiin kuului matskua sekä uudelta että vanhemmilta albumeilta:

Uprising
Resistance
New Born
Map of the Problematique
Supermassive Black Hole
Guiding Light
Hysteria
United States Of Eurasia
Cave
Unintended
Undisclosed Desires
Starlight
Plug In Baby
Time Is Running Out
Unnatural Selection
Encore:
Exogenesis: Symphony, Part 1: Overture
Stockholm Syndrome
Knights of Cydonia

(Itse en muista tarkkaa listaa, löysin tuon netistä, toivottavasti pitää paikkansa)

Tässä muutama keikkakuva:


United States of Eurasia


Chris soitti hienon huuliharppuintron biisille Knights of Cydonia:


Finaalihuipennus.

Sound and Vision

Sooloilija kirjoitti tässä taannoin postauksen David Bowien silmistä, ja se innoitti minua tekemään kuvakollaasin keikkakuvista (suurenee klikkaamalla):



Kuvat on otettu vuoden 2004 Provinssirockissa. Edellissyksynä olin käynyt ensimmäisellä Bowie-keikallani Hartwall-areenassa, ja ilo oli suuri kun kuulin maestron saapuvan toistamiseen Suomeen, Provinssin sunnuntain pääesiintyjäksi.

K.n kanssa päätimme että lavan eteen on päästävä, maksoi mitä maksoi. Aluksi ei näyttänyt lainkaan lupaavalta, koska Törnävänsaareen kävellessämme jouduimme tarpomaan vesisateessa, ja ukkostaakin taisi hieman. Sade jatkui kun asetuimme asemiin lavan eteen klo 15 aikoihin, neljä tuntia ennen keikan alkua. Edessä oli pitkä odotus, mutta pääsimmepä kuitenkin kakkosriviin. Olin varustautunut sadeviitalla, mutta jalassani oli lenkkarit ja kangashousut, jotka kapillaari-ilmiön seurauksena olivat märät polviin saakka. Fyysisesti ei siis ollut mitenkään nautittava olo, mutta odotuksen luoma innostus hälvensi synkät pilvet – myös kirjaimellisesti, sillä keikan alkaessa taivaalta porotti jo kirkas ilta-aurinko, joka pakotti Bowien pitämään koko ajan aurinkolaseja päässään. Se vioittunut silmä kun ei oikein siedä kirkasta auringonvaloa. Nippelitietona voinen vielä kertoa että Provinssia edeltäneellä keikalla Norjassa joku fani oli yrittänyt ilahduttaa Davidia heittämällä hänelle tikkarin - joka meinasi osua miestä silmään! Hienoa jos olisi toinenkin silmä mennyt, hittolainen...



Keikka oli aivan loistava, ja siinä lavan tuntumassa pääsi ihan eri tavalla fiiliksiin kuin Hartwallin katsomossa. Deikka jutusteli biisien välissä mukavia ja oli kovin aurinkoisella tuulella. Ja minä lauloin mukana niin että ääni läksi.

Jossain vaiheessa olin keskittynyt näpsimään ilmeisesti yllä olevaa kuvaa, kun maestro yhtäkkiä päätti heittää plektransa yleisöön – sinne missä me seisoimme. Minä en edes tajunnut mitä tapahtui, kun alkoi kamala kuhina, ja K. jo oli koivessani kiinni ja kaivoi jalkani alta plektran. =) Nykyisin tuo pyhäinjäännös lienee K.lla hyvässä tallessa.



Pitkä settilista sisälsi sekä vanhoja helmiä että uusimman Reality-levyn biisejä:
1. Rebel Rebel
2. Fame
3. Battle For Britain (The Letter)
4. The Motel
5. Cactus
6. New Killer Star
7. All The Young Dudes
8. Reality
9. China Girl
10. Life On Mars?
11. Modern Love
12. Sister Midnight
13. The Man Who Sold The World
14. Changes
15. The Loneliest Guy
16. Pablo Picasso
17. Under Pressure
18. Ashes To Ashes
19. The Supermen
20. Quicksand
21. Be My Wife
22. Diamond Dogs
23. White Light, White Heat
24. I'm Afraid Of Americans
25. "Heroes"
Encore:
26. Suffragette City
27. Ziggy Stardust

Minulle parhaimmat hetket olivat The Motel, Life on Mars?, Diamond Dogs, I'm Afraid of Americans ja tietty legendaarinen lopetusbiisi Ziggy Stardust. Olisin vielä toivonut kuulevani Hallo Spaceboyn, mutta onneksi olin sen kuullut jo Hartwallilla.

Ja loppupokkaus. Vasemmalta oikealle: Mike Garson, Earl Slick, Catherine Russell, David Bowie, Gail Ann Dorsey, Sterling Campbell ja Gerry Leonard.



Kun keikan jälkeen läksimme purkautumaan kohti hotellia, huusivat jalkani hoosiannaa. Neljän tunnin odotus + reilun parin tunnin pituinen keikka oli saanut kaiken veren pakkautumaan jalkoihin. Lisäksi oli melkoinen jano - eihän me uskallettu siinä odottaessa mitään juoda, ettei iskisi vessahätä joka johtaisi paikkojen menettämiseen. Mutta jottei asia jäisi kellekään epäselväksi, niin totean että olimme erittäin tyytyväisiä.

Muutama päivä tuon keikan jälkeen Deikka joutuikin keskeyttämään kiertueensa vaivojen vuoksi joita ensin luultiin hermopinteeksi mutta jotka osoittautuivatkin sydänperäisiksi. Mies joutui Saksalaiseen sairaalaan pallolaajennukseen, ja selvisikin säikähdyksellä. Ihmeen terve heppu onkin ollut ottaen huomioon aiemmat huumevuodet ja aiempi reipas tupakanpoltto.Voi hyvinkin olla että tuo jäi viimeiseksi kiertueeksi? Mutta toivottavasti sentään saamme kohta kuulla uutta musiikkia...

Ja nyt tuli kova himo iskeä Reality tour -dvd masiinaan ja fiilistellä...

Nine Inch Nails @ Hovet 7.8.2007

Tiistaina oli sitten vuorossa tämän vuoden kolmas NIN-keikka. Olimme hankkineet lippumme fanclubin ennakkomyynnissä, joten katsomopaikkamme olivat melko hyvät. Ja luojan kiitos takanamme oli ihan tyhjä rivi, joten pystyimme nousta seisomaan ja heilumaan koko keikan ajan häiritsemättä takanaistuvia. Miten kukaan terve ihminen pystyy istumaan perse penkissä koko keikan ajan, en kyllä ymmärrä...

Oli vallan loistava veto päättää mennä kahdelle keikalle peräkkäin, etenkin kun kyseessä oli näin erilaiset keikat, eli festari- ja jäähallikeikka. Nyt näimme valoshown täydessä komeudessaan. Etenkin screenin takana esitetty Only oli vaikuttava.

Minä en itse koskaan muista memoroida settilistaa, mutta muiden mukaan se oli seuraavanlainen:

• Hyperpower!
• The Beginning of the End
• Last
• Survivalism
• March of the Pigs
• Piggy
• Heresy
• Burn
• Gave Up
• Me, I'm Not
• The Great Destroyer
• Eraser
• Only
• Wish
• The Good Soldier
• No, You Don't
• Suck
• Dead Souls
• The Hand That Feeds
• Head Like A Hole
• Hurt

Olen yrittänyt miettiä kummasta settilistasta pidin eniten. Tämä oli tietty pidempi, ja joukossa oli suosikkeja kuten Last ja Piggy joita sunnuntain keikalla ei kuultu. Mutta voi pyhä töräys sentään, tämä oli eka keikka jolla ei kuultu Closeria - sen olisin mieluusti jättänyt ohjelmistoon. Ja olisin kaivannut vielä toista kappaletta Pretty Hate Machinelta...

Olin odottanut että ruotsalaiset vapautuneina ihmisinä jamittaisivat kunnolla, mutta jouduin hämmästymään, sillä meno katsomossa oli melko aneemista. Lattialla lavan läheisyydessä tuntui olevan enemmän eloa, muttei sitten kauempaa. Lisäksi päätykatsomo ammotti miltei tyhjillään, mikä jollain tavalla latisti tunnelmaa. Kyllä huhtikuun Hesan jäähallikeikan yleisö vei voiton länsinaapureista.

Mukaan lähti taas uusi keikkapaita - Art is resistance-lipulla varustettu sellainen. Afterpartyihin olimme liian väsyneet, vaikka sellaiset olisi järjestetty mm. ihan mielenkiintoiselta kuulostavalla klubilla.

Edit: Youtubesta löytynyt taltiointi Hurtistä kyseisenä iltana. Hemmetti, kun se biisi on aina vaan yhtä hieno:

Hyperpower!

Nine Inch Nails -keikka oli vallan loistava. Lava oli niin korkea, että näimme ihan hyvin, vaikka emme tällä kertaa ängenetkään eturivin tuntumaan. Bändillä tuntui olevan hyvä meno päällä, ja Trentkin laukoi vallan humoristisia kommentteja...

Kaksi onnellista fania sai muistoksi tamburiinit.

Valoshow oli kerrassaan upea, muttei tietenkään päässyt täysin oikeuksiinsa valoisassa suvi-illassa. Loppua kohden onneksi ilta pimeni.

Encorena esitetyn Hurtin aikana festivaalinjärjestäjät käynnistivät turhan aikaiseen loppuilotulitukset. Periaatteessa se oli aika komia loppuhuipentuma, mutta tulitus jatkui liian pitkään. Pala kurkussa jännitin, mitä mieltä maestro tästä keskeytyksestä on - kyseessä kun on hyvin henkilökohtainen tilitys, ja on käynyt niinkin, että Trent on jättänyt biisin kesken kun jotkut mölyapinat ovat örisseet sen aikana. Tämä episodi meni kuitenkin huumorilla läpi, Trent piti taukoa ja totesi että "well, this is a first!"



Settilista:

• Hyperpower!
• The Beginning of the End
• Sin
• March of the Pigs
• Closer
• Survivalism
• Gave Up
• Me, I'm not
• The Great Destroyer
• Eraser
• Only
• Wish
• The Good Soldier
• Dead Souls
• The Hand That Feeds
• Head Like a Hole
• Hurt

Sopivasti uutta ja vanhaa tuotantoa, ja monta omaa suosikkiani. Hyvähyvä.

Jälkihuumaa

Noniin, takaisin blogin ääreen. Onkin tullut pidettyä parin päivän tauko.

Eilen oltiin siis kauan odotetulla Nine Inch Nails -keikalla Helsingin vanhassa jäähallissa. Palasin väsyneenä mutta onnellisena.
Yleensä suosin keikoilla permantopaikkaa, mutta tällä kertaa otettiin suosiolla paikat katsomosta. Pari vuotta sitten Provinssissa näin kyseisen aktin kakkosrivistä lavan edessä, ja siinä piti suuri osa keikasta keskittyä paikkansa pitämiseen ja itse musiikillinen nautinto jäi vähemmälle. Nulikat yrittivät pyrkiä ohi, mutta saivatpa tuta, ettei tädeille ryttyillä! (Terveiset vaan K.:lle.)

Eilinen keikka alkoi salakavalasti - ensin lava on vielä täynnä roudareita, ja seuraavana hetkenä jätkät ovatkin ilmestyneet kuin puskasta ja repäisevät ensimmäisen biisin käyntiin kun hallin valotkin ovat vielä päällä. Totaalinen yllätyshyökkäys. Ja minä kun olin varma että huomaan sisääntulon, kun istuttiin miltei sisääntulo-ovien yläpuolella...

Kyseessä oli NIN:in Euroopan-kiertueen viimeinen keikka, ja meno oli sen arvoista. Energiaa piisasi, ja Trentkin oli vallan puheliaalla päällä. Meidän paikat eivät olleet mitkään parhaat, kun tahtoi välillä olla spotteja edessä, mutta näkökulma oli vaihteeksi erilainen, kun näin bändin sivusta. Välillä olisi ollut mukavaa olla permannolla, mm. kun Trent heitti sinne mikrofonin ja yleisölle viskottiin erinäisiä pyhäinjäännöksiä (kuten rikkoutuneen kitaran osia..). Nähtiinpä myös kitaristin rohkea stage dive.

Katsomopaikkojen suurin ongelma on, ettei pääse kunnolla joraamaan. Tällä kertaa takanamme ei istunut ketään, joten seisomaan nousu ei olisi haitannut ketään, mutta seisomaan noustessa kuvakulma huononi entisestään - ja tasapainon kanssa sai olla tosi tarkkana... Mutta Head like a holen aikana EI vaan voi istua perse penkissä.

Valoshowkin oli todella onnistunut. Harmittaa, etten salakuljettanut kameraani sisään (kuten moni muu näköjään oli tehnyt), siltäkin etäisyydeltä olisi voinut saada ihan hyviä kuvia muistoksi.

Itse en kirjannut settilistaa, mutta toiset väittävät sen olleen tällainen: Somewhat Damaged, Last, Heresy, March of the Pigs, Piggy, The Beginning of the End, Closer, Burn, Gave Up, Help Me I am in Hell, Eraser, Wish, The Big Come Down, Survivalism, Only, Suck, Down in it, Hurt, The Hand that Feeds, Head Like a Hole. (Omat kohokohtani lihavoituina)

Aika täysipainoinen setti. Jos jotain vielä olisi saanut toivoa, niin se olisi ollut Sin, Starfuckers inc. ja Happiness in slavery.

Mitäs vielä sanoisi? Väkeä oli paljon, vaikkei halli ollutkaan ihan loppuunmyyty. Katsojakunta oli kirjavaa sakkia teineistä meitäkin vanhempiin faneihin. Paitaa en nyt ostanut, kun sellainen löytyy jo. Aijoo, ja lämppärinä toiminut Ladytron oli puuduttavan tylsä ainakin näin livenä.

Trent lupaili ettei seuraavaa visiittiä tarvitse odottaa yhtä kauan kuin ensimmäistä (80-luvun lopulta on ollut toimintaa, mutta eka Suomen visiitti oli 2005) - kyllä minut silloinkin keikalla nähdään.

Jotta nyt edes jonkun kuvituksen tähän postaukseen saisi, liitän surkean kännykkäkameralla tehdyn yrityksen. Näkyy kai siinä joku valoläiskä... =)
Kun ensi kerran ostan uuden kännykän, satsaan kunnolla enkä enää osta pilipalia...