Läskit hyötykäyttöön

Nepal_IMG_0644
Originally uploaded by Global.finland.fi

Koska tässä on muutenkin tarkoitus pudottaa painoa, niin miksei sitten pistettäisi niitä ylimääräisiä laardeja hyötykäyttöön.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin että joku kroisos on lupautunut maksamaan 15 euroa jokaisesta suomalaisten helmi- ja toukokuun välillä pudottamasta kilosta hyväntekeväisyyteen, luulin että kyseessä on vitsi. Mutta totta se olikin - kyseinen henkilö on sitoutunut ostamaan läskiä jopa kymmenellä miljoonalla eurolla, ja ne rahat suunnataan Nepalin opettajankoulutukseen.

Turussa oli eilen info- ja alkupunnitustapahtuma, missä oli niin paljon ihmisiä että vaa'lle pääsyä olisi joutunut odottamaan tuhottoman kauan. Onneksi paikallinen apteekki on ilmoittautunut yhteistyökumppaniksi ja sielläkin voi hoitaa tuon punnituksen. Yritän tänään ehtiä hoitamaan sen pois alta ja toivon että loppupunnituksessa tulee hyväntekijälle ainakin 45 euron lasku. 

Tämä on vallan terveellinen aloite. Suomessa on paljon ihmisiä (minä mukaanlukien) joiden todella kannattaisi pudottaa painoa, ja Nepalissa kaivataan apua. Tässä lista siitä mitä yhdellä läskikilolla eli 15 eurolla voi saada.

(Kuva Marja-Leena Kultanen: Khanigaun alakoulu Dhadingin piirikunnassa Nepalissa; Ombika Adhikari opettaa. Global.finland  läskillä lukutaitoa -kuvapankki Flickrissä.)

Ylitsepursuava The Imaginarium of Dr Parnassus

Tämä oli elokuva jonka jälkeen en heti oikein tiennyt mitä mieltä olisin. Piti oikein nukkua yön yli ennenkuin päädyin antamaan sille 2,5 tähteä. Toivoin että olisin pitänyt leffasta enemmän, mutta jonkinasteinen sekavuus ja yltäkylläisyys laski arvosanaani. Ja vaikka kankaalla oli tavaraa tuutin täydeltä silmäluomeni rupesivat jossain vaiheessa lerpsumaan, mikä ei ole hyvä merkki.

Minä sentään pidin leffasta jonkin verran, koska yleensä pidän karnevalistisesta tunnelmasta ja satumaisista lavasteista. Mutta olin houkutellut mukaani Pulla-Armaksen jolle aikuisten sadut ja pienetkin musikaaliin viittaavat piirteet ovat kuin punainen vaate, ja äijä melkein puhisi turhautumistaan. Ei sentään lähtenyt kesken pois… Pulla-Armas vertasi kokemusta siihen kuin jos vähän pahoinvoivana joutuisi istumaan pöydän ääreen joka on täynnä ylisuuria leivoksia ja joutuisi syömään niitä samalla kun pitäisi kuunnella sadan yhdentekevän ihmisen yhdentekevää juttelua… =D Kieltämättä sitä oli välillä vähän pyörryksissä kun kankaalle paiskattiin kerralla koko Terry Gilliamin pään sisältö.

Periaatteessa pidin leffan visuaalisesta tyylistä, mutta se tosiaan tursusi välillä vähän liiaksi yli. Minusta tuntuu siltä kuin itse tarina jäi kaiken visuaalisen tykityksen ja kohkaamisen jalkoihin. Ajoittain tarjolla oli hyvinkin Monty Pythonmaista juttua. Tähän väliin täytyy huomauttaa että rakastan Monty Pythonin lentävää sirkusta, mutta ne Gilliamin välianimaatiot olen usein kelannut yli.
Lily Cole sopi mielestäni rooliinsa kuin nakutettu, tyttöhän näyttää ihan nukelta. Ja Heath Ledger/Johnny Depp/Jude Law/Colin Farrell –kuvio toimi mielestäni kyllä yllättävänkin hyvin.

Mutta kokonaisuudessaan elokuva oli minulle ikävä kyllä hienoinen pettymys.

Oscareita odotellaan

Katsastin mitä leffoja löytyy tämän vuoden Oscar-ehdokkaiden joukosta, ja yllätyin iloisesti kun huomasin että District 9 on ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Kuin myös Inglourious Basterds, jonka puuttuminen tuosta listasta olisikin ollut hävytöntä. Suurinta osaa ehdokkaista en kuitenkaan ole nähnyt, ainoastaan nuo kaksi edellä mainittua ja A serious man, joten minulla ei oikein ole eväitä ottamaan kantaa siihen kenelle palkinto kuuluu. Itselleni Inglourious Basterds oli kuitenkin viime vuoden SE elokuva, jo pariin otteeseen katsottu.

Toivoisin myös miessivuosan Oscaria Cristoph Waltzille, joka saikin loistavasta roolityöstään jo Golden Globen. Ja Sherlock Holmes on näköjään ehdolla musiikki-kategoriassa - kannatetaan, tykkäsin kovasti.

Katsotaan miten käy.

Pari painavaa sanaa Euroviisuista

Viisufinaali käytiin jo lauantaina joten olen rähjäykseni kanssa vähän myöhässä, mutta vanhan euroviisufanin on pakko avautua:

Ensinnäkin nämä Suomen karsinnat ovat uskomattoman amatöörimäisiä. Sekä ulkomuodoltaan että sisällöltään. Kuinka sinne otetaan esiintyjiä jotka eivät edes pysy nuotissa? Voi hyvät hyssykät sentään mitä esityksiä tänä vuonna joutui kestämään - jopa finaalissa.  Parasta antia taisi olla väliaikanumerot.  

Toiseksi toivoisin että juontajat laitettaisiin vaihtoon. En enää kestä Pelkosta ja Peltolaa, puistatus sentään. Vaivaannuttavia vitsejä, huonoja sketsejä... ei ei ei.

Kolmanneksi ihmettelen miksi ihmeessä finaalissa kysyttiin tosikoksi osoittautuneen Marko Bjurstömin mielipiteitä? Minun mielestäni on melko asiantonta ja törkeää että kilpailulähetyksessä annetaan jonkun koreografin haukkua osallistujia - tässä tapauksessa Eläkeläisiä. Se ei ole asiallista minkään kilpailun ollessa kyseessä.  Täysin ihmeellinen veto, ja ymmärrän kyllä että tuohtuneet katsojat syyttävät Yleä manipuloinnista.

Itselläni ei ollut niin väliä olisiko Eläkeläiset vai Kuunkuiskaajat voittanut, toiseksi tullut Nina Lassanderin biisi taas ei jäänyt yhtään mieleen. Eläkeläisillä olisi ollut huumoria, mitä Suomella harvoin on ollut pelissä (tai no, Lordi nyt kuulunee huumoripuoleen...), ja Kuunkuiskaajien suomalaisugrilainen kipale voinee kosiskella slaavilaisia katsojia. Minusta vaan tuntuu että olisin kuullut sen kappaleen aiemmin, siinä on joitain hyvin tuttuja sävelkulkuja.

Lauantaina alkaa Ruotsin viisukarsinnat, jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin kyseessä on jotain paljon viihdyttävämpää ja ammattimaisempaa.

Sherlokki viihdytti

Menneellä viikolla kävin minäkin katsastamassa uuden Sherlock Holmes -leffan.
Pakko myöntää että olin trailerin perusteella hieman epäluuloinen - ettäkö Sherlock ja Watson nyrkkejä heiluttavia heppuja? Mutta leffa osoittautui lopulta ihan viihdyttäväksi tekeleeksi.

Joitain pieniä teknisiä ärsytyksiä toki oli - päällimmäisenä jotkin tappelukohtauksien nopeutusefektit jotka mielestäni kuuluvat ennemminkin musiikkivideoihin kuin elokuviin.
Visuaalinen anti oli muuten miellyttävä - pidin kovasti tummanpuhuvasta viktoriaanisen Lontoon tunnelmasta. Ja sanomattakin selvä että minun silmääni hiveli varsinainen dream team Downey & Law... 
Mitäs vielä - juu, tykkäsin musiikista.

Jatkoa ja tohtori Moriartya odotellaan.

Terveisiä keittiöstä

Siitä on varmaan kymmenisen vuotta kun viimeeksi yritin tehdä itse sushia. Eilen kuitenkin päätimme erään ystäväni kanssa askarrella sellaisia saunanjälkeisiksi närpsypaloiksi. Rulliin pistimme avokadoa ja kurkkua, nigiripaloihin tuli lohta - ei kylläkään tuoretta, vaan pakkasestani löytynyttä vähäsuolaista graavia. Palasista tuli hieman muotopuolia, mutta olivat äärimmäisen herkullisia.

Sitten kasvisruokapuolelle: Näistä aineksista syntyy helppo ja maukas kikhernecurry:

Eli inkivääriä, sipulia, valkosipulia, tulista currymaustetta, kikherneitä, korianterin lehtiä, kookos-lime -ruokakermaa ja halutessa myös ruokajugurttia. Inkivääriä ei suinkaan tule niin paljon kun tuossa kuvassa on - olin ostanut ison juuren ja pilkoin sen pakkaseen pistettäväksi.  En osaa oikein sanoa mitään tarkkoja määriä, koska kokkaan tuon lonkalta, mutta sipulit ja hienonnettu inkivääri kuullotetaan ensin currymausteen kanssa, sitten lisään kerman, kikherneet ja jogurtin ja annan hautua. Lopuksi pistän sekaan vielä korianterinlehtiä.

Korianteri (lehdet, ei siemenet) onkin sellainen mauste joka jakaa mielipiteitä - toiset sanovat sen maistuvan hajuvedelle, mutta minä rakastan sitä. Olen ollut huomaavinani että ihmiset jotka ovat ennen pitäneet korianterista ja ovat lähteneet Thaimaahan lomalle, eivät sen reissun jälkeen enää siedäkään kyseistä maustetta. Ilmeisesti siitä saa siellä yliannostuksