Päivä 2: suosikkitavara

Kyllähän se suosikkitavara taitaa olla tämä kannettava tietokone. Kommunikaatioväline, muistivihko, musiikkisoitin, tietosanakirja... Tosin se taitaa kohta joutua joko huoltoon tai vaihtoon koska se saa vähä väliä lämpöhalvauksia, vaikka minulla on jopa sellainen tuuletinalusta. Ei kiva.

Ukko tuli taloon

Olen jo kauan ihastellut ja haikaillut punaisen Voodoo-veitsitukin perään. Mikäs sen makeempi keittiökoriste kuin ukko johon voi työnnellä veitsiä?

Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!

Täytän pyöreitä (huokaus) vasta lokakuussa, mutta jo täyttäneen ystävän kanssa päätimme pitää yhteisille ystävillemme yhteiset synttäripippalot tässä syntymäpäiviemme puolivälissä, eli viime viikonloppuna. Hauskaa kyllä oli, skumppa oli hyvää, kakkuja piisasi ja viihdettäkin oli oman housebandin muodossa. Juomiakin oltiin hamstrattu oikein olan takaa, mutta niissä oli varmaan jotain vikaa, sillä heräsin kymmeneltä aamulla ilman minkäänlaista krapulaa. Mistä tietenkin olen kiitollinen, tässä iässä ei oikein kestä sitä kammottavaa dagen efter -fiilistä.

Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.

En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.

Kuka on Kissaleidi no 293? - Minä!

Internet on ihana paikka.

En muista enää minkä mutkien kautta törmäsin Susan Faye -nimiseen amerikkalaistaiteilijaan. Susanilla on blogi 365 Cat Ladies, missä hän vuoden aikana esittelee kissaleidejä lemmikkeineen. Kuvituksena on ihastuttavia akvarelleja joita voi myös tilata Susanin Etsy-kaupasta. Hän maalaa myös koiria ja muita eläimiä asiakkaan toiveen mukaan, ja asiakas saa itse valita teoksen värimaailman ja tahtoessaan lähettää kuvat kohteista joista käy ilmi otuksen ja omistajan erityispiirteet.

Minä innostuin tilaamaan itsestäni ja Picosta portretin jonka aion ripustaa lukutuolini ylle. Itse tuote odottaa postissa noutamista, mutta sain siitä etukäteen digiversion. Sanoisin että aivan ihastuttava - kuvassa Pico on paksumpi ja minä laihempi kuin todellisuudessa, siispä niin kuin oikeastaan tulisi olla. =)

Sain lisäksi kunnian kertoa hieman Picon ja minun elämästä Susanin blogissa, ja minä olen nyt virallisesti Kissaleidi no 293. =)

Susanilla on myös CafePress-kauppa, ja tästä linkistä voi kurkata hänen realistisemmalla tyylillä maalattuja teoksiaan.

Koska meillä on joulu?

Minähän yleensä aloitan joulun tekemisen hyvissä ajoin, mutta nyt tuli tehtyä jonkinlainen ennätys. Eksyin tänään Sokoksen 3+1-päiville, ja siellä oli tarjolla joulukoristeita puoleen hintaan. Ja vielä minun värisiä, joten pakkohan niitä oli ostaa:


Ja koska Pico änkesi mukaan pallokuvaukseen, niin annetaanpa herrankin näkyä:


Nyt ei olekaan kuin 2 kuukautta siihen että saa poimia kyntteliköt esiin ja ripustaa jouluvalot ikkunohin. Ja nyt minulla onkin paljon ikkunoita joihin niitä ripustaa - jee!

Mainoskatko:

Tässä oivallinen esine jota voin suositella kissan- ja koiranomistajille: The Furminator.


Se on paljon tehokkaampi kuin mikään käyttämäni karsta - se poistaa turhat alusvillat hetkessä. Ja Picokin tykkää käsittelystä.

Työpaikkamme kissajengi tilasi tuollaiset eBaystä, missä hinta on huomattavasti halvempi kuin täällä Suomessa. Ei menneet rahat hukkaan - nyt karvoille kyytiä.

Täällä on askarreltu

Vielä pitäisi toinen koota - sitten alkaa pikkuhiljaa makuuhuoneen mööpelit olla kunnossa. Ihastuin todella Ikean uuteen Engan-sarjaan. Ostin tuon lipaston lisäksi korkeamman version, kaappi/lipasto yhdistelmän. Olisin ostanut myös yöpöydät, mutta ne olivat juuri nyt loppu. Mutta onpa sitten hyvä syy lähteä kohta uudestaan Ikeaan hengailemaan...

Shadrack

Totesin, etten ole muistanut esitellä uusinta lohikäärmeperheenjäsentäni sen jälkeen kun loppuvuodesta pohdin että tilaisinko sen vai en. Minä siis tilasin.



Shadrackin kaverit Zilar ja Kalyptos tuli esiteltyä aikaisemmin tässä postauksessa. Kuvat ovat vähän heikot, olisi pitänyt ottaa uudet. Nämä otukset on A Little Characterin luomuksia.

Lohikäärmeet ovat ihania. Minä haaveilen lohikäärme-sisustustarrasta makuuhuoneen seinään lattianrajaan, en sitten tiedä onko sellaisia olemassa. Sisustustarraa löytyy kyllä jos jonkinmoista eri nettisivuilla, täytyy joskus surffailla oikein olan takaa.

Työnurkkaus

Tintti näytti taannoin omansa, minä seuraan perästä. Huone ei ole täysin oma, mutta viime viikkoina olen saanut istua ylhäisessä yksinäisyydessä. Tänään talkkari sai vihdoinkin käännettyä lämmön päälle, joten nyt oli ihan mukavakin istuskella ilman että huulet sinertää. Ja työpöytä on kuin kotikin - täynnä roinaa.

Ostin syksyllä tuon kirkasvalotyöpöytälampun, ja ikään kuin olisinkin hieman pirteämpi päivisin...

Seinää koristaa Rembrandtin lukeva munkki



Ja tee juodaan tietysti kallomukista. Skål!

Tahtoo saada!

Tapanani ei ole bloggailla työaikana, mutta näin välipäivinä on vähän löysä fiilis. Talo on lähes tyhjä, ja huone on jääkylmä - sormet ovat ihan kohmeessa.

Selailin piristyksekseni Etsyä, ja kävin kurkkaamassa ALittleCharacterin uutta tarjontaa. Tuoltahan tilasin ne kaksi lohikäärmettä jotka esittelin jouluaaton postauksessa. Nyt olen ihan tuskissani - tuonne on ilmestynyt AIVAN IHANA vihreä lohikäärme, jonka minun olisi ihan pakko saada. Minähän rakastan vihreää, ja ne edelliset otukset olivat sinisiä.

Mutta kun juuri olen törsännyt tilaamalla kaksi "turhaketta" (eihän niistä nyt ole mitään hyötyä, muuta kuin esteettisessä mielessä), niin kehtaanko nyt enää tuota tilata? Postikulutkin ovat sentään 11 dollaria. Mutta kun se on niin ihana....

Noiden otusten mukana tulee muuten aina pieni tarina, mikä on minusta erittäin hauskaa.

Nyt menen tauolle, otan kupin teetä ja yritän puhua itselleni järkeä. Yrittäkää tekin.

Jouluaaton pikapostaus

Tahdon vaan toivottaa kaikille Hauskaa joulua, en varmaankaan ehdi käydä jättämässä toivotuksiani henkilökohtaisesti.

Nyt pitäisi kaikki olla kunnossa joulunviettoa varten, taatelikakku on otettu pakkasesta, nekut valmistettu... Eilen olin rohkea ja menin kaupungille etsimään itselleni jotain siistiä päällepantavaa. Vaikka monessa vaatekaupassa oli jo alennusmyynnit alkaneet, hämmästyin kun pukukoppeihin ei ollutkaan jonoa. Toisin taisi olla ruokakaupoissa, eräskin kaverini ilmoitti jonottaneensa Stockmannin kalatiskille tunnin verran. Hui hirveää!

Minulla oli eilen varsinainen jouluaatto, kun posti toi tullessaan mm mulletoi.com:ista tilaamiani tuotteita (mm. hauskan kassin, näytän joskus myöhemmin jos muistan) ja Etsy.comin kautta tilaamani USA:laisen käsityöläisen tekemät kaksi iki-ihanaa lohikäärmettä. Ovat aivan upeat:

Tässä Kalyptos:
Ja Zilar:



Kuvat on otettu kiireessä, joten eivät ole ihan edukseen, otan joskus paremmat kuvat.

Ja lopuksi minä ja kuningas Pico toivotamme vielä kerran kaikille oikein leppoisaa joulua.

Markkinoilla

Tänään oli tämän vuoden ensimmäiset vanhan ajan joulumarkkinat Turun Vanhalla Suurtorilla. Ikävä kyllä lumettomuus syö vähän joulun tunnelmaa, mutta ei sentään satanut vettä.

Vanha opiskelu- ja työkaverini oli myymässä Syko-tuotteitaan, ja ostin häneltä nipun joulukortteja ja joululahjaksi tuollaisen haltiaenkelin. Sitten löysin ilokseni kaverin hyllyssäni asustavalle lohikäärmeelle. Tuon on valmistanut Taidepaja Pegasos Vesilahdelta. Edellinenkin lohikäärmeeni on samasta paikasta kotoisin, ja on erittäin iloinen saadessaan seuraa sukulaisestaan.



Ja vielä kuva Sykon kojusta tonttuineen:



Kohta pitääkin taas lähteä baanalle: eräällä kaverillani on synttärit, ja sitten suuntaamme Tuomiokirkkoon perinteiseen adventtikonserttiin (Brahe Djäknar, Florakören & Akademiska Orkestern) - on kuulemma Händelin Hallelujaa-kuoroa luvassa.

Huono puhelinkarma

Olipas taas aikamoinen rumba kun Anne puhelinta osti.

Nykyinen puhelimeni on ruvennut epävakaaksi ja vainoharhaiseksi - se voi yhtäkkiä luulla että siihen on kytketty handsfree-setti, eikä sitten toimi muuten kuin kaiuttimen kautta. Katsoin siis parhaaksi hankkia uuden kapulan.

Juuri tuon edellisen nokialaisen ostettuani jouduin heti kiikuttamaan sen huoltoon ihmeellisen rätinän takia. Sen jälkeen se toimikin ihan kelvollisesti 2,5 vuotta, pieniä jumituksia lukuunottamatta.

Nyt siis ostin taas nokialaisen - koska olen siihen tottunut. Olin kovin innoissani - puhelimessa oli hyvältä tuntuva kamera, G3, mp3-soitin y.m. herkkuja. Kun kotona luin puhelimen ohjekirjaa, totesin että kapulassa on jotain sellaista kuin "lentoprofiili". Pulla-Armas kysäisi, että "tarkoittaako se sitä lentorataa jonka puhelin tekee kun turhautunut käyttäjä heittää sen menemään?"

Kun olin saanut akun ladattua, meinasin minäkin miltei kokeilla uuden ostoksen lentoprofiilia:
Kun kapulan nosti korvalle, niin siitä lähti käsittämätön korkeataajuuksinen vinkuna - sellainen jonka joskus voi kuulla lähtevän vanhasta kuvaputkitöllöstä. Eihän sellaista kestä vanha Erkkikään, joten eilen marssin liikkeeseen valittamaan huonoa ostostani. Keski-ikäinen miesmyyjä katsoi kuin hullua sikaa, kun yritin selittää mikä mättää. Itsellään hänellä oli sen verran huonontunut kuulo, ettei kuullut enää korkeataajuisia ääniä. Epäili jopa, että onko tuollaista virhettä edes olemassa näissä puhelimissa. On on, sanoin minä - olen netistäkin lukenut että muillekin on sattunut. No, hänen piti vielä seuraavana päivänä soittaa huoltoon varmistaakseen, että onko tämä sellainen asia joka oikeuttaa puhelimen vaihtoon. Lupasi ottaa minuun yhteyttä asian selvittyä.

Arvatkaa vain, kuuluiko soittoa? No ei kuulunut. Minäkin vielä Nokialle soittelemaan ja itse selvittämään että onko tällainen ujellus jokin ominaisuus vai virhe, ja minulle kerrottiin ilokseni että ei tuollaista pitäisi olla, ja että minulla on oikeus uuteen puhelimeen. Siispä marssin taas liikkeeseen, valmiina puolustamaan kuluttaja-oikeuksiani. Siellä kävi ilmi että uusi puhelin olikin minua jo odottamassa, eivät vaan olleet viitsineet soittaa. Ja aikamoisen murinan säestyksellä se vaihto lopulta suoritettiin. Palvelualttiudessa ja ystävällisyydessä olisi kyllä petrattavaa.

Kotiin kulkiessani toivoin hartaasti että uusi puhelin olisi virheetön, ettei minun tarvitsisi enää astua jalallani siihen liikkeeseen. Ja hallelujaa! Ei ininää! Tai lähtee tämänkin näytöstä pienenpieni ininä, muttei niin kova että se häiritsisi, kuten edellisessä. Helpotuksen huokaus.

Että taas kerran minulla oli puhelimen ääntelyn kanssa ongelma - joko minulla on huono karma, tai minun kannattaisi vaihtaa valmistajaa. Kerran minulla oli Samsung, mutta pidän Nokian logiikkaa minulle sopivampana.

Mutta on se muuten kumma etteivät osaa tehdä käyttäjäystävällisiä puhelimia. Alunperin aioin ostaa toisen mallin, mutta kun liikkeessä myyjäkään ei osannut avata sen takakantta, niin hylkäsin sen ajatuksen. Myyjä sanoikin, että juuri yhtenä päivänä joku asiakas oli kertonut heittäneensä jonkun puhelimen seinään kun ei saanut sitä auki. Ymmärrettävää.

Olenkohan seonnut?

Minun vaatekomeroni sisältö edustaa lähinnä mustan eri sävyjä. Löytyy sieltä kuitenkin jotain punaista ja vihreääkin. Mahdolliset kuosit ovat hyvin maltillisia.

En tiedä mikä minuun iski, kun eilen satuin uutta lompakkoa etsiessäni eksymään alennettujen vaatteiden osastolle, ja mukaan tarttui tämmöinen karkkivärinen mekko:


Nuo värit eivät kuvassa toistu ihan oikeanlaisina, mutta jonkinlaisen kuvan tuosta saanee. Aikamoinen värien sekamelska? Mutta jokin siinä minua viehätti, en tiedä miksi.
Tuo miehusta oli vähän ihmeellinen, eikä istunut minkään kokoisessa koltussa järkevän näköisesti. Mutta ajattelin, että jos elvyttelisin vanhaa ompeluharrastusta ja saisin tuunattua sitä hieman erilaiseksi. Ans kattoo jääkö vain suunnittelun tasolle, ja joutuuko mekko kirpparille. Ei se kyllä maksanut kuin 25 euroa...

Pinkkiä? Turkoosia? Minulla? Samassa mekossa?

Hoitoon minä joudan...

Oho

Seppälästä saa yllättäen Bowie-paitoja! Arvatkaa, mietinkö kahta kertaa ennenkuin marssin tuon kanssa kassalle? Olen aina halunnut Aladdin Sane-paidan - mieluiten värillisen, mutta kyllä tämä harmaanakin käy.

Possumaista meininkiä

Minulla on uusi lemmikki, joka asustelee jääkaapissani:


Siellä se röhkii aina kun jääkaapin ovi avataan. Olen jo monta kertaa meinannut saada slaagin, kun olen unohtanut sen olemassaolon mennessäni jääkaapille. Pulla-Armaksenkin possu on onnistunut säikäyttämään monta kertaa.

Nyt minäkin haluan kannettavan

Enigma: Age of loneliness

Inteliltä on tulossa supermegaohut kannettava tietokone, joka käyttää tavanomaisen kovalevyn sijaan flash-muistia. Anne tahtoo!

Tietenkin haluaisin omaani vihreän "takin". Se sopisi niin hyvin yhteen vihreän iPod minini kanssa =).

Laitteen pitäisi olla vain 1,8 cm paksuinen ja painaa yhden kilon verran.

Lisää kuvia ja juttua löytyy mm.Businessweekin sivuilta. Katsokaa ja nauttikaa.

Raamattu saapui

... siis Ikean uusi luettelo. Yksi vuoden kohokohdista.
Nappasin purkillisen mansikkarahkavaahtoa ja heittäydyin sängylle luettelon kera unelmoimaan siitä ihanasta kodista mikä minulla voisi olla jos vain hyvä haltijakummi heilauttaisi taikasauvaansa - tai Visaansa. Onhan siellä kivaa soffaa, tuolia, sänkyä ja kaikkea. Mutta miksi ihmeessä Benno cd-pylvästä ei enää saa tummanruskeana? Sellaisen tarvitsisin, kaksi olemassaolevaa eivät enää riitä.

Taas löytyi kaikenlaisia kivoja pikkuesineitäkin, esimerkiksi Picolle peti tai koruille pidike:

Patsya, Edinaa ja tyydyttävää shoppailua

Rob Zombie: Dragula

Parin viime päivän ajan ollaan ystävän kanssa vietetty AbFab-maratonia. En tiedä kuinka monta jaksoa tuota loistavaa sarjaa katseltiin, tietty viinin tai kuoharin kera.
Joku on väittänyt että aika on ajanut sarjan ohi, mutta olen täysin eri mieltä. Nuo "riehakas keski-ikäinen nainen"-asennevitsit eivät ainakaan minun silmissäni vanhene, vaan jaksavat riemastuttaa yhä monen katselukerran jälkeen. Patsyn ja Edinan touhuja ja puheita seuratessa saattaa välillä tuntea tunnistamisen häpeänsekaista riemua.

Ikävä kyllä minulla ei ole yhtä hyviä taloudellisia mahdollisuuksia lusmuiluun ja shoppailuun kuten edellä mainituilla sankareilla, mutta koin tänään silti äärimmäisen tyytyttävän hetken shoppailukierroksella: Olin jo luopunut toivosta löytää uudet kengät alennusmyynneistä, ja valmistauduin ostamaan täysihintaiset popot. K-kengässä uutuuskenkiä sovittaessani vilkaisin sivusilmällä viereistä 70% -alennushyllyä, jossa näytti olevan enimmäkseen a) rumia b) väärän kokoisia kenkiä. Mutta a vot! Sieltähän löytyikin oikein Janitan kengät, ja vielä kokoa 39! Ja suomalaisena kenkänä istuivat kuin valetut. Siinä ei nokka kauaa tuhissut kun voitonriemuisena marssin kassalle ostamaan miltei sadan euron kengät alle kolmella kympillä. JIIHAA. Kerrankin minullakin kävi munkki. Ja rahan säästö lämmittänee mieltä ainakin loppuviikon.