Keikkakuvaa

Ei tuosta kännykästä oikein ole keikkakuvien ottajaksi, mutta yritinpä kuitenkin. Alla pari kuvaa perjantaisesta VHB-keikasta.

Olimme K:n kanssa ensimmäistä kertaa Naantalin kaivohuoneella ja saimme hienoisen shokin sinne saavuttuamme. Tässä me olemme tulossa rokkikeikalle, ja paikan päällä joku pikkumekko/pukuväki tanssii foksia, oli sitten kyseessä Kaija Koo, Anssi Kela tai se takavuosien kammottava Who let the dogs out -ränkytys. (No joo, ei sitä tainut tehdä kuin yksi pari tai kaksi, mutta kuitenkin...) Takavuosien yhden hitin ihmeet olivat muutenkin aika hyvin edustettuina. Keikkaväen saapuessa tunnelma kuitenkin onneksi koheni ja päästiin rokrokfiiliksiin.

Harmistus

Eikä mikään pieni harmistus.

Olin kovasti odottanut lauantaista Duran Duran -keikkaa, ja nyt sitten tuli ilmoitus että myös se perutaan Simon LeBonin ääniongelmien vuoksi. Siis @¤x#!!!!!

Minä 13-vuotiaana.

Itse asiassa en ole aktiivisesti kuunnellut Duran Durania vuosikymmeniin, mutta koska kyseessä on ensimmäiset idolini, olin todella innoissani tästä keikasta, joka olisi varmaan ollut mahtava, etenkin kun bändin uusi levykin on melkoisen hyvä!

Alunperin olin kyseisenä viikonloppuna menossa Provinssirockiin katsomaan System of a Downin taatusti legendaarista ensimmäistä Suomen keikkaa (nyt kun ovat muutaman vuoden tauon jälkeen taas innostuneet yhteistyöstä...), ja olin jopa saanut hotellihuoneenkin varattua. Mutta kun tieto DD-keikasta tuli, peruin tämän. Joten nyt minulla ei ole tänä kesänä mitään kivaa odotettavissa. Byääh.

Tuolloin suosikkiDuran oli Nick!

Pieni toivon kipinä on vielä olemassa koska keikalle yritetään löytää uutta päivämäärää. Mutta toivottavasti eivät sitten lykkää sitä syksylle ja arkipäivälle, koska JOS sattuisin olemaan töissä niin keikkamatkalle lähtö voi silloin olla vaikeaa.

Kertakaikkiaan kurjaa.

Mikäli jotakuta kiinnostaa...

... niin voin kertoa että minun mielestäni jommankumman alla olevista tulisi tänä vuonna voittaa Ruotsin Idol-kisa. Jaylla on aivan loistava ääni, ja persoonallinen Linnea on joka viikko tehnyt valitusta biisistä itsensä näköisen. Että silleen.

Lämpö nousee

On se nyt kumma kun ihminen ei parannu sitten millään. Olen jo kaksi kertaa käynyt lääkärissä lokakuun puolenvälin flunssan takia, kun kurkkuoireet vaan pitkittyivät. Kurkku ei enää liiemmin kiusaa, mutta tänään sitten alkoi taas lämpö nousemaan, ja taas istuskelen horkkaisena vällyjen alla, Jack Bauerin pelehtimisiä katsellen ja ibuprofeenia popsien. Mahtaako olla kyseessä sama tauti vai olenko niin epäonninen että olen mennyt saamaan jonkun toisen pöpön, sitä en tiedä. Hemmetin ärsyttävää tämä kuitenkin on.

Näihin fiiliksiin sopii kuumekylläinen biisi - Elvis kylläkin laulaa hieman erilaisesta lämmönnoususta, mutta ei se haittaa:

30. päivä: Your favorite song at this time last year

Viime vuonna lokakuun lopulla olin Hesassa Musen keikalla, ja Musea tuli luukutettua melko reippaasti. Etenkin tätä seuraavaa biisiä, joka on aivan huippu: MK Ultra

29. päivä: A song from your childhood

Kun olin oikein nassikkaikäinen Abba oli kova sana, ja kyllä minäkin olen monesti seissyt peilin edessä leikkimässä Agnetaa tai Fridaa. Tosin en enää viime vuosina ;-)
Siskoni levyhyllystä löytyi Waterloo-LP (joka sittemmin on siirtynyt minun hyllyyni), mutta mieleeni on erityisesti jäänyt ystäväni luona näkemäni Arrival-levyn kansi, missä Abban jäsenet istuvat helikopterissa. Siltä levyltä löytyi mm. When I kissed the teacher, jonka valitsen päivän biisiksi.

Bonustriviana voin kertoa että videossa opettajaa esittää näyttelijä Magnus Härenstam, joka noihin aikoihin teki loistavaa, pedagogista lastenohjelmaa Fem myror är fler än fyra elefanter, jota välillä on ihan ikävä.

28. päivä: A song that makes you feel guilty

Tämä biisi saa tuntemaan syyllisyyttä siitä että aina välillä sorrun huokailemaan että olisi kiva jos olisi enemmän fyffeä jotta voisin hankkia sitä sun tätä. On olemassa paljon ihmisiä joilla asiat on oikeasti huonosti, eikä edes kattoa pään päällä.

Phil Collins: Another day in paradise

27. päivä: A song that you wish you could play

Jos mikälie hyvä haltija tai lampun henki antaisi minulle sormiaan näpäyttämällä kyvyn soittaa jotain instrumenttia, valitsisin viulun. Ja sitten haluaisin oppia soittamaan Paganinin Caprice no. 24.
Mutta minä en osaa, joten annetaan Jaskan näyttää mallia:




Ja olisihan ihan hienoa revitellä sähköviululla tätä Emilie Autumnin Unlaced-biisiä:

26. päivä: A song you can play on an instrument

Olen joskus soittanut pianoa, mutta se harrastus on nykyään jäänyt.
Osasin aikoinaan ainakin jollain tapaa soittaa esim. Scott Joplinin The Entertainer-biisin, tokkopa enää osaisin.
Harmillista sinänsä että tuli lopetettua musisointi...

25. päivä: A song that makes you laugh

No tämä jaksaa naurattaa, The Firm: Star Trekkin':



Star trekkin' across the universe
We're boldly going forward 'cause we can't find reverse...

24. päivä: A song you want to play at your funeral

Näitähän olisi vaikka kuinka paljon, esim. The Cure: A strange day, Nick Cave & kumpp.: Death is not the end, The Doors: The End (hääkarkkien sijaan hautajaisväelle pitäisi jakaa jointit), Monty Python: Always look on the bright side of life, Ding Dong the Witch is dead, ja ennen kaikkea Blue Öyster Cult: Don't fear the reaper:



Ruotsissa on erään hautaustoimistoketjun ylläpitämä "Valkoinen arkisto"-palvelu mihin voi kirjata omat toivomuksensa hautajaistensa varalle, ja tietoja voi tarvittaessa helposti päivittää verkossa. Todella hyvä juttu minun mielestäni, mahtaako Suomesta löytyä jotain samantapaista? Jos ei, niin siinä jollekin hautausurakoitsijalle oiva markkinarako.

23. päivä: A song that you want to play at your wedding

Minä en ole koskaan haaveillut pompööseistä kirkkohäistä tai häistä ylipäänsä. Mutta Depeche Moden Somebody olisi mielestäni aivan passeli hääbiisi.

22. päivä: A song you listen to when you're sad

Minä en yleensä ole mikään suuri balladien ystävä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Tässä on sellainen kannustava powersurvivalballadi että oksat pois. Biisi kisasi Ruotsin viisuissa samana vuonna kun Malena Ernmanin La Voix valittiin edustajaksi, ja on kuulemma antanut monille voimia erilaisten vastoinkäymisten keskellä.

Sarah Dawn Finer: Moving On

21. päivä: A song you listen to when you're happy

Huomasin että olen päivän jäljessä näiden postausten kanssa. Tässä kotona taudin kourissa maatessa menee vähän päivätkin sekaisin. Meni sitten tämäkin syysloma ihan hukkaan - tänään oli ensimmäinen kuumevapaa päivä, mutta otsaluun takana jomotti sen verran että kävin näyttämässä lääkärisedälle onteloitani. Tai itse asiassa lääkäripojalle - kuinka ne lääkärit ovat nykyään niin nuoria??? Ainiin, tämä taitaakin liittyä siihen omaan vanhenemiseen... =/

Vanhenemisesta tuli mieleen taannoinen keski-ikäisangstipaasaukseni. Kävin tänään pelikaupassa hakemassa odotetun Fallout New Vegas -pelin, ja jännitin jo etukäteen että tuleeko sieltä taas se K-18 -kommentti. Ilahduin suuresti kun ei tullut, se oli armollista.

Mutta nyt itse aiheeseen, eli päivän biisiin. Iloiseen mielentilaan sopii iloiset rallatukset, esimerkiksi vanha kunnon Depeche Mode ja Just can't get enough vuodelta 1981:

20. päivä: A song that you listen to when you're angry

Jaahas, vihaisena pitäisi varmaan kuunnella valaiden laulantaa tai jotain muuta rauhoittavaa, mutta minuun puree parhaiten kunnon räminä. Esimerkiksi Marilyn Mansonilta löytyy melko paljon rähjäävää, äkäistä purkautumista, kuten esimerkiksi tämä Irresponsible hate anthem, jonka nimi jo puhuu puolestaan.

"I wasn't born with enough middle fingers" - say no more...





Mutta oikeastihan minä olen hyvin harvoin vihainen - vähän pikkuäkäinen olen kyllä vähä väliä, mutta harvemmin kunnolla pissed off.

19. päivä: A song from your favorite album

Ihan kuin minä nyt voisin yhden ja ainoan suosikkialbumin mainita! Nyt täytyy vähän taktikoida jotta saan tähän meemiin mukaan kaikki suosikkibändini. Esim. NIN ja Bowie on jo käsitelty, joten jätän nämä suosiolla pois valinnasta. Ja päädyn lopulta kahteen biisiin, kahdelta suosikkialbumilta.

Ensimmäisenä System of a Down ja Hypnotize, samannimiseltä albumilta, jota olen pyörittänyt vaikka kuinka monta kertaa.



Ja sitten Muse ja Space Dementia, Musen toiselta albumilta Origin of Symmetry. Mahtavaa!

18. päivä: A song you wish you heard on the radio

Kuten mainitsin, en nykyään oikeastaan koskaan kuuntele radiota, mutta jos tekisin, toivoisin toisinaan kuulevani jotain muuta kuin etukäteen laadittuja kaupallisia soittolistoja ja mainstreamhittejä. Vaikka jotain oikein vanhaa, kuten Sing Sing Sing - tätä kuunnellessa sujuisi kotiaskareetkin kepein askelin:

16. päivä: A song you used to love but now hate

Ensin ajattelin että ei ole olemassakaan semmoista biisiä jota olisin ensin rakastanut ja myöhemmin vihannut. Vaan onpas, Glenn Medeiros: Nothing's gonna change my love for you. Jossain vaiheessa teiniyttä tämä oli kova sana, mutta nykyään aiheuttaa lähennä puistatuksia.

15. päivä: A song that describes you

Pitemmittä puheitta Helen Reddyn I am woman.

14. päivä: A song that no one would expect you to love

Luulen että kaikki eivät tiedä sitä että vaikka yleensä vieroksun hiphoppia ja räppiä, niin kuitenkin jollain tapaa pidän Eminemistä, ja etenkin Lose yourself-kipaleesta: