
Etenkin divaripuolella meinasi tulla ähky, kun tavaraa oli niin paljon ettei tiennyt minne päin katsoa. Onnistuin kuitenkin pysymään budjetissa ostaen vain kaksi Asterixia ja Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? ja Onko tämä muka hauskaa? (vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä).
Kirjamessujen hauskimpia ideoita oli Suomen Kirjainstituutin (muistaakseni) nurkkaus missä oli seinään piirretty ikään kuin kirjahylly täynnä tyhjiä kirjanselkämyksiä ja kukin sai käydä kirjaamassa sinne suosikkikirjansa. Minun kontribuutioni oli Haiteksti. Tiedemessujen mielenkiintoisin juttu oli puolestaan Suomen Akatemian standi missä esiteltiin musiikkipsykologian tutkimusta.
Onneksi tuolla oli samanaikaisesti myös ruokamessut, koska sieltä saadut maistiaiset auttoivat jaksamaan tungoksen ja kuumuuden keskellä. Tämän olen sanonut varmaan jo monta kertaa aiemmin, mutta sanon sen vielä kerran, että minusta on silkkaa hulluutta tulla tuollaisiin tilaisuuksiin lastenvaunujen kanssa. Kyllä tuli törmäiltyä moneen otteeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti