Kenen kanssa olen viettänyt paljon aikaa parin viime kuukauden aikana ? No komentaja Shepardin.
Seuraa pelihehkutusta:
Kyseessähän on innolla odottamani Mass Effect 2, uskomattoman hienon ja mukaansatempaavan avaruusoopperapelitrilogian toinen osa. Pelasin pari vuotta sitten ykkösosan, ja koska olin säästänyt pelitallennukset, pystyin importoimaan silloin kustomoimani hahmon tähänkin peliin. Se oli iloinen jälleennäkeminen.
Shepardin missiona on pysäyttää galaksia uhkaavat avaruusmölliäiset, ja siihen tehtävään valmistaudutaan hankkimalla tehokas taistelutiimi, joka koostuu monen rodun ja alan edustajasta. Erinäisiä tehtäviä suoritetaan eri planeetoilla ja eri miljöissä, ja valmistautumisesi lopun itsemurhamissioon vaikuttaa siihen miten lopputaistelu päättyy - pelillä voi siis olla monta eri loppua.
Mikäs tässä nyt on niin mahtavaa?
- Se, että voit luoda kustomoidun hahmon
- Miljööt ovat huikeat
- Scifiä!
- Roolipelielementit, eli pystyt kehittämään hahmoasi eri tavoin.
- Paljon mielenkiintoisia keskusteluja. Tämä ei tosiaankaan ole mikään perusräiskintä, vaan suuri osa ajasta käytetään toisten hahmojen kanssa keskusteluun. Ja keskusteluissa on monta repliikkivaihtoehtoa.
- Sopiva määrä ammuskelua
- Bioottisia voimia joilla voit kurmoottaa pahiksia aseiden sijaan.
- Kiinnostava tarinajatkumo
- Romantiikkaa. Niin minähän en perinteisesti ole se romantiikkaa kaipaava henkilö, mutta jos Shepardilla on mahdollisuus iskeä turiaani tai drelli, niin kyllähän siihen tartutaan. Ykkösosassa komentajalla oli vispilänkauppaa miespuolisen tiiminjäsenensä kanssa, mutta tämä sai nyt vaipua unholaan. Minun Shepardini mielestä alienit ovat paljon ihmisiä kiinnostavampia, vaikka aluksen tohtori varoitteleekin lajienvälien suhteiden ikävistä sivuvaikutuksista. Drell-rotua edustava Thane Krios on meidän suosikkimme - tappavasta sairaudesta kärsivä syvällinen ja sisimmiltään herkkä salamurhaaja, kukas sellaista voi vastustaa? ;-)
Pelillä on myös suuri jälleenpelattavuusarvo. Valitsemalla toisen hahmoluokan, toiset voimat, toiset vastaukset keskusteluissa voit saada erilaisia pelikokemuksia eri kerroilla. Ja kuten mainitsin, peli voi päättyä monella eri tavalla. Minä olen nyt kahlannut pelin läpi kolmeen kertaan, ja se on iso juttu se, koska en ole koskaan pelannut mitään peliä useammin kuin kerran.
Yksi pelin vahvoista puolista on hyvin toteutettu ääninäyttely. Moniin peleihin kiinnitetään tätänykyä valkokankaalta ja televisiosta tuttuja ammattilaisia, ja Mass Effect 2:ssa heitä on monta, tässä muutama esimerkki:
Ääninäyttelijäkaartin tunnetuin henkilö lienee Martin Sheen, joka on lainannut äänensä hahmolle The Illusive man - mystinen takapiru joka rahoittaa Shepardin missiota.
Shepardin Normandy-aluksen keinoäly Edin takaa löytyy Tricia Helfer, jolla on jo aiempaa kokemusta keinohahmon näyttelemisestä, Taisteluplaneetta Galacticassa hän on Cyloni mallia 6.
Omegan itsevaltiaan Aria T'Loakin äänenä toimii Carrie-Ann Moss, joka on minulle aina päälimmäisenä Matrixin iki-ihana Trinity.
Normandyn hassunhauska pilotti Joker saa äänensä Seth Greeniltä, tuttu mm. Austin Powersista.
Michael Dorn, joka on näytellyt mm. klingoni Worfia Star Trek: next generationissa (siitä sarjasta pidin kuin hullu puurosta) lainaa nyt äänensä krogani Gatatog Uvenkille.
Tässä vielä video missä näyttelijät puhuvat työstään Mass Effectissä:
Kolmososa on kai jo kehittelyn alla, mutta miten tässä muka pitäisi pysytä odottelemaan...?
Edit: Unohdin tuossa kehua että peli on ajoittain hyvin elokuvamainen, siitäkin pointseja.
4 kommenttia:
Heti kysymys, onko ammunta 1. vai 3. persoonan ammuntaa? Peli kyllä kiinnostaa jo ääninäyttelijöiden osalta mutta 1. persoonan peleissä tulen huonovointiseksi ja jos ammunta on kovin vaikeaa niin jätän pelaamisen aina siihen. Nimim. Lara osaa sentään ampua..
Niin, Tomb Raiderissahan ei tarvitse kuin kääntyä oikeaan suuntaan, niin Lara osuu, ei ole haastetta juuri nimeksikään. ;)
Tässäkin ammuskelu on kyllä ihan kolmannessa persoonassa, ja löytyy myös automaattitähtäys, joten normaalivaikeudella pelattuna on ihan piece of cake. Viimeisellä kerralla pistin vaikeuden veteran-tasolle, ja siinä saikin välillä nähdä vaivaa pysyäkseen hengissä.
Suosittelen lämpimästi.
Ja vielä lisähehkutuksena semmoista että nuo dialogikohtaukset ovat hyvin elokuvamaisia, joten niitä on miellyttävä seurata.
Lara toimii juuri siksi että sä jopa osut johonkin, nimittäin olen ONNETON ampuja ja pidän 100 krt enemmän hyppimisestä ja ongelmanratkaisuista, mitä Tomb Raiderissa tosiaan riittää. Jätän aina ampumispelit kesken koska turhaudun kun osoitin heiluu ties missä..
Lähetä kommentti