Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Siis minultahan löytyy tuhansia kuvia joita en ole koskaan julkaissut. Ihan randomilla päädyin tähän kuvaan, josta näkyy missä kunnossa lähettifirma toimitti minulle pari vuotta sitten iPod Touch -tilaukseni. Toki soitin heti asiakaspalveluun ja valitin siitä että paketti on kuin vesilammikossa uitettu, mutta koska laite kuitenkin toimi, asia jäi siihen. Oli Applen kotelo sen verran vesitiivis.
Tuona päivänä satoi, mutta olin kyllä melko tyrmistynyt siitä että eivät osaa kuljettaa paketteja suojassa. Tuo oli tosiaan sen näköinen että oli ollut pidemmänkin aikaa sään armoilla.

Päivä 2: suosikkitavara

Kyllähän se suosikkitavara taitaa olla tämä kannettava tietokone. Kommunikaatioväline, muistivihko, musiikkisoitin, tietosanakirja... Tosin se taitaa kohta joutua joko huoltoon tai vaihtoon koska se saa vähä väliä lämpöhalvauksia, vaikka minulla on jopa sellainen tuuletinalusta. Ei kiva.

Red Ring of Death

Eilen minua kohtasi jokaisen Xbox360-omistajan painajainen - the Red Ring of Death. Toisin sanoen konsoli sanoi itsensä irti ja vilkutti sen merkiksi ivallisesti punaisia valoja. Hemmetti.

Kyseessä on hyvin tunnettu vika vanhemmissa bokseissa, ja olinkin itse asiassa selvinnyt melko kauan ottaen huomioon miten paljon konsolia kuitenkin olen käyttänyt. Onneksi tätä vikaa koskee pidennetty kolmen vuoden takuu, joten korjaus ei tule maksamaan mitään. Ärsyttävän vaivalloista on kuitenkin pakata toosa hyvin ja toimittaa se lähettipalvelulla Saksaan. Onneksi tulevat kuitenkin hakemaan sen kotiovelta.

Tämä tarkoittaa sitä että muutamaan viikkoon ei sitten pelata. Onni onnettomuudessa oli että minulla ei ole tällä hetkellä mikään peli pahasti kesken - jos tämä olisi tapahtunut kesken Mass Effectin, olisin saanut hepulin.

Nyt olenkin sitten kvalifioitunut hankkimaan tämän t-paidan:

Paita tuolla painatuksella löytyy Splitreasonista, nettikaupasta jossa on aivan mahtavia nörttituotteita. Haluaisin tilata sieltä vaikka kuinka paljon t-paitoja ja julisteita (mm. tämän).  

Scifileffafanit ainakin tietänee mihin klassikkoleffaan tuo teksti viittaa?

Muinaista teknologiaa

Tällaisetkin alkaa jo olla historiaa:


Olen taas pakkaillut ja samalla heitellyt menemään turhaa roinaa. Nuo taitavat olla sellaista - kummassakaan koneessani ei edes ole korppuasemaa. Kuinkas paljon tuollaisille mahtuikaan? 1,44 MEGAA? Nykyinen muistitikkuni vetää neljä gigaa... niin ne ajat muuttuvat.

Lisäys edelliseen

Nyt en saa auki mitään tiedostoja Photo-Paintilla!!! Aarrrgggghhhh!

Lähden kohta Aurajoen rantaan heittämään läppärillä vesileipää.

Nyt menee hermot!!!

Olisi vain täytynyt pitäytyä vanhassa koneessa, olisin säästynyt harmailta hiuksilta.

a) Vanha Photoshop Elements-versioni ei toimi tällä koneella.

b) Corel Photo-Paint kyllä toimii, MUTTA: en voi aukaista photo-paint projekteja jotka olen tallentanut vanhalla koneellani. Vaikka ohjelma on täysin sama mitä käytin silloinkin.

c) Olen tähän mennessä käyttänyt Photoshop Album starter edition -ohjelmaa digikuvien järjestämiseen ja olen liittänyt tunnisteet jo melkein puoliin kuvista. Ja yhtäkkiä ohjelma ei suostukaan enää käynnistymään! WTF????? Tosi kiva että olen käyttänyt tunteja kuvien taggaamiseen, ja kaikki on ollut turhaa...

d) Ja nyt tämä on vielä alkanut käynnistäessä herjaamaan jotain virhettä Logitech updaterissa.

Kiitti vaan tosi paljon.

Langattomuus on poikaa

Hankin eilen langattoman reitittimen voidakseni nauttia täysin rinnoin läppärin tuomasta vapaudesta. Pitkä tovi siinä meni, mutta nyt voin ylpeänä todeta että sain ihan itse asennettua kaikenmaailman salasanasuojaukset ja MAC-filtteröinnit ja vähensin lähettimen tehoa- ei uskoisi kenenkään ihan heti pääsevän verkkooni käsiksi. (Koputetaan puuta)
Verkkoa asentaessani huomasin että meidänkin talosta löytyy jonkun naapurin täysin suojaamaton verkko, johon olisi päässyt helposti käsiksi. Yllättävän usein sellaisiin törmää.

Nyt tunnen itseni melko nörtiksi: kotiverkossa on läppäri, pöytäkone (koska en ole vielä siirtänyt sitä syrjään), Xbox ja tarpeen vaatiessa vielä iPod touch. Ja Xboxin sai vielä toimimaan tietokoneen MediaCenterin jatkeena, mikä tarkoittaa sitä että voin katsella mediatiedostojani telkkarista kytkemättä mitään fyysistä piuhaa tietsikan ja töllön välille - oi tätä teknohuumaa. =)

Läppäri on tosiaan kiva jos haluaa löhöillä sohvalla ja samalla surffailla - mutta se vapaus vesittyy kun taloudessa on kissa, joka tahtoo könytä syliin, mieluiten näppäimistön päälle. En ihan mielelläni tahtoisi koneeseen kissankarvoja...

Valinnan vaikeus

Puuh, kiirettä pitää sen verran etten ole ehtinyt käydä mitään kirjoittamassa, saatikka sitten lukemassa muiden kuulumisia. Yritän illalla ehtiä poikkeamaan...

Mutta tähän väliin tahtoisin ilmaista kokoahdistukseni - 15 vai 17 tuumaa?
- kyseessä on kannettava tietokone.

Olen ajatellut korvata pöytäkoneeni kannettavalla saadakseni enemmän tilaa. Asia tuli ajankohtaiseksi nyt, kun olen lähdössä pariksi päiväksi reissuun, ja samalla pitäisi saada valmisteltua powerpoint-esitystä - siispä olisi mukava saada kone mukaan.

Mutta: alunperin bongaamani kone, joka olisi jopa pelikelpoinen, on 17 tuumainen, elikkä lähinnä liikuteltava, ei kannettava. 15-tuumaisissa taas tuntuu olevan heikommat näytönohjaimet ja pienemmät kovalevyt. Eli nyt olisi päätettävä että painaako liikuteltavuus vaiko tehokkuus enemmän vaakakupissa. Ihan fyysisesti tehokkaampi kone painaa enemmän - se on lähes neljäkiloinen, pienempi kilon verran kevyempi.

Onkos kellään tuollaista isomman mallista konetta? Onko se totaalisen epäkäytännöllinen? Entä onko merkillä väliä?

Katastrofi

Tänä aamuna juuri ilmaisin mielipiteeni siitä, että mielestäni on ärsyttävää kuinka jotkut ihmiset ovat jyrkästi Applen tai Microsoftin puolella. Mielestäni molemmissa on puolensa, ja käytänkin ihan tyytyväisenä molempien tuotteita.

Eipä olisi pitänyt mennä ääneen kehumaan tyytyväisyyttään, sillä pian Windows teki minulle tepposet. Onneksi kyseessä oli työkone.
Yhtäkkiä huomasin, että pari työpöydälle tallentamaani dokumenttia ei ikään kuin ole käytettävissä. Ajattelin että ongelma ehkä korjaantuu ulos- ja sisäänkirjautumisella - mutta ei - sen jälkeen dokumenttien ikonit ja muutama toinenkin ikoni olivat ihan häviksissä. Onnistuin kuitenkin löytämään kaikki desktop-kansiosta, joten lopullisesti mikään ei ollut hukassa.

Ajattelin nyt ottaa käyttöön järeämmän aseen, eli koneen uudelleenkäynnistämisen - tämän yhteydessä kone horisi jotain jostain päivityksestä - oletin että se oli joku Windowsin päivitys, koska niitä on tullut viime aikoina melko usein. Tiedä häntä mikä päivitys sitten oli kysymyksessä, mutta kun kone jälleen käynnistyi, Thunderbird ja Firefox olivat resetoineet. Eli sähköpostiasetukset olivat veks. Osoitekirja oli veks. Ja mitä kamalinta - kirjanmerkkini olivat veks. Enkä ollut pariin kuukauteen muistanut varmuuskopioda niitä - paha moka.

Siis miten tuollaista voi tapahtua????
Pistin atk-tukeen kyselyn että onnistuisikohan joku guru tonkimaan nuo tiedot jostain servereiden syövereistä - katsotaan huomenna mitä vastaavat.

Tunnin verran tuli kiroiltua ja iskettyä salamoita tuon takia, siis äärimmäisen ärsyttävää. Jos kaiken takana on virus, niin harmillistahan se on, mutta jos vikana on Winukan päivitys, niin sitten kyllä revin pelihousuni.

Mistä sainkin sopivan aasinsillan seuraavaan juputuksen aiheeseen:

Jumpassa en tänään repinyt ihan pelihousujani, mutta taisin venäyttää koukistajalihaksen - yritin vissiin heiluttaa lannettani liian ponnekkaasti. Nyt sattuu nouseminen. Auts.

Huono puhelinkarma

Olipas taas aikamoinen rumba kun Anne puhelinta osti.

Nykyinen puhelimeni on ruvennut epävakaaksi ja vainoharhaiseksi - se voi yhtäkkiä luulla että siihen on kytketty handsfree-setti, eikä sitten toimi muuten kuin kaiuttimen kautta. Katsoin siis parhaaksi hankkia uuden kapulan.

Juuri tuon edellisen nokialaisen ostettuani jouduin heti kiikuttamaan sen huoltoon ihmeellisen rätinän takia. Sen jälkeen se toimikin ihan kelvollisesti 2,5 vuotta, pieniä jumituksia lukuunottamatta.

Nyt siis ostin taas nokialaisen - koska olen siihen tottunut. Olin kovin innoissani - puhelimessa oli hyvältä tuntuva kamera, G3, mp3-soitin y.m. herkkuja. Kun kotona luin puhelimen ohjekirjaa, totesin että kapulassa on jotain sellaista kuin "lentoprofiili". Pulla-Armas kysäisi, että "tarkoittaako se sitä lentorataa jonka puhelin tekee kun turhautunut käyttäjä heittää sen menemään?"

Kun olin saanut akun ladattua, meinasin minäkin miltei kokeilla uuden ostoksen lentoprofiilia:
Kun kapulan nosti korvalle, niin siitä lähti käsittämätön korkeataajuuksinen vinkuna - sellainen jonka joskus voi kuulla lähtevän vanhasta kuvaputkitöllöstä. Eihän sellaista kestä vanha Erkkikään, joten eilen marssin liikkeeseen valittamaan huonoa ostostani. Keski-ikäinen miesmyyjä katsoi kuin hullua sikaa, kun yritin selittää mikä mättää. Itsellään hänellä oli sen verran huonontunut kuulo, ettei kuullut enää korkeataajuisia ääniä. Epäili jopa, että onko tuollaista virhettä edes olemassa näissä puhelimissa. On on, sanoin minä - olen netistäkin lukenut että muillekin on sattunut. No, hänen piti vielä seuraavana päivänä soittaa huoltoon varmistaakseen, että onko tämä sellainen asia joka oikeuttaa puhelimen vaihtoon. Lupasi ottaa minuun yhteyttä asian selvittyä.

Arvatkaa vain, kuuluiko soittoa? No ei kuulunut. Minäkin vielä Nokialle soittelemaan ja itse selvittämään että onko tällainen ujellus jokin ominaisuus vai virhe, ja minulle kerrottiin ilokseni että ei tuollaista pitäisi olla, ja että minulla on oikeus uuteen puhelimeen. Siispä marssin taas liikkeeseen, valmiina puolustamaan kuluttaja-oikeuksiani. Siellä kävi ilmi että uusi puhelin olikin minua jo odottamassa, eivät vaan olleet viitsineet soittaa. Ja aikamoisen murinan säestyksellä se vaihto lopulta suoritettiin. Palvelualttiudessa ja ystävällisyydessä olisi kyllä petrattavaa.

Kotiin kulkiessani toivoin hartaasti että uusi puhelin olisi virheetön, ettei minun tarvitsisi enää astua jalallani siihen liikkeeseen. Ja hallelujaa! Ei ininää! Tai lähtee tämänkin näytöstä pienenpieni ininä, muttei niin kova että se häiritsisi, kuten edellisessä. Helpotuksen huokaus.

Että taas kerran minulla oli puhelimen ääntelyn kanssa ongelma - joko minulla on huono karma, tai minun kannattaisi vaihtaa valmistajaa. Kerran minulla oli Samsung, mutta pidän Nokian logiikkaa minulle sopivampana.

Mutta on se muuten kumma etteivät osaa tehdä käyttäjäystävällisiä puhelimia. Alunperin aioin ostaa toisen mallin, mutta kun liikkeessä myyjäkään ei osannut avata sen takakantta, niin hylkäsin sen ajatuksen. Myyjä sanoikin, että juuri yhtenä päivänä joku asiakas oli kertonut heittäneensä jonkun puhelimen seinään kun ei saanut sitä auki. Ymmärrettävää.

Mitenköhän tässä enää osaa kirjoittaa?

Liki kuukauden tauon jälkeen on melkeinpä vaikeaa päästä taas vauhtiin kirjoittamisen kanssa. Aloitanpa kertaamalla lyhyesti viime aikojen kuulumiset:

- Äiti on siunattu, ja jäämistöä järjestelty. Löysimme paljon todella vanhoja, ihastuttavia valokuvia, vanhempiemme koulutodistuksia ym nostalgiapitoista kamaa. Suuret naurut haikean tehtävän keskellä kirvoitti minun kirjoittamat isän-/äitienpäivärunot, jotka vanhenpamme olivat säästäneet. Saattepa tekin tässä makupalan elämää suuremmasta lyriikasta:

Runo
Olipa kerran sika jonka nimi oli Pika.
Eräänä päivänä meni sika jonka nimi oli Pika
yhteen maataloon ja navetassa oli myös sika
jonka nimi oli myös Pika.
Sitten siat joiden nimi oli Pika menivät naimisiin.

(tuossa ei kyllä ollut sitten minkäänlaista runomittaa...)

- Tein valituksen siitä Kelan päätöksestä, josta rähisin edellisessä postauksessani. Katsotaan mitä tapahtuu.

- Olen nyt ollut kuukauden töissä. Siinä on ollut totuttelemista, että joutuu menemään ihmisten aikoihin nukkumaan jotta jaksaa herätä. Kuitenkin olen ollut töiden jälkeen niin väsynyt, etten ole oikein jaksanut tehdä mitään. Eiköhän siihen kohta totu... Mukavaa on, että rahatilanne on huomattavasti parempi, ja nyt viikonloputkin tuntuvat viikonlopuilta.

- Pico porskuttaa ja voi hyvin. Jos se ei joisi ja pissaisi niin paljoa, niin luulisin että se on terve kissa. Kaveri syö halulla, kiipeilee ja säntäilee kuin nuorempikin kolli. Ajatella, että meinasin viedä sen kesällä piikille - sen silloinen vetelyys ja apaattisuus taisi olla helteen syytä.

- Kävin katsomassa Mamma Mia! -leffan, ja tykkäsin siitä kovasti. Se oli sellainen hyvän mielen elokuva, jollaista aina välillä tarvitaan.

- Kamerani sanoi itsensä irti viikko sitten. Viisi vuotta se jaksoikin palvella minua mallikkaasti, mutta nyt kuvista tulee ihan ihmeellisiä - yhdessä reunassa on selvä punainen raita, ja muutenkin kuvan väri ja laatu on ihan vääristynyt:


Tämän seurauksena uuden kameran osto tuli eteen suunniteltua aikaisemmin. Koska olen kauan haikaillut digijärkkärin perään, hankin sellaisen. Kaikenlaisten arvostelujen ja tarjousten tutkimisen jälkeen valintani kohdistui malliin Canon EOS 1000D, joka sopi budjetilleni. Nyt vain kuvaamista opettelemaan. Tietysti Pico sai toimittaa ensimmäisen kuvausobjektini virkaa:

Siinä viime aikojen touhut pähkinänkuoressa.

Nyt meni hermot

Minä olen yleensä varsin tyytyväinen Windowsiin ja Microsoftin muihin tuotteisiin, mutta nyt kyllä tuli kiukun paikka:

Viimeisin Windowsin suojauspäivitys estää verkkoyhteyteni! Ei pääse nettiin, ei. Mutta heti kun poistin päivityksen, niin jo toimi. Tarkastin asian pariin otteeseen, ja kyllä se on vaan niin että tuo päivitys on syypää.

Nyt lähtee kyllä Microsoftille sapiskaa, jahka löydän oikean osoitteen. Että pankaas korjauspäivitystä tulemaan!

Onko kellään muulla ollut tätä ongelmaa?

Edit: Löysin netistä infoa siitä, että tämä ongelma esiintyy ZoneAlarm-palomuurin käyttäjillä, ja että MS yrittää selvittää asiaa. Selvittäkööt nopeasti...

Edit 12.7.: Nyt Zone Alarmilta on tullut päivitys joka poistsaa ongelman. Hallelujaa!

Testing testing

Kokeilen tässä uutta Flock-nettiselainta. Tätä mainostetaan "sosiaalisena selaimena", koska siihen on integroitu kaiken maailman web 2.0 toimintoja. Sen avulla pääsee mm. yhden napin painalluksella kirjoittamaan blogipostausta ainakin Blotteriin ja Wordpressiin. Lisäksi kaikenmaailman Facebookit, Flickrit sun muut löytyvät tuosta sivupalkista.

Tämä on Mozilla-pohjainen selain, ja jostain olin lukenivani että ainakin Mac-versio olisi Firefoxia vakaampi.

Minä jatkan tutkimuksiani, kerron kokemuksistani myöhemmin. Katsotaan nyt ensin että onnistuuko tämän postauksen julkaisu.

Blogged with Flock

Päivän aherrus

Köh köh - sain miltei jonkinasteisen pölymyrkytyksen.

Innostuin avaamaan tietokoneeni putsatakseni sen sisustan pölystä. Tuuletusaukot olivat harmaiden pölymattojen peitossa, ja tuuletin on pitänyt viimeaikoina aikamoista pärinää käynnistyessään, joten katsoin aiheelliseksi suorittaa suursiivouksen. Ja kyllähän se prosessorituuletinkin oli täynnä villakoiria - ihme ettei laite ole leikannut kiinni.


On tuo tietokoneen sisusta aikamoinen sokkelo. On reippaasti paikkoja joihin pöly voi tarttua. Täytyisi vielä käydä ostamassa sellainen pieni paineilmapullo jolla voisi varovaisesti puhallella pölyt piirilevyistä. Jos poikkeaisi Clas Ohlssonilla, sieltä kun tuntuu löytyvän kaikkea. Hankintalistalla on myös pitkä usb-kaapeli, jonka avulla saisin siirrettyä digiboxille tallentamaani kamaa tietokoneelle ja sitä kautta dvd:lle.

Edelliseen liittyen...

Ilta-Sanomat uutisoi Facebookissa vaanivista vaaroista: Facebook-käyttäjiä vaanivat identiteettivarkaat.

Jutun (uutinen on alunperin BBC:ltä) mukaan monet ihmiset hyväksyvät ystäväpyyntöjä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, saattaen siten tietonsa näiden nähtäviksi. On se kyllä kumma miten varomattomia sitä nykyään ollaan. Minä en ainakaan haluaisi ilmoittaa oikeaa nimeäni ja syntymäaikaani koko maailmalle. Tuollainen "ystävien" hamstraaminen sopii paremminkin esim. jollekin MySpace- tms. sivustolle, missä voi esiintyä nimimerkin turvin.

Olen huomannut, että moni fb-käyttäjä sallii profiilinsa vapaan tarkastelun. Kannattaisi klikata "privacy"-nappia ja tehdä vähän säätöjä. Tai no, kuka tietää, ehkä minä vain olen vainoharhainen...

Keikalla on kivaa...

... jopa virtuaalisessa maailmassa. Tuhat Sanaa -blogin ja Sula Pinta -podcastin ansiosta tulin tässä pari päivää sitten tietoiseksi siitä, että Second Lifessä olisi tänään keikka. Haminalainen pumppu nimeltä LaiskaMies veti klo 18 keikan Yoen kievarissa. Oikeasti bändi soitti Haminassa treenikämpässään, ja ääni striimattiin Second Lifeen.

Päätinpä minäkin mennä todistamaan tätä tapahtumaa, enkä kyllä katunut. Paikalla oli kai noin kolmisenkymmentä avataria jotka jorasivat innokkaasti. Tilaisuuden aikana kuvattiin myös yhden biisin videota - voinpa vastedes kerskua että olen jonkun bändin musavideolla. ;-) Musiikkikin oli ihan hauskaa - suosikkibiisini oli Isillä on issias.

Avatarini Sibylla Snook joraa tuossa keskellä kuvaa punaisessa paidassa. Kuva suurenee klikkaamalla.

Minulla on vielä vähän totuttelemista tuohon toisen maailman kontrolleihin, mutta homma alkaa pikkuhiljaa sujua. Aluksi grafiikka näytti tällaisen nykyajan graafisesti huippuhienojen pelien pelaajalta vähän alkeelliselta, mutta ei se yhtään haittaa, siinä on omanlaisensa tunnelmansa.

Osasin jopa hakea itselleni LaiskaMies-keikkapaidan ja jopa pukea sen päälleni. Huomatkaa myös uusi kampaus.

Minullakin on toinen elämä

Rekisteröidyin keväällä Second Life -käyttäjäksi, mutta parin kokeilukerran jälkeen se pääsi unohtumaan. Nyt kuitenkin päivitin ohjelman ja kävin taas vähän nuuskimassa paikkoja ja muokkaamassa avatariani. Jos joku siellä joskus hengaa, niin minut tavoittaa nimellä Sibylla Snook. Tässä kuvassa avatarini harjoittelee hulatanssia.


Kävin pällistelemässä aloittelijoille tarkoitettuja paikkoja. Jos perusvaatteet tai -hiukset eivät miellytä, niitä voi aina ostaa virtuaalisilla Linden-dollareilla (joita tietty ensin ostetaan oikealla valuutalla). Minä voisin itse asiassa haluta tuollaisen kampauksen elävässäkin elämässä.



Ja jos haluaa, tuonne voi ilmeisesti ladata kuvan omasta pärstästään, ja liittää sen avataariinsa. Enpä taida...


Toistaiseksi olen ollut satunnaisessa sananvaihdossa muiden uusien käyttäjien kanssa, täytyy katsoa jos tuolta löytäisi jonkun mielenkiintoisen yhteisön.

P.S. Onko kielipoliiseja kuulolla? Onko se avataari vai avatari?

Kynttilätunnelmaa ja konepäivityksiä

Jaahas, nyt se syyskausi on varmaan alkanut. Olen jo kaivanut esiin tuikut ja etsinyt vimmatusti tulitikkuja. Kynttilöiden loisteessa istuminen on mielestäni parasta syksyssä ja talvessa. Ja itse asiassa äsken kotiinpäin tarpoessani totesin, että tuo hieman kipakka syksyinen vire ilmassa on sekin aika tunnelmallista. Niin kauan kun tajuaa pukeutua kunnolla. Ikävämpää on, että syksyisin kestää aina vähän aikaa ennenkuin taloyhtiö avaa lämpöhanat - ennen sitä hytistään kylmästä. No, ei kai auta muu kuin kaivaa pyjamat ja peitot esiin. Ja villasukat.

Tulin äsken Pulla-Armaan luota. Tämä kun sai tänään tilaamansa uuden tietokonepaketin, ja tottakai minä teknologiamaterialistina halusin olla läsnä todistamassa laitteen asennusta ja käyttöönottoa. Oli siinä vaan niin komea kotelo - ja vielä ekstrahiljainen sellainen. Tuollaisen minäkin seuraavaksi haluaisin. Pulla-Armas siirtyi nyt myös Windows Vistan käyttäjäksi - ensisilmäyksellä näyttäisi siltä, että ulkonäöllinen ja toiminnallinen muutos on suurempi kuin Windows 2000 ja XP:n välillä aikoinaan.

Minäkin kyllä kohta tarvitsisin uuden koneen - tai ainakin tätä nykyistä pitäisi päivittää rankalla kädellä, muuten en enää saa pelattua uusimpia tietokonepelejä. Latasin tässä viime viikolla BioShockin demon, eikä sitä voinut pelata kuin matalimmilla grafiikka-asetuksilla. Eikä siitä sitten ole mitään iloa, ellei voi laittaa grafiikkanuppeja kaakkoon - tuo peli etenkin on graafisesti niin näyttävä, oikea vesigrafiikan riemuvoitto. Mutta jotenkin kirpaisee ajatus siitä, että pari vuotta vanha kone olisi kuopattava. Tietty voisin hyödyntää koneen toimivat osat ja vain vaihdattaa emolevyn prosessoreineen ja näytönohjaimen... Mutta jos nyt pistettäisiin jäitä hattuun edes vähäksi aikaa. Jos nyt ensin tyytyisin ostamaan vain pöytäkynttilöitä. Niitä tarvitaan, ja sopivat paremmin budjettiini.

Piti tämäkin päivä nähdä...

... että minulla menee sormi suuhun teknisten vempainten kanssa.

En haluaisi väittää, että olen mikään teknologiaguru, mutta yleensä lähestyn uusia vempaimia reippain ottein ja saankin ne pian toimimaan.

Tänään kuitenkin kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa kirjaston uusia lainausautomaatteja. Kyllä lainaustapahtuma kesti... ensin ihmettelin, että pitääkö ensin painaa "Lainaa"-nappia vai laittaa kortti lukijaan. Sitten laite ei meinannut tunnistaa viivakoodiani. Kolmanneksi yritin näpytellä tunnuslukuani, jolloin laite herjasi pariinkin otteeseen että se on väärä. Ja taatusti muistin numeroni oikein, kun käytän sitä usein. Olinkohan painanut jotain näppäintä liian kauan tms.? Oli miten oli, niin siinä tunsi itsensä hetken ihan pihalla olevaksi - ja säälin niitä ihmisiä, joille tuollaiset vempaimet ovat vieläkin oudompia. Sain kuitenkin lopulta kirjani lainattua, eikä se edes hälyttänyt ovella.

Toinen tekninen pulma on täällä kotona. Minä olin jo päättänyt, että koska asun kaapelitalossa, en osta digilaitetta ennenkuin on pakko. Toisin kävi. Olen siis minäkin digiajassa. Asennuksessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Suurin vaiva oli siinä, kun jouduin kaivamaan työkalut esiin suurentaakseni tv-tason takaseinämässä olevaa aukkoa scartin mentäväksi. Hiki meinasi tulla, kun työkalupakistani puuttuu tuollaisiin tilanteisiin sopiva pistosaha. Laite on sen verran fiksu, että se haki hetkessä kanavat, ja iski ne jopa oikeille kanavapaikoille - toisin kun tv-vastaanottimet yleensä tekevät.

Digihomma pelittää siis vallan mainiosti, ja nyt on Maikkarinkin kuva terävä. Ainoa ongelma on, etten saa enää katsottua analogisia kanavia. Välillä tahtoisin katsoa SVT Europaa joka ei tule diginä. Ja voisihan sitä MTV:täkin toisinaan kurkata niin kauan kun se vielä näkyy. Tiedän, että toiset voivat vaivattomasti vaihdella digitaalisten ja analogisten kanavien välillä, mutta minä en siinä onnistu - tulee pelkkää lumisadetta. Onkohan nyt piuhapuolen ongelmasta, vai jostain säädöistä? Jatkan asian selvittämistä, mutta vinkkejä saa antaa, ken tietää.

Suomalaiset blogipalvelut sorsivat minua

On tämä kummaa:

Blogilista toimii täysin irrationaalisesti - toisinaan se ei näytä lainkaan sitä vasemmalla olevaa sivupalkkia, mistä pääsee mm. suosikkiblogeihinsa. Hetken päästä kun kokeilen uudestaan, sivu avautuu moitteettomasti.

Toinen ongelma on Vuodatuksen kanssa. Yleensä kun olen kommentoinut Vuodatus-blogeja, nimeni ja osoitteeni ovat tallentuneet lomakkeen kenttiin. Mutta jonkin aikaa sitten tämäkin muuttui, ja nyt joudun kirjoittamaan nimeni ja osoitteeni joka ikinen kerta. Mielestäni en ole tehnyt koneella mitään säätöjä, joten en tajua miksi minua näin kiusataan.

Vai lieneekö ongelman takana Normanin virussuoja ja palomuuri? Se kun oli yllättäen syypää siihen etten yhtäkkiä nähnyt YouTube-videoita. Kohta kolmen vuoden ilmaiset päivitykset ovat minulta ohi, ja alan etsimään uutta virusohjelmaa. Avastia olen harkinnut.

Mitäs virussuojia ja palomuuriohjelmia teillä siellä ulkona on?