Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iloa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iloa. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011
Elämän pieniä valopilkkuja
Viime päivinä talitintit ovat useaan otteeseen kurkkineet ikkunoista, ja onnistuin jopa nappaamaan yhdestä kuvan. Ihanaisia otuksia ♥.
torstaina, marraskuuta 18, 2010
Onnistunut päivä
Päivä on ollut kiireinen mutta toivoa täynnä.
Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.
Iltapäivällä vuorossa oli Picon terveys - käytiin eläinlääkärillä kyselemässä että mitä tämä arvelee papparaisen terveydentilasta. Onhan se menettänyt lihasmassaa, ja munuaisarvot ovat koholla, mutta koska olotila on muuten hyvä, tappotuomiota ei tullut. Sen sijaan saatiin uusia lääkkeitä ja lisäravintoa. Parin viikon päästä käydään vielä putsaamassa hampaat. Hieman epäilyttää vanhan ja vaivaisen kissan nukuttaminen, mutta kyllä ne puhtaat hampaat lisäävät elämänlaatua sen verran, että riski on otettava.
Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.
Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.
Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.
sunnuntaina, elokuuta 08, 2010
Ukko tuli taloon
Olen jo kauan ihastellut ja haikaillut punaisen Voodoo-veitsitukin perään. Mikäs sen makeempi keittiökoriste kuin ukko johon voi työnnellä veitsiä?
Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!
Täytän pyöreitä (huokaus) vasta lokakuussa, mutta jo täyttäneen ystävän kanssa päätimme pitää yhteisille ystävillemme yhteiset synttäripippalot tässä syntymäpäiviemme puolivälissä, eli viime viikonloppuna. Hauskaa kyllä oli, skumppa oli hyvää, kakkuja piisasi ja viihdettäkin oli oman housebandin muodossa. Juomiakin oltiin hamstrattu oikein olan takaa, mutta niissä oli varmaan jotain vikaa, sillä heräsin kymmeneltä aamulla ilman minkäänlaista krapulaa. Mistä tietenkin olen kiitollinen, tässä iässä ei oikein kestä sitä kammottavaa dagen efter -fiilistä.
Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.
En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.
Ihanaisten ystävien ansiosta minulla on nyt sellainen!
Olen siis erittäin tyytyväinen lahjaani. Sen lisäksi että se on übercool, veitsetkin tuntuvat hyvälaatuisilta. Nyt on vain vähän sellainen fiilis että tuolle ukkelille on annettava joku nimi, mutta en osaa päättää. Tuotteen suunnittelija on italialainen, joten Fabio voisi olla yksi vaihtoehto, vai olisiko kotoinen Seppo, Touko tai Reino mitään? Tai sitten, kaksikielinen kun olen, joku ruotsalaisvaikutteinen nimi, kuten Gunnar, Ragnar tai Börje... siinä onkin pulma. Jos jollakulla lukijalla on lisää hyviä ehdotuksia, niitä otetaan mielellään vastaan.
En muista olenko aiemmin jo esitellyt toisen punaisen ukkelini? Työpöytääni koristaa nimittäin Dead Fred -kynäteline. Seuraavaksi täytynee ostaa samaa sarjaa oleva mukinalunen.
keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2010
Päivän paras uutinen
oli se, että Katalonia aikoo kieltää härkätaistelut.
Mielestäni onkin ollut ihan pöyristyttävää että eläimiä rääkätään viihteen nimissä. Kumma ettei esimerkiksi EU ole uskaltautunut kieltämään moista toimintaa - onhan sitä turhempiakin säädöksiä tehty. Juujuu, onhan se osa espanjalaista kulttuuriperintöä, mutta asia ei välttämättä ole hyväksyttävä vaikka se traditio onkin. Niin perinne/kulttuuritieteilijä kuin olenkin, niin olen vakaasti sitä mieltä että joidenkin perinteiden onkin paras kuolla pois.
Sitä en tiennytkään että nämä "huvit" ovat olleet Kanarian saarilla kielletyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Katalonia on siis toinen Espanjan alue joka pistää rääkkäykselle pisteen. Hyvä näin, ja toivottavasti loppu maata seuraa pian perässä.
Mielestäni onkin ollut ihan pöyristyttävää että eläimiä rääkätään viihteen nimissä. Kumma ettei esimerkiksi EU ole uskaltautunut kieltämään moista toimintaa - onhan sitä turhempiakin säädöksiä tehty. Juujuu, onhan se osa espanjalaista kulttuuriperintöä, mutta asia ei välttämättä ole hyväksyttävä vaikka se traditio onkin. Niin perinne/kulttuuritieteilijä kuin olenkin, niin olen vakaasti sitä mieltä että joidenkin perinteiden onkin paras kuolla pois.
Sitä en tiennytkään että nämä "huvit" ovat olleet Kanarian saarilla kielletyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Katalonia on siis toinen Espanjan alue joka pistää rääkkäykselle pisteen. Hyvä näin, ja toivottavasti loppu maata seuraa pian perässä.
tiistaina, heinäkuuta 27, 2010
I'm back!
Loma oli ja meni, ja nyt olen ollut jo viikon verran töissä. Voi tätä kurjuutta, kun voisi istuskella jokirannassa lattemukin tai viinilasin kanssa. Mutta ei auta kuin taipua kohtaloonsa, ja olla onnellinen siitä että vielä on töitä.
Nettitauko jatkui sitten läpi loman (no, kävin mä naamakirjassa...), yritin hieman hillitä tätä tietokoneella istumista, kun se selkäkin vihoitteli - puhumattakaan siitä miten jäykät niskani olivat kun niiden ällöhelteiden takia joutui pitämään ikkunoita auki ja tuuletinta puhaltamassa, ilmeisesti olen sitten herkkä vedolle.
Turusta en viiden lomaviikon aikana poistunut - eikun taisin kyllä käydä Raision puolella ostoksilla. Onhan se jotain.
Loman mieleenpainuva huippuhetki oli tietysti John Malkovichin näkeminen syljenkantaman etäisyydeltä, tai itse asiassa lähempääkin. Meillähän oli Infernal Comedyyn talon parhaat paikat, jotka ensinnäkin olivat eturivin absoluuttisessa keskipisteessä ja todella lähellä lavaa, ja toiseksi Malkovich ei pysynytkään koko ajan lavalla, vaan tuli tallustelemaan siihen meidän jalkojemme juureen! Ei siinä voinut kuin tuijottaa suu auki kun näki mestarin työssään - sehän oli melkein kun telkkaria olisi katsonut kun tuolta etäisyydeltä näki kaikki pienimmätkin ilmeen värähdykset ja hikipisarat. Ja pidin minä itse näytelmästäkin - monologi oli viihdyttävä, musiikki upeaa (+ orkesterissa muutama kappale silmäkarkkia) ja sopraanot taitavia. Ja turkulaisethan tykkäsivät kun mukaan oltiin ympätty myös Kakola-viittaus.
Juutuupista löytyi tämmöinen videokollaasi:
Kesän ei-toivotuin tapahtuma taas oli se, kun eräänä iltana/yönä istuskelin kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, ja yhtäkkiä pääni ylitse lepattaa jokin yökköstä isompi kammotus. Myönnän että panikoin ja säntäsin vessaan piiloon. Oven raosta kurkin ja huomasin otuksen lentelevän edestakaisin makuuhuoneen ja olkkarin välillä. Kun hetken päästä uskaltaudun piilostani, huomaan että olohuoneen verhossahan roikkuu pesunkestävä lepakko! Seuraava huolenaihe oli että kuinka ihmeessä saan tuon nahkasiiven ulos. Tämän siunatun internetin ansiosta opin, että paras tapa on sammuttaa valot ja jättää ikkunat auki, niin lepakko todennäköisesti lähtee itsestään tiehensä. Minä siis tein niin ja sulkeuduin itse Picon kanssa makuuhuoneeseen - kyllä se aamuun mennessä sitten oli poistunut. Hieman olin huolissani siitä että mahtaakohan se roikkua jossain eteisen vaatteissa, mutta ei onneksi. Mutta käyntikorttinsa se oli jättänyt pienen lepakonkakan muodossa. Kyöks. Samaa kokoluokkaa kuin hiiren jätökset, sanoisin. Tuossa episodissa oli minulle vähän turhan paljon jännitystä, kuvaakaan en uskaltanut ottaa kuin etäisyydeltä, joten ei tuosta paljon selvää saa, mutta onpas todiste kummiskin, ei ole mätäkuun juttu:
Muutama elokuvakin on tullut katsottua, mutta niistä enempää jossain toisessa postauksessa. Sen voin tässä kuitenkin sanoa että Inception tuli viime perjantaina katsottua ja se oli mielestäni vallan mainio. Joku jossain vertasi sitä vaikeaan sudokuun, mutta ei se minusta niin vaikea ollut... sudokuista tulen huonolle tuulelle, leffasta en tullut.
Nettitauko jatkui sitten läpi loman (no, kävin mä naamakirjassa...), yritin hieman hillitä tätä tietokoneella istumista, kun se selkäkin vihoitteli - puhumattakaan siitä miten jäykät niskani olivat kun niiden ällöhelteiden takia joutui pitämään ikkunoita auki ja tuuletinta puhaltamassa, ilmeisesti olen sitten herkkä vedolle.
Turusta en viiden lomaviikon aikana poistunut - eikun taisin kyllä käydä Raision puolella ostoksilla. Onhan se jotain.
Loman mieleenpainuva huippuhetki oli tietysti John Malkovichin näkeminen syljenkantaman etäisyydeltä, tai itse asiassa lähempääkin. Meillähän oli Infernal Comedyyn talon parhaat paikat, jotka ensinnäkin olivat eturivin absoluuttisessa keskipisteessä ja todella lähellä lavaa, ja toiseksi Malkovich ei pysynytkään koko ajan lavalla, vaan tuli tallustelemaan siihen meidän jalkojemme juureen! Ei siinä voinut kuin tuijottaa suu auki kun näki mestarin työssään - sehän oli melkein kun telkkaria olisi katsonut kun tuolta etäisyydeltä näki kaikki pienimmätkin ilmeen värähdykset ja hikipisarat. Ja pidin minä itse näytelmästäkin - monologi oli viihdyttävä, musiikki upeaa (+ orkesterissa muutama kappale silmäkarkkia) ja sopraanot taitavia. Ja turkulaisethan tykkäsivät kun mukaan oltiin ympätty myös Kakola-viittaus.Juutuupista löytyi tämmöinen videokollaasi:
Kesän ei-toivotuin tapahtuma taas oli se, kun eräänä iltana/yönä istuskelin kaikessa rauhassa telkkaria katsomassa, ja yhtäkkiä pääni ylitse lepattaa jokin yökköstä isompi kammotus. Myönnän että panikoin ja säntäsin vessaan piiloon. Oven raosta kurkin ja huomasin otuksen lentelevän edestakaisin makuuhuoneen ja olkkarin välillä. Kun hetken päästä uskaltaudun piilostani, huomaan että olohuoneen verhossahan roikkuu pesunkestävä lepakko! Seuraava huolenaihe oli että kuinka ihmeessä saan tuon nahkasiiven ulos. Tämän siunatun internetin ansiosta opin, että paras tapa on sammuttaa valot ja jättää ikkunat auki, niin lepakko todennäköisesti lähtee itsestään tiehensä. Minä siis tein niin ja sulkeuduin itse Picon kanssa makuuhuoneeseen - kyllä se aamuun mennessä sitten oli poistunut. Hieman olin huolissani siitä että mahtaakohan se roikkua jossain eteisen vaatteissa, mutta ei onneksi. Mutta käyntikorttinsa se oli jättänyt pienen lepakonkakan muodossa. Kyöks. Samaa kokoluokkaa kuin hiiren jätökset, sanoisin. Tuossa episodissa oli minulle vähän turhan paljon jännitystä, kuvaakaan en uskaltanut ottaa kuin etäisyydeltä, joten ei tuosta paljon selvää saa, mutta onpas todiste kummiskin, ei ole mätäkuun juttu:
Muutama elokuvakin on tullut katsottua, mutta niistä enempää jossain toisessa postauksessa. Sen voin tässä kuitenkin sanoa että Inception tuli viime perjantaina katsottua ja se oli mielestäni vallan mainio. Joku jossain vertasi sitä vaikeaan sudokuun, mutta ei se minusta niin vaikea ollut... sudokuista tulen huonolle tuulelle, leffasta en tullut.
lauantaina, kesäkuuta 12, 2010
Kesälaitumille!
Loman ja levon myötä blogipäivitykset ja muiden blogien lukemisetkin varmaan saavat uutta puhtia. Oikeasti alkoi olla jo jonkinsorttista väsymystä ilmassa. Ja ilmasta puheenollen on tietenkin tyypillistä että kun minun lomani alkaa niin tuulee ja sataa, mutta toivon että näiden viikkojen aikana pääsen nauttimaan myös lempeistä kesätuulista ja vehreästä luonnosta.
keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010
Kukka!
Elokuvablogin Päivi ilahdutti minua pirteällä kevätkukkasella:
Minä tahdon ojentaa tuon oranssin gerberan (vai onko se gerbera?) muutamalle bloggaajalle joiden juttuja luen säännöllisesti. Kommentointini ei ole mitenkään säännöllistä, mutta käyn aina tarkastamassa uusimmat tapahtumat, ja pidän kovasti näistä erilaisten blogien lukemisesta:
Ensinnäkin Päivin mielenkiintoinen Elokuvablogi, josta tämä tunnustus minulle siis ohjautui. Sitten Mikaelan myöskin elokuva/populaarikulttuuripainotteinen blogi Geek is the new black. Kolmas säännöllisesti lukemani elokuva-aiheinen blogi on Sooloilijan Elämää ja elokuvaa, missä välillä vilahtaa myös pari ihanaista kissaa. Tintin Klik-Klik on myös kukkasensa ansainnut kauniilla kuvillaan ja asiapitoisilla, ajattelemisen aihetta antavilla postauksillaan. Ihmisen arkista eloa käyn ihmettelemässä Hämeessä, sillä sekä Tinkan kellari että Enimmäkseen harmiton Tiina (+ kärpäsloukku Bärtil) taitavat toimia sieltä käsin.
Kaikkia teitä tahdon kannustaa jatkamaan Tim Gunnin sanoin: Carry on!
The rules are the following:
1) post the logo within your blog or post.
2) pass the award onto 12 fellow bloggers.
3) Link the nominees within your post.
4) let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.
5) Share the love and link to the person whom you received this award from.
Minä tahdon ojentaa tuon oranssin gerberan (vai onko se gerbera?) muutamalle bloggaajalle joiden juttuja luen säännöllisesti. Kommentointini ei ole mitenkään säännöllistä, mutta käyn aina tarkastamassa uusimmat tapahtumat, ja pidän kovasti näistä erilaisten blogien lukemisesta:
Ensinnäkin Päivin mielenkiintoinen Elokuvablogi, josta tämä tunnustus minulle siis ohjautui. Sitten Mikaelan myöskin elokuva/populaarikulttuuripainotteinen blogi Geek is the new black. Kolmas säännöllisesti lukemani elokuva-aiheinen blogi on Sooloilijan Elämää ja elokuvaa, missä välillä vilahtaa myös pari ihanaista kissaa. Tintin Klik-Klik on myös kukkasensa ansainnut kauniilla kuvillaan ja asiapitoisilla, ajattelemisen aihetta antavilla postauksillaan. Ihmisen arkista eloa käyn ihmettelemässä Hämeessä, sillä sekä Tinkan kellari että Enimmäkseen harmiton Tiina (+ kärpäsloukku Bärtil) taitavat toimia sieltä käsin.
Kaikkia teitä tahdon kannustaa jatkamaan Tim Gunnin sanoin: Carry on!
perjantaina, huhtikuuta 23, 2010
Seeing John Malkovich
Olen ihan täpinöissä.
Kun aiemmin tänä vuonna huomasin että Turun Musiikkijuhlien yhteydessä itse John Malkovich saapuu Turkuun Infernal Comedy –musiikkinäytelmän kanssa, liput olivat jo menneet, ja minulla mieli maassa. Jos tapahtuu sellainen ihme että tänne saadaan tuollainen näyttelijälegenda, niin kyllähän minun pitäisi silloin olla paikalla! Nyt tuli kuitenkin ilosanoma lisänäytöksestä, ja me K.n kanssa vanhoina strategikkoina viritimme tänä aamuna verkot sekä lippupisteen kassalla, netissä että puhelimessa. Ja johan saatiin saalis: meikäläiset pääsevät 4.7. ihastelemaan mestarin toimintaa eturivistä! Siitä jopa näkee näyttelijöiden naamat. Kuten K. totesi: pitääköhän ottaa nitrot mukaan? ;-p
Olen äärimmäisen iloinen siitä että täällä Turussakin tapahtuu joskus jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis tositapahtumiin pohjautuva, klassisella musiikilla ryyditetty musiikkinäytelmä itävaltalaisesta sarjamurhaajasta, joten siinä kiinnostaa kyllä muukin kuin pääosan esittäjä.
Malkovich kuuluu muuten niihin miehiin joiden kuuntelisin lukevan vaikka puhelinluetteloa. Itse asiassa toivoisin pääseväni sessioon, missä erittäin paksua puhelinluetteloa lukisivat Malkovich, Jeremy Irons Alan Rickman ja David Bowie. Haaveensa kullakin ;-p
Löytyykö muuten mielestänne nuoremman polven näyttelijöistä ketään jolla olisi ns. puhelinluetteloääni?
Kun aiemmin tänä vuonna huomasin että Turun Musiikkijuhlien yhteydessä itse John Malkovich saapuu Turkuun Infernal Comedy –musiikkinäytelmän kanssa, liput olivat jo menneet, ja minulla mieli maassa. Jos tapahtuu sellainen ihme että tänne saadaan tuollainen näyttelijälegenda, niin kyllähän minun pitäisi silloin olla paikalla! Nyt tuli kuitenkin ilosanoma lisänäytöksestä, ja me K.n kanssa vanhoina strategikkoina viritimme tänä aamuna verkot sekä lippupisteen kassalla, netissä että puhelimessa. Ja johan saatiin saalis: meikäläiset pääsevät 4.7. ihastelemaan mestarin toimintaa eturivistä! Siitä jopa näkee näyttelijöiden naamat. Kuten K. totesi: pitääköhän ottaa nitrot mukaan? ;-p
Olen äärimmäisen iloinen siitä että täällä Turussakin tapahtuu joskus jotain mielenkiintoista. Kyseessä on siis tositapahtumiin pohjautuva, klassisella musiikilla ryyditetty musiikkinäytelmä itävaltalaisesta sarjamurhaajasta, joten siinä kiinnostaa kyllä muukin kuin pääosan esittäjä.
Malkovich kuuluu muuten niihin miehiin joiden kuuntelisin lukevan vaikka puhelinluetteloa. Itse asiassa toivoisin pääseväni sessioon, missä erittäin paksua puhelinluetteloa lukisivat Malkovich, Jeremy Irons Alan Rickman ja David Bowie. Haaveensa kullakin ;-p
Löytyykö muuten mielestänne nuoremman polven näyttelijöistä ketään jolla olisi ns. puhelinluetteloääni?
torstaina, lokakuuta 22, 2009
Tänä iltana tiedossa....
Muse!
Ja samalla parin päivän loma pääkaupungissa. Sen jälkeen palaan blogimaailmaankin.
Ja samalla parin päivän loma pääkaupungissa. Sen jälkeen palaan blogimaailmaankin.
torstaina, elokuuta 20, 2009
perjantaina, elokuuta 07, 2009
Fa-fa-fa-fa-fashion!
Nyt on kerrankin tehtävä vaatepostaus, tein niin hienon löydön, ihan sattumalta.
Menin Lindexin alusvaateosastolle ostamaan ihan vain alushametta, mutta onneksi päätin kulkea paitaosaston kautta. Siellä bongasin seinällä komeilevan ihan siistin Bowie-paidan - olihan se vanhana fanina pakko ostaa. Ja kuin tilauksesta sitä sovittaessani liikkeessä rupesi soimaan Bowien Fashion-biisi, kertakaikkisen täydellinen shoppingkokemus joka kruunasi tämän perjantain. =)
Menin Lindexin alusvaateosastolle ostamaan ihan vain alushametta, mutta onneksi päätin kulkea paitaosaston kautta. Siellä bongasin seinällä komeilevan ihan siistin Bowie-paidan - olihan se vanhana fanina pakko ostaa. Ja kuin tilauksesta sitä sovittaessani liikkeessä rupesi soimaan Bowien Fashion-biisi, kertakaikkisen täydellinen shoppingkokemus joka kruunasi tämän perjantain. =)
torstaina, elokuuta 06, 2009
Bonuskierros
Eilen bussikuski lähti epähuomiossa pari minuuttia etuajassa toripysäkiltä. Erehdyksen huomattuaan tämä huikkasi: "Arvoisat matkustajat. Läksin pysäkiltä pari minuuttia liian aikaisin. Palaan pysäkille. Ylimääräinen kierros samaan hintaan."
Arkihuumoria.
Arkihuumoria.
maanantaina, huhtikuuta 20, 2009
Päivän plussat ja miinukset
Kivaa: On ollut aurinkoinen päivä.
Kurjaa: On vasta maanantai, ja minä olen jo koomassa.
Kivaa: Puiston halki kulkiessani sain katsella kuinka kaksi urossorsaa riiasivat naarassorsaa. Kivaa se varmaan naaraankin mielestä oli, vaikka se näön vuoksi kaakatti ja pyrki muka pakoon. Puskat senkun kahisivat... =) (Toivottavasti kukaan biologi ei nyt riko harhakuvaani ja sano että ei se mitään riiuuta ollut, vaan ihka oikeaa kiusaamista - minä kuvittelen että sorsat ovat kivoja kavereita jotka eivät toisiaan sorsi [olinpas vitsikäs])
Kurjaa: Sorsa-episodin jälkeen jouduin väistelemään kevään ensimmäisiä feissareita Tuomiokirkon edessä.
Kivaa: Tänään ilmestyi Depeche Moden uusi levy, Sounds of the Universe, jota parhaillaan kuuntelen.
Kurjaa: Minusta vähän tuntuu siltä että 24:n seitsemäs tuotantokausi on vähän munaton... se ei ainakaan vielä ole onnistunut pitämään minua rautaotteessa. Jotenkin minua ei vaan jaksa kiinnostaa kaiken häslingin takana oleva epämääräisen afrikkalaisen maan vallankumouspuuhat. Mutta koska Jack Bauer on kova jätkä ja Kieferin ääni hunajaa, niin aion unohtaa tarinan heikkoudet ja pysyä ruudun ääressä.
Kivaa: Enää on vain kaksi viikkoa siihen että saan uuden kämpän avaimet!
Löytyihän tästä päivästä kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. =)
Kurjaa: On vasta maanantai, ja minä olen jo koomassa.
Kivaa: Puiston halki kulkiessani sain katsella kuinka kaksi urossorsaa riiasivat naarassorsaa. Kivaa se varmaan naaraankin mielestä oli, vaikka se näön vuoksi kaakatti ja pyrki muka pakoon. Puskat senkun kahisivat... =) (Toivottavasti kukaan biologi ei nyt riko harhakuvaani ja sano että ei se mitään riiuuta ollut, vaan ihka oikeaa kiusaamista - minä kuvittelen että sorsat ovat kivoja kavereita jotka eivät toisiaan sorsi [olinpas vitsikäs])
Kurjaa: Sorsa-episodin jälkeen jouduin väistelemään kevään ensimmäisiä feissareita Tuomiokirkon edessä.
Kivaa: Tänään ilmestyi Depeche Moden uusi levy, Sounds of the Universe, jota parhaillaan kuuntelen.
Kurjaa: Minusta vähän tuntuu siltä että 24:n seitsemäs tuotantokausi on vähän munaton... se ei ainakaan vielä ole onnistunut pitämään minua rautaotteessa. Jotenkin minua ei vaan jaksa kiinnostaa kaiken häslingin takana oleva epämääräisen afrikkalaisen maan vallankumouspuuhat. Mutta koska Jack Bauer on kova jätkä ja Kieferin ääni hunajaa, niin aion unohtaa tarinan heikkoudet ja pysyä ruudun ääressä.
Kivaa: Enää on vain kaksi viikkoa siihen että saan uuden kämpän avaimet!
Löytyihän tästä päivästä kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. =)
sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009
Ihana aurinko
Pico on tänään nauttinut kevätauringosta parvekkeella:
Ja minä olen pakannut talvitamineet pahvilaatikkoon. Syyttäkää sitten minua jos vielä tulee takatalvi.
Ja minä olen pakannut talvitamineet pahvilaatikkoon. Syyttäkää sitten minua jos vielä tulee takatalvi.
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Koskaan ei voi olla kaikki hyvin
Minun pitäisi kai nyt pomppia onnesta, koska olen vihdoinkin saanut töitä! Pääsen koordinoimaan mielenkiintoista projektia, ja juuri sen kaltaista työkokemusta olenkin halunnut.
Mutta koska luonto kai aina pyrkii jonkinlaiseen tasapainoon, en saa nauttia tuosta ilon tunteesta täysin rinnoin. Äitini terveydentila on huonontunut merkittävästi, ja vielä ei ole varmaa tietoa tilan vakavuudesta. Siis vakavaahan se on, koska puolitoista vuotta sitten leikattu syöpä on päässyt leviämään, mutta vielä ei ole tietoa siitä, mitä asialle aiotaan tehdä, vai aiotaanko tehdä mitään. Lääkärit ovat niin kiireistä porukkaa, että ehtivät vasta huomenna puhumaan siskoilleni. Äiti itse ei välttämättä tajua kaikkea sanottua, minkä lisäksi hän arastelee tosiasioiden kertomista meille lapsille. Onneksi työ alkaa vasta elokuussa, joten pääsen tässä hyvin lähtemään äippää katsomaan.
Terveysongelmia on meillä myös täällä kotona. Picolla meinaan. Tai ainakin epäilen niin, koska se on viime aikoina juonut ja virtsannut normaalia enemmän. Taitaa viitata munuaisvikaan, ja minun onkin vietävä kaveri eläinlääkärille kokeisiin. Puuh. On tilattava taksi ja kuunneltava katin kamalaa valitusta automatkan ajan, joka onneksi ei ole pitkä. Tutkimukset eivät tietenkään Picosta ole hauskoja, ja ne keventävät minun lompakkoani huolestuttavan paljon. Onneksi on luottokortit, ja tuleva työ tiedossa.
Minä oletin, että työn saatuani voisin kirjoittaa riemua pursuavan postauksen, mutta tämä menikin aika mollivoittoiseksi. Sitä se elämä on.
Mutta koska luonto kai aina pyrkii jonkinlaiseen tasapainoon, en saa nauttia tuosta ilon tunteesta täysin rinnoin. Äitini terveydentila on huonontunut merkittävästi, ja vielä ei ole varmaa tietoa tilan vakavuudesta. Siis vakavaahan se on, koska puolitoista vuotta sitten leikattu syöpä on päässyt leviämään, mutta vielä ei ole tietoa siitä, mitä asialle aiotaan tehdä, vai aiotaanko tehdä mitään. Lääkärit ovat niin kiireistä porukkaa, että ehtivät vasta huomenna puhumaan siskoilleni. Äiti itse ei välttämättä tajua kaikkea sanottua, minkä lisäksi hän arastelee tosiasioiden kertomista meille lapsille. Onneksi työ alkaa vasta elokuussa, joten pääsen tässä hyvin lähtemään äippää katsomaan.
Terveysongelmia on meillä myös täällä kotona. Picolla meinaan. Tai ainakin epäilen niin, koska se on viime aikoina juonut ja virtsannut normaalia enemmän. Taitaa viitata munuaisvikaan, ja minun onkin vietävä kaveri eläinlääkärille kokeisiin. Puuh. On tilattava taksi ja kuunneltava katin kamalaa valitusta automatkan ajan, joka onneksi ei ole pitkä. Tutkimukset eivät tietenkään Picosta ole hauskoja, ja ne keventävät minun lompakkoani huolestuttavan paljon. Onneksi on luottokortit, ja tuleva työ tiedossa.
Minä oletin, että työn saatuani voisin kirjoittaa riemua pursuavan postauksen, mutta tämä menikin aika mollivoittoiseksi. Sitä se elämä on.
lauantaina, toukokuuta 31, 2008
Sain Flickr-postiini viestin, että eräs Flickrissä oleva kuvani Tukholman vanhastakaupungista on valittu kuvitukseksi Scmhap-onlineoppaan Skandinavia-osioon. Sepä vallan hauska yllätys.
Ja sitten piti tietysti testata Schmapin eri toimintoja... tarjoavat kustomoitavaa karttkawigettiä:
Ja sitten piti tietysti testata Schmapin eri toimintoja... tarjoavat kustomoitavaa karttkawigettiä:
torstaina, tammikuuta 17, 2008
Plakaattia
Havahduin äsken huomaamaan, että olen saanut kunniaplakaatin sekä Marikilta että Hennalta. Suurkiitokset piristävästä huomionosoituksesta!
Plakaatti näyttää tältä:
Ja mukana ohjeet:
Nyt täytyy mennä maata, pistän palkinnon eteenpäin levättyäni.
Plakaatti näyttää tältä:
Ja mukana ohjeet:
"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."
Nyt täytyy mennä maata, pistän palkinnon eteenpäin levättyäni.
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Laidasta laitaan
Posti toi tänään tullessaan taas kerran kirjeen, jossa luki että "ikävä kyllä valinta ei tällä kertaa osunut sinuun..." No perk, kai sen tajusin jo viikkoja sitten kun ei tullut kutsua haastatteluun...
Mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin näkymät muuttuivat valoisemmiksi: (Tähän väliin fanfaari:) Minulla on yllättäen työhaastattelu huomen aamuna! Nyt kaikki kynnelle kykenevät pitämään peukkuja, varpaita y.m. ruumiinosia, etten mene mokaamaan.
Nyt alkoi psyykkaus: "Minä olen hyvä. Minä olen hyvä. Minä olen hyvä."
Mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin näkymät muuttuivat valoisemmiksi: (Tähän väliin fanfaari:) Minulla on yllättäen työhaastattelu huomen aamuna! Nyt kaikki kynnelle kykenevät pitämään peukkuja, varpaita y.m. ruumiinosia, etten mene mokaamaan.
Nyt alkoi psyykkaus: "Minä olen hyvä. Minä olen hyvä. Minä olen hyvä."
maanantaina, syyskuuta 24, 2007
Keilaradan kuningatar?
Oltiin eilen keilaamassa. 
MINÄ TEIN KOLME KAATOA PERÄKKÄIN!!!
(Siitä ei sitten puhuta, että onnistuin muutamaan otteeseen heittämään ränniin...)
Keilaaminen on laji josta olen aina pitänyt. Harmi että se on aika kallista, sitä voisi muuten harrastaa useamminkin.
Pulla-Armaksen synttärikakusta tuli hyvin herkullinen: Ensimmäisessä välissä oli vaniljakiisseliä ja kiiviä, toisessa banaani-kiivi-rahka-kermasörsseliä. Päällä kermaa ja hedelmiä (kiiviä, mangoa, viinirypäleitä ja mandariinia). Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä hyytelökuorrutusta hedelmien päälle, mutta ei siitä niin nättiä tullut. No, ehkä ensi kerralla onnistaa paremmin.
Inspiraation kakun koristeluun sain tästä Ullanunelman herkullisen näköisestä täytekakusta. Tuo blogi on muuten aivan loistava inspiraation lähde - kirjoittaja on oikea leivontaguru.
MINÄ TEIN KOLME KAATOA PERÄKKÄIN!!!
(Siitä ei sitten puhuta, että onnistuin muutamaan otteeseen heittämään ränniin...)Keilaaminen on laji josta olen aina pitänyt. Harmi että se on aika kallista, sitä voisi muuten harrastaa useamminkin.
Pulla-Armaksen synttärikakusta tuli hyvin herkullinen: Ensimmäisessä välissä oli vaniljakiisseliä ja kiiviä, toisessa banaani-kiivi-rahka-kermasörsseliä. Päällä kermaa ja hedelmiä (kiiviä, mangoa, viinirypäleitä ja mandariinia). Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä hyytelökuorrutusta hedelmien päälle, mutta ei siitä niin nättiä tullut. No, ehkä ensi kerralla onnistaa paremmin.
Inspiraation kakun koristeluun sain tästä Ullanunelman herkullisen näköisestä täytekakusta. Tuo blogi on muuten aivan loistava inspiraation lähde - kirjoittaja on oikea leivontaguru.
tiistaina, elokuuta 28, 2007
Loistava tenttivastaus
Sain tänään eräältä ystävältäni mailin, jonka liitteenä tuli joukko riemastuttavia turhautuneiden opiskelijoiden tenttivastauksia. Tämä oli ehdoton ykkönen:
(suurenee klikkaamalla)
Itselläkin on joskus ollut tuollainen fiilis etenkin matikankokeen aikana.
(suurenee klikkaamalla)Itselläkin on joskus ollut tuollainen fiilis etenkin matikankokeen aikana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
---
