Turkuhan on tänä vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, ja ohjelmaa riittänee jokaiselle. Itse en ole ikävä kyllä vielä käynyt kovinkaan monessa tapahtumassa, siihen on kesän aikana tehtävä muutos.
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kävin alkuvuodesta katsomassa hevimusikaalin Infernal Musical. Se oli kyllä viihdyttävä show, ja sitä soisi esitettävän koko vuoden jotta kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan.
Eilen päätimme kaverini kanssa tehdä jotain normaalista poikkeavaa ja osallistuimme Über Turku -kisaan. Kyseessä oli Amazing Race -tyyppinen rastikisa, teemana Turku ja Saksa (tai tarkemmin kai saksankieliset maat). Yksi rasti oli Aurajoen ylittäminen alla näkyvää "Ystävyyden siltaa" pitkin. Koska sekä minä että R olemme enemmän tai vähemmän epäatleettisia ja ehkä jopa suorastaan kömpelöhköjä, päätimme kuitenkin olla nolaamatta itseämme.
Kotimatkalla pyöräilin läpinäkyvän saunan ohitse, ja hyvä etten ajanut kolaria kun jäin tuijottamaan siellä saunovaa miesporukkaa. Siis haloo - tuollainenhan on liikennevaara! =) Läpinäkyvän saunan lisäksi täältä löytyy valkosipulin muotoista saunaa ym. Lisää infoa Saunalabista täältä.
Kaikenlaisia tapahtumia on tarjolla koko vuoden, joten rohkeasti vaan käymään täällä Turussa. Jokirannastakin on tullut aivan ihastuttava kahvila- ja ravintolakeidas. Suosittelen käyntiä etenkin kahdessa suosikkipaikassani: nautinnon tuo kupponen Turun parasta lattea tai cappuccinoa Café Artissa ja lasillinen viiniä tunnelmallisessa Tintåssa. Kesällä minut todennäköisesti löytää melko usein jomman kumman terassilta.
Onnistuin taas saamaan käsiini vapaalipun Turun kirjamessuille, joten kävin eilen siellä pyörimässä muutaman tunnin verran. Ilman vapaalippua en moiseen kyllä viitsisi lähteä - minusta on jotenkin hassua maksaa 14 euroa siitä että pääsen kuluttamaan. Sillä hinnallahan saisi jo kirjan.
Etenkin divaripuolella meinasi tulla ähky, kun tavaraa oli niin paljon ettei tiennyt minne päin katsoa. Onnistuin kuitenkin pysymään budjetissa ostaen vain kaksi Asterixia ja Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? ja Onko tämä muka hauskaa? (vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä).
Kirjamessujen hauskimpia ideoita oli Suomen Kirjainstituutin (muistaakseni) nurkkaus missä oli seinään piirretty ikään kuin kirjahylly täynnä tyhjiä kirjanselkämyksiä ja kukin sai käydä kirjaamassa sinne suosikkikirjansa. Minun kontribuutioni oli Haiteksti. Tiedemessujen mielenkiintoisin juttu oli puolestaan Suomen Akatemian standi missä esiteltiin musiikkipsykologian tutkimusta.
Onneksi tuolla oli samanaikaisesti myös ruokamessut, koska sieltä saadut maistiaiset auttoivat jaksamaan tungoksen ja kuumuuden keskellä. Tämän olen sanonut varmaan jo monta kertaa aiemmin, mutta sanon sen vielä kerran, että minusta on silkkaa hulluutta tulla tuollaisiin tilaisuuksiin lastenvaunujen kanssa. Kyllä tuli törmäiltyä moneen otteeseen...
Olen jo kauan ihastellut ja haikaillut punaisen Voodoo-veitsitukin perään. Mikäs sen makeempi keittiökoriste kuin ukko johon voi työnnellä veitsiä?
Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!
Täytän pyöreitä (huokaus) vasta lokakuussa, mutta jo täyttäneen ystävän kanssa päätimme pitää yhteisille ystävillemme yhteiset synttäripippalot tässä syntymäpäiviemme puolivälissä, eli viime viikonloppuna. Hauskaa kyllä oli, skumppa oli hyvää, kakkuja piisasi ja viihdettäkin oli oman housebandin muodossa. Juomiakin oltiin hamstrattu oikein olan takaa, mutta niissä oli varmaan jotain vikaa, sillä heräsin kymmeneltä aamulla ilman minkäänlaista krapulaa. Mistä tietenkin olen kiitollinen, tässä iässä ei oikein kestä sitä kammottavaa dagen efter -fiilistä.
Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.
En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.
Loma oli ja meni, ja nyt olen ollut jo viikon verran töissä. Voi tätä kurjuutta, kun voisi istuskella jokirannassa lattemukin tai viinilasin kanssa. Mutta ei auta kuin taipua kohtaloonsa, ja olla onnellinen siitä että vielä on töitä.
Nettitauko jatkui sitten läpi loman (no, kävin mä naamakirjassa...), yritin hieman hillitä tätä tietokoneella istumista, kun se selkäkin vihoitteli - puhumattakaan siitä miten jäykät niskani olivat kun niiden ällöhelteiden takia joutui pitämään ikkunoita auki ja tuuletinta puhaltamassa, ilmeisesti olen sitten herkkä vedolle.
Turusta en viiden lomaviikon aikana poistunut - eikun taisin kyllä käydä Raision puolella ostoksilla. Onhan se jotain.
Loman mieleenpainuva huippuhetki oli tietysti John Malkovichin näkeminen syljenkantaman etäisyydeltä, tai itse asiassa lähempääkin. Meillähän oli Infernal Comedyyn talon parhaat paikat, jotka ensinnäkin olivat eturivin absoluuttisessa keskipisteessä ja todella lähellä lavaa, ja toiseksi Malkovich ei pysynytkään koko ajan lavalla, vaan tuli tallustelemaan siihen meidän jalkojemme juureen! Ei siinä voinut kuin tuijottaa suu auki kun näki mestarin työssään - sehän oli melkein kun telkkaria olisi katsonut kun tuolta etäisyydeltä näki kaikki pienimmätkin ilmeen värähdykset ja hikipisarat. Ja pidin minä itse näytelmästäkin - monologi oli viihdyttävä, musiikki upeaa (+ orkesterissa muutama kappale silmäkarkkia) ja sopraanot taitavia. Ja turkulaisethan tykkäsivät kun mukaan oltiin ympätty myös Kakola-viittaus.
Juutuupista löytyi tämmöinen videokollaasi:
Kesän ei-toivotuin tapahtuma taas oli se, kun eräänä iltana/yönä istuskelin kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, ja yhtäkkiä pääni ylitse lepattaa jokin yökköstä isompi kammotus. Myönnän että panikoin ja säntäsin vessaan piiloon. Oven raosta kurkin ja huomasin otuksen lentelevän edestakaisin makuuhuoneen ja olkkarin välillä. Kun hetken päästä uskaltaudun piilostani, huomaan että olohuoneen verhossahan roikkuu pesunkestävä lepakko! Seuraava huolenaihe oli että kuinka ihmeessä saan tuon nahkasiiven ulos. Tämän siunatun internetin ansiosta opin, että paras tapa on sammuttaa valot ja jättää ikkunat auki, niin lepakko todennäköisesti lähtee itsestään tiehensä. Minä siis tein niin ja sulkeuduin itse Picon kanssa makuuhuoneeseen - kyllä se aamuun mennessä sitten oli poistunut. Hieman olin huolissani siitä että mahtaakohan se roikkua jossain eteisen vaatteissa, mutta ei onneksi. Mutta käyntikorttinsa se oli jättänyt pienen lepakonkakan muodossa. Kyöks. Samaa kokoluokkaa kuin hiiren jätökset, sanoisin. Tuossa episodissa oli minulle vähän turhan paljon jännitystä, kuvaakaan en uskaltanut ottaa kuin etäisyydeltä, joten ei tuosta paljon selvää saa, mutta onpas todiste kummiskin, ei ole mätäkuun juttu:
Muutama elokuvakin on tullut katsottua, mutta niistä enempää jossain toisessa postauksessa. Sen voin tässä kuitenkin sanoa että Inception tuli viime perjantaina katsottua ja se oli mielestäni vallan mainio. Joku jossain vertasi sitä vaikeaan sudokuun, mutta ei se minusta niin vaikea ollut... sudokuista tulen huonolle tuulelle, leffasta en tullut.
Kun aiemmin tänä vuonna huomasin että Turun Musiikkijuhlien yhteydessä itse John Malkovich saapuu Turkuun Infernal Comedy –musiikkinäytelmän kanssa, liput olivat jo menneet, ja minulla mieli maassa. Jos tapahtuu sellainen ihme että tänne saadaan tuollainen näyttelijälegenda, niin kyllähän minun pitäisi silloin olla paikalla! Nyt tuli kuitenkin ilosanoma lisänäytöksestä, ja me K.n kanssa vanhoina strategikkoina viritimme tänä aamuna verkot sekä lippupisteen kassalla, netissä että puhelimessa. Ja johan saatiin saalis: meikäläiset pääsevät 4.7. ihastelemaan mestarin toimintaa eturivistä! Siitä jopa näkee näyttelijöiden naamat. Kuten K. totesi: pitääköhän ottaa nitrot mukaan? ;-p
Olen äärimmäisen iloinen siitä että täällä Turussakin tapahtuu joskus jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis tositapahtumiin pohjautuva, klassisella musiikilla ryyditetty musiikkinäytelmä itävaltalaisesta sarjamurhaajasta, joten siinä kiinnostaa kyllä muukin kuin pääosan esittäjä.
Malkovich kuuluu muuten niihin miehiin joiden kuuntelisin lukevan vaikka puhelinluetteloa. Itse asiassa toivoisin pääseväni sessioon, missä erittäin paksua puhelinluetteloa lukisivat Malkovich, Jeremy Irons Alan Rickman ja David Bowie. Haaveensa kullakin ;-p
Löytyykö muuten mielestänne nuoremman polven näyttelijöistä ketään jolla olisi ns. puhelinluetteloääni?
Jaahas, mitäs tässä kahden kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Katsotaas:
- Luin ihastuttavan Kirjastokissa-kirjan. Eihän se mitään huippuproosaa ollut, mutta todellinen hyvänmielen kirja ainakin tällaiselle kissaihmiselle. Tosin taisin vetistellä enemmän kuin nauraa - silmäni olivat vähä väliä kosteat liikutuksesta, puhumattakaan siitä kun päästiin kirjan loppuun. Ja kirjan sankari Dewey on varsinainen Pico-lookalike. =)
- Olen käynyt työpaikan henkilökunnalle tarjoamalla valokuvauskurssilla. Sen ansiosta olen oppinut käyttämään paremmin hyväkseni kameran eri säätöjä ja uskaltautunut käyttämään muutakin kuin automaattimoodia.
-Turku on ollut otsikoissa milloin julkkisten, millin huonon insinöörityön ansiosta. Beckhameita EN ollut kyttäämässä, mutta törmäsin kaupungilla pariin paparazziin ja katselin kateellisena kavereiden kameroita... Notkahtanutta Myllysiltaa olen sen sijaan pällistellyt kamerankin linssin läpi - ja harmitellut sitä että siinä vaiheessa kun uutta siltaa aletaan rakentamaan se varmaan haittaa työhönpyöräilyäni...
- Reilu viikko sitten kävin Tampereella katsomassa H.R. Giger -näyttelyn, mikä oli hienointa pitkään aikaan. Se vaatinee ihan oman postauksensa, joten palaan asiaan myöhemmin.
- Jäät ovat lähteneet liikkeelle Aurajoesta. Ja ikkunoiden välistä löytyi pörräävä kärpänen - taitaa siis olla kevät!
- Pitkäperjantaina en käynyt messussa vaan Klubilla hevikeikalla. Tarot näytti miten pitkän linjan rokkarit tykittää. Kuvassa on oikeasti Marco Hietala - kuvitellaan kaikki että suttuisuus on ihan tarkoituksellista taiteellisuutta, joohan?
- Pico eli Pikkarainen, Gubbe Göbbelsson, Muffe jne. on yhä menossa mukana. Ja sietämättömän energisenä näin keväällä. Kun aamut rupesivat olemaan valoisammat äijä katsoi tehtäväkseen tulla herättämään emäntä pari tuntia ennen herätyskelloa. Olen monta kertaa uhannut tehdä katista tohvelit tai rattimuhvin, mutta eihän sille oikeasti voi vihainen olla...
Olen toki ollut terveenä jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt saan aikaiseksi päivittää jotain muutakin kuin fb-statusta.
Tauti tuli ja meni. Viisi päivää olin kuumeessa joka vaati tupla-annoksen ibuprofeenia laskeakseen. Viikon verran makasin kotona, tosin parina viimeisenä päivänä kykenin jo tekemään etätöitä. Onneksi tauti ei äitynyt tuon ikävämmäksi. Koska en tarvinut mennä sairaalaan, niin ei tullut testattua oliko tämä nyt sitä paljon puhuttua virusta, mutta hyvin todennäköisesti se oli. Nyt on sekin sitten alta pois.
Minua on viime aikoina ärsyttänyt se että aina kun aamulla laittaa tv-n päälle aamu-uutisia katsoakseen, siellä keskustellaan sikainfluenssasta. Ja lehdet tietenkin mässäilevät aiheella - oiken lietsovat pakokauhua - ja rahwas panikoi rokotejonoissa rähinöimällä. Vähän rajaa, kiitos. Tavallisiin kausi-influenssoihinkin taatusti kuolee vuosittain sairaita ihmisiä, mutta ei niistä mitään kirjoiteta. Mutta lehdistö tietenkin tienaa tuolla hysterialla... niin, ja toinen asia mistä en jaksaisi enää iltapäivälehdistä lukea on Diili-Jethro. Huoh.
Sitten jotain aivan muuta:
Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa paljon kivaa - siskoni tulivat Ruotsista käymään pariksi päiväksi, mikä oli hauskaa. Picon mielestä se tosin oli melko rasittavaa. Siskot tulivat perjantai-aamuna laivalta ja minä läksin melkein samantien töihin. Pico tietenkin ihmetteli että mitä hemmettiä nämä vieraat ihmiset täällä tekevät, makailevat emännän sohvalla ja sängyssä kuin kotonaan. Ressukka oli kävellyt olo- ja makuuhuoneiden väliä tuijottamassa vuoronperään tunkeilijoita. Oli kuulemma näyttänyt joka kierroksen jälkeen aina vaan väsyneemmältä - ja lopuksi katti antoi periksi ja meni saunaan nukkumaan. =)
Lauantai-iltana kun systerit poistuivat, oli aika lähteä paikalliseen kapakkiin missä Pulla-Armas yhtyeineen soittivat. Sen jälkeen vielä toiseen paikalliseen baariin, missä ilokseni oli dj joka soitti kaikkea mitä koskaan voisin toivoa: Depece Mode, Nine Inch Nails, Sisters of Mercy, Cure... Yeah! Vihdoinkin pääsin heilumaan tanssilattialle A Forestin tahtiin...
Leffojakin on muutama tullut katsottua näiden viikkojen aikana, kommentoin niitä seuraavassa postauksessani. Tänään Turussa onkin Hurme-leffafestarit, ja tarjolla olisi viisi mielenkiintoista leffaa. Jos jaksaisi, voisi katsoa vaikka kaikki leffat, mutta taidamme mennä katsomaan vain norjalaisen zombienatsielokuvan Dead Snow. Toivottavasti se on viihdyttävä.
Edit: Ei me mihinkään leffaan menty. Syömisen jälkeen mentiin niin veltoiksi että päätettiin mennä kotiin päikkäreille... Ostan dvd:n.
Noniin, keikkareissu Helsinkiin oli ja meni. Kerrassaan onnistuneesti.
Tämä oli toinen kerta kun pääsin näkemään Musen livenä - edellinen kerta oli jäähallissa pari vuotta sitten. Tuolloin heiluimme K.:n kanssa permannolla, tällä kertaa olimme hankkineet pre-salesta paikat katsomosta, loistavalla näkymällä. Tai se näkymä oli loistava kunnes keikka alkoi ja edessä istunut pariskunta hyppäsi pystyyn eikä istunut kuin yhden biisin aikana. Kiva. Minä en kehdannut käydä seisomaan koska takana istuvat tuntuivat viihtyvän istuvassa asennossa enkä halunnut vuorostani blokata kenenkään näkymiä - enkä myöskään halua olla keski-ikäinen tylsimys ja komentaa edessä olevia istumaan, pitäähän katsomossa saada olla vähän eloa... Mutta olisi sitä välillä voinut istua ettei minun olisi koko ajan tarvinut kurkkia pää vinossa ihmisten ohi.
Yleisö tuntui olevan hyvin fiiliksissä sekä permannolla että lehtereillä, ja viihdytti itseään mm. tekemällä aaltoa keikkaa odoteltaessa. Panin merkille että paikalla oli väkeä teineistä vaareihin, melkoinen kirjo.
Keikka oli Resistance-kiertueen ensimmäinen, ja toimi ainakin minun kriteereideni mukaan vallan mainiosti, ääni ei tosin ehkä aina ollut paras mahdollinen. Pidin kovasti introsta jonka aikana lavan kolmeen "kerrostaloon" syttyi vähitellen valot. Nousevien ja laskevien lavarakennelmien lisäksi tällä kertaa käytettiin paljon valoefektejä. K. totesi poistuessamme että Muse on kyllä bändi joka ei sellaisia tarvitsisi, ja olen siitä kyllä samaa mieltä. Oikeasti komeita biisejä taitavasti soittava bändi toimisi lavalla loistavasti myös ilman lasereita yms.
Settiin kuului matskua sekä uudelta että vanhemmilta albumeilta:
Uprising
Resistance
New Born
Map of the Problematique
Supermassive Black Hole
Guiding Light
Hysteria
United States Of Eurasia
Cave
Unintended
Undisclosed Desires
Starlight
Plug In Baby
Time Is Running Out
Unnatural Selection
Encore:
Exogenesis: Symphony, Part 1: Overture
Stockholm Syndrome
Knights of Cydonia
(Itse en muista tarkkaa listaa, löysin tuon netistä, toivottavasti pitää paikkansa)
Tässä muutama keikkakuva:
United States of Eurasia
Chris soitti hienon huuliharppuintron biisille Knights of Cydonia:
Ruotsinvisiittini ei ollut pitkä, ja suurimman osan ajasta oli kosteaa ja pilvistä. Yhtenä päivänä kuitenkin oli sen verran hyvä ilma että pääsimme veneilemään joelle ja järvelle:
Vera-teini ei kuulemma vielä oikein ole oppinut että veneestä ei kannata hypätä veteen (ja uimataitokin on vähän heikko), joten hän sai ylleen pelastusliivit. Ovat tosi näppärät, niissä on kahva minkä avulla koiran voi nostaa veneeseen. =)
Ensimmäinen pysäkki oli joenrantakahvila, koiratkin odottivat innolla maihinnousua.
Kahvilan seinällä oli lappu missä asiakkaita kehotettiin pitämään huoli ruuastaan anastelevien pikkulintujen takia. Kovin ne olivatkin kärkkäitä murusten perään.
Kun kaasu painetaan pohjaan, parta lentää silmille:
Järvellä on useita saaria joista löytyy grillipaikat - veneilijän täytyy vain ottaa oma grilliritilä ja hiilet mukaan. Näppärää. Tältä saarelta löytyi myös hylätty jalkapallo:
Doris on hulluna palloihin, joten eikun pallon kimppuun vaan...
Doris potee myös jonkinasteista suuruudenhulluutta: yritti väkisin kaluta ja raahata mukaansa puolentoista metrin pituista rungonpätkää:
Kun siskontyttäreni kavereineen saapuivat saarelle omalla pikku veneellään Vera innostui niin että säntäsi veteen tyttöjä vastaan - tuloksena hassunnäköinen märkä koira:
Ja jottei koko postaus olisi pelkkää koiraa, niin tähän lopuksi pari sammakkokuvaa:
Nyt olen vihdoin editoinnut Ruotsinlomalla otetut kuvat. Tässä hieman satoa:
Yövyin toisen siskoni luona, sain majailla autotallin päälle rakennetussa vierashuoneessa, mistä oli aamuisin erittäin miellyttävät näkymät:
Huushollissa piti järjestystä yllä ihanainen kissadaami....
...ja rapsutuksia sekä pallonheittoa vaati Vera ja tämän äiti Doris, joista pistinkin jo yhden kuvan aiemmin. Suurin osa lomakuvistani onkin otettu näistä otuksista.
Tuli taas pääkaupungissa käytyä. Tällä kertaa entisen työporukan tapaamisessa. Olin opiskeluaikani loppupuolella usein vuokratyöläisenä eräässä firmassa, ja olemme muutaman tyypin kanssa pyrkineet tapaamaan ainakin kerran vuodessa. Tällä kertaa suuntasimme Helsinkiin shoppailemaan, koska yksi meistä asuu nykyään Espoossa.
Shoppailu ei tuottanut tulosta kuin yhden strassikoristeisen pääkallosormuksen verran (siihen kuluikin huimat 1,20€). Eipäs - nyt meinasin valehdella - poikkesimmehan Espoossa Lumenen tehtaanmyymälässä, missä tuli ostettua puutereita ja voiteita tämän vuoden tarpeisiin.
Shoppailun jälkeen menimme pitkälle illalliselle La Famigliaan - herkullista ja mukavaa. Vatsa pullollaan ei enää jaksanut lähteä jatkoille, vaan painelimme hytisten majapaikkoihimme. Koska K:n kanssa pidämme hotelleista, olimme varanneet huoneen - joka näköjään oli junaradan päällä. Mielenkiintoinen ratkaisu. Onneksi yöllä ei kulkenut junia...
Kaikenkaikkiaan mukava ja rentouttava reissu. Ja tulipa testattua uusi Turku-Helsinki moottoritie kokonaisuudessaan.
Aamulla vessasta paloi TAAS lamppu, mikä tietenkin haittasi aamutoimiani, koska en millään ehtinyt alkaa vaihtamaan uutta halogenipolttimoa. Sitten läksin junalla työmatkalle Helsinkiin, tiedotustilaisuuteen missä puhui sekä opetus- että kulttuuriministerit. Wallin teki hyvän vaikutuksen, mies vaihteli sujuvasti suomen, ruotsin ja englannin kielien välillä. Tähän mennessä kaikki hyvin, mitä nyt vähän nälkä kurni vatsassa, kun en ollut syönyt kuin aamiaista ja pienen piirakkapalan, mitä tuolla tilaisuudessa tarjottiin.
Tilaisuuden jälkeen piti sännätä vauhdilla yhteen arkistoon, mutta totesin että olin ennen lähtöäni unohtanut tarkistaa osoitteen! Hyvä minä. Ei siinä sitten muuta kuin kavereille kilauttamaan ja apua pyytämään - periaatteessa tiesin kyllä osoitteen, mutten ollut varma asiasta, joten halusin tarkistaa etten sekoittanut sitä erääseen toiseen osoitteeseen... Sitten ajattelin kokeilla uutta reittiä, "jos vaikka pääsisi nopeammin" - ja höpöhöpö - koska Helsingin kadut eivät ole suoria, tein loppujen lopuksi ylimääräisen lenkin. Just.
Arkistokeikka oli tuottoisa, ja huomasin että voisinkin ehtiä neljän junaan. Ostin lipun, kävin hakemassa patongin matkaevääksi, katsoin missä vaunussa istumapaikkani on ja lähdin etsimään oikeaa laituria. Kun pari minuuttia myöhemmin olin nousemassa junaan, huomasin että lippuni on kadonnut! Käänsin taskuni nurin ja kaivoin laukun joka poimun, hyvä etten kurkannut sämpylän välistäkin, mutta lippu pysyi kadoksissa. Olin pistävinäni sen taskuuni lähtiessäni laiturille - mutta ilmeisesti olin tehnyt sen huolimattomasti ja lippu oli pudonnut maahan, ja joutunut sen kammottavan tuulen viemäksi. Siinä asemalaituria haravoidessa ehti jo junakin lähteä, eikä auttanut kuin mennä ostamaan uusi lippu seuraavaan junaan.
Siis ei voi olla totta! Yleensä olen hyvin huolellinen lippujen yms kanssa, ja tarkistan ehkä vähän neuroottisestikin moneen otteeseen että ovat hyvässä tallessa. Mutta nyt pääsi huomio herpaantumaan, ilmeisesti koska räpelsin samalla kännykkääni. Sinne meni 28 euroa taivaan tuuliin. Voitte arvata että ketutti.
Nuo VR:n hinnat ovat muuten nykyään ihan törkeitä! Pendolino Helsingistä Turkuun maksaa jopa 33 euroa! Ja junat senkun myöhästelevät (eivät onneksi ne joita minä olen käyttänyt), kärrymyynnissä on joka kerta tekninen vika joka estää kortilla maksamisen jne. Onneksi tämä oli työmatka, joten saan kuluni korvattua, paitsi tietysti sitä hukattua lippua... Ai että rupesi taas ketuttamaan.
Käväisin eilen Helsingissä. Tosin olisin yhtä hyvin voinut olla Pietarissa, päätellen siitä mitä kieltä tuolla kuuli eniten. Kaupunki oli pullollaan venäläisturisteja.
Mitään en ostellut (onneksi), mutta kavereiden kanssa oli kiva hengata - käytiin kaffella, pastalla ja lopuksi drinksuilla Sokoksen yläkerran baarissa. Siellä oli vessassa todella hi-tec saniteettiroskikset. Niihin ei tarvitse koskea kädellään, riittää että heilauttaa kättään sensorin edessä, niin luukku aukeaa. Siistiä.
Sain taas vähäksi aikaa tarpeekseni pääkaupungin väenpaljoudesta, tungeksimisesta ja hissijonossa etuilusta. Oli mukavaa päästä taas kotiin.
Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni Pilates-tunnilla. Sehän ei ole mitään hikijumppaa, mutta meikäläistä rupesi huippaamaan kun yritin yhtaikaa kontrolloida keskivartaloa ja hengittää oikeaoppisesti. Itse asiassa taisin unohtaa hengittämisen kokonaan. Täytyy katsoa, jos pääsen tuohon tekniikkaan sisälle... Huomenna olisi taas vuorossa vähän hikisempi setti, katsotaan selviänkö rapakuntoisena siitä kunnialla, vai kopsahdanko kanveesiin...
Sitten raporttia viikonlopulta: Lauantaina tosiaankin oltiin katsomassa jopa kahta stand up -näytöstä. Ensin katsastimme Monkissa esiintyneen Teemu Vesterisen, ja sieltä riennettiin Klubille Ismo Leikolan esitykseen. Minä taisin kyllä pitää enemmän Vesterisestä, Leikolalla oli kyllä ihan hauskoja juttuja, mutta esiintymistyyli ei ole ihan minun makuuni.
Uutiskatsauksen lopuksi voin vielä kertoa, että kävimme jokin aika sitten katsomassa Hellboy II -elokuvan. Se kiinnosti lähinnä sen takia, koska ohjaaja on Guillermo Del Toro, ja trailereiden perusteella leffassa on mielenkiintoisen näköisiä fantasiaolentoja. Hienoja ne olivatkin - ja itse asiassa Hellboy on aika sympaattinen hahmo. Annan leffalle kolme ja puoli tähteä.
Noniin, viikonlopun viisuilujen jälkeen ollaan palattu Turkuun, hyvin syöneenä, väsyneenä ja viisuvoittajan suhteen hitusen pettyneenä.
Espoon viisustudiossa oli tunnelma korkealla, ja saimme messengerin kautta vahvistusta myös Turun suunnalta - on tämä tekniikka hienoa. =)
Toki mekin pisteytimme kipaleet, minun henkilökohtaiset pisteeni jakautuivat seuraavasti:
12 p - Turkki 10 p - Ukraina 8 p - Armenia 7 p - Norja 6 p - Azerbadzan 5 p - Ruotsi 4 p - Bosnia-Herzegovina 3 p - Albania 2 p - Venäjä 1 p - Ranska
Studiolaisten äänissä oli aikamoista hajontaa, yhteenlaskun jälkeen kärkikolmikkoon nousi Ruotsi, Islanti ja Ukraina, ja niiden jälkeen tulivat Turkki ja Armenia jaetulla neljännellä sijailla.
Suomen sijoitus oli kieltämättä odotettua huonompi - onneksi sentään Saksan surkeat typyt jäivät Teräsbetonin taakse. Sitä ihmettelen, että Iso-Britannia jäi jumbosijalle. Latvian kamalien piraattien suosio ihmetytti minua yhä - tosin studiossamme oli pari henkilöä, jotka innostuivat kyseistä biisiä joraamaan. Saanen vielä tarkentaa, että minä en kuulunut heihin. Se esitys oli kuin joku Rednex-Army of lovers-sekasikiö. Olinkin kuulevani että ruotsalaisilla oli ollut näppinsä pelissä kyseisen biisin suhteen.
Viisustudion väestä kukaan ei ole tyytyväinen vuoden voittajaan, mutta on Believe silti parempi kuin se Kreikan kamalan yksitoikkoinen renkutus, joka sai pelottavan paljon pisteitä ja uhkasi viedä voiton. Kärkikolmikosta olisin kuitenkin suonut voiton Ukrainalle. Oma suosikkini Turkki pinnisti niinkin korkealle kuin seitsemännelle sijalle, se oli mukava yllätys.
Ruotsissa ollaan lehtien palstoilla tietty oltu tosi pöyristyneitä ja kiukkuisia siitä, ettei sankarischlaageri purrutkaan, ennakkohypetykseen ei kannata luottaa. Olisin minäkin sille kipaleelle hieman parempaa sijoitusta veikannut, mutta tosiasia on, että ajan mittaan muut kipaleet vain antoivat enemmän. Eikä Charlotte tainnut heiluttaa tiettyjä ruumiinosia tarpeeksi, sehän tuntui olevan kova sana tänä(kin) vuonna. Kuten aina, äänestyksessä näkyi selvästi naapuri- ja emigranttiäänet. Sille ilmiölle ei taida voida mitään. Kiva että Norja kuitenkin sijoittui kärkipäähän, vaikka olikin länsimainen kappale ja edustaja ei vilautellut kamalasti ihoa.
Mitä muuten lääkkeeksi euroviisuyliannostukseen? Päässä soi vähä väliä joku viisu - jopa ne huonoimmat... apua.
(Postauksen kuvituksena makupaloja illan tarjonnasta, nautimme mm. espanjalaista perunamunakasta ja itsegraavattua lohta saaristolaisleivällä. Ja paljon paljon muuta...)
Perinteinen viisustudiomme kokoontuu tänä vuonna Espoossa. Olemme varustautuneet hyvällä ruualla ja juomalla, ja tilaisuutta varten on jopa hankittu uudet kaiuttimet subbarilla.
Jos äänestän, niin äänestän Turkkia, mutta veikkaan että voiton vie Ukraina. Suomi voi ehkä sijoittua neljänneksi, jos hevikansa innostuu äänestämään. Yllättäen sekin biisi on alkanut tuntumaan yhä paremmalta. Sekin on varmaan suorassa yhteydessä nautitun skumpan määrään.
Ei nyt sen enempää, raati siirtyy pikkuhiljaa saunan lauteille.
You are a Pinot Noir - Refined, smooth, and emotional.
Your friends often describe you as a very intelligent and intellectual conversationalist, always bringing up an interesting perspective on any topic. You are well-mannered and enjoy fine things, but can also get into a well-made simple meal. You pay attention to detail but also care about history and stories behind people and things. You are a fun person once someone gets to know you, and are known for your wonderful and smart sense of humor.
Pinot Noir is a challenging grape to grow, but when grown well it can be intricate, and reflect its environment very well. Tastes include black cherry, spice, and raspberry. It can be both light and tannic, depending on the origin, but is often thought of as a smooth red wine as a classic Burgundy features. Pinot Noir can also be made into white wine, and is the primary grape used in Champagne. California Pinot was also made famous in the movie "Sideways."
Että semmoisia. Kuulostaa hienolta. Edellisellä kerralla kun tein jonkun viinitestin taisin muistaakseni olla Riesling.
Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän koomassa, koska S. saapui tänne juomalastin kanssa, ja innostuttiinkin juhlimaan pidemmän kaavan mukaan. Hengissä selvittiin Onnelastakin, vaikka se onkin semmoinen sokkelo että hetken jo pelkäsin ettei löydetä sieltä pois. =) Minulle tultiin pariinkin otteeseen selittämään jotain jollain oudolla ulkomaan kielellä - mahdanko näyttää jotenkin eksoottiselta, vai? Aijuu, ja nyt olen sitten ensimmäistä kertaa elämässäni seurannut jääkiekkoa baarissa - tuli oikein äijämäinen fiilis.
P.S. Viikon uudissana: "hippolyllerrys". Vaappuva ja hieman vaivalloinen kävelytyyli jolla poistutaan kiinalaisesta ravintolasta missä ollaan syöty vatsa ratkeamispisteeseen. Hippolyllerrystä tehostetaan usein myös jonkinasteisella puhinalla ja voivottelulla.
Väsyttää, mutta pakko jaksaa vielä tiskata. Kohta ystäväni S. saapuu, ja sitä ennen pitäisi olla paikat puunattuna, etenkin kun kyseessä on allergikko.
Lupauduin tänään lähtemään Onnelaan katsastamaan Cristal Snowta livenä. Siis Onnelaan... Minä. Ei ehkä ole ihan eniten minun tyylinen paikka, mutta eiköhän sitä reippaalla urheilumielellä pärjää. Hassua oikeastaan, joskus 90-luvulla ramppasin diskottelemassa joka viikonloppu ja usein jopa viikollakin, nykyään ei enää innostaisi ollenkaan mennä moisiin paikkoihin. No, ollaanhan tässä vanhettu - minulla ei ole kovinkaan paljoa yhteistä parikymppisten klubittajien kanssa. Ennemminkin istuisin baarissa tai jossain rock-klubilla. Itse asiassa minusta on vanhan lisäksi tainut tulla epäsosiaalinen - vieraiden ihmisten kanssa baarissa jutustelu ei jaksa oikein kiinnostaa. Syynä lienee sekin, että baarissa seuraan tarrautuu yleensä sen sortin tyyppejä joita ei jaksaisi kuunnella taikka katsella tippaakaan.
Kai minun on nyt sitten hyökättävä sen tiskivuoren kimppuun. Voisi varmaan ottaa kupin kahviakin, että täti jaksaa sitten klubittaa. =)
Hieman myöhässä raportoin vapunvietosta, olen vähän hidas. Alunperin oli tarkoitus olla vain kotona kaikessa rauhassa, mutta päädyimmekin lähtemään ystävien pihalle istuskelemaan iltaa. Ilma oli mitä loistavin ulkona syömiselle, ja viihdyimmekin pitkän tovin pihamaalla. Saimme nauttia mm. blineistä - ihanaa.
Pihalla vieraili myös orava, joka oli tehnyt lintujen ruokintapaikasta omansa. Kaverin touhuja oli mielenkiintoista katsella - se roikkui hetkittäin pää alaspäin pitäen takajaloillaan kiinni ruokintalaudasta syöden samalla pähkinöitä. Itse en siihen pystyisi. =)
Sitten kuva yhdestä hassuimmasta näkemästäni ilmapallosta.
Mukavat ilmat senkun jatkuvat. Tänään tuli käytyä Naantalin Merisalissa syömässä. Kuvia siltä reissulta tule myöhemmin, kun saan ne ladattua koneelleni.
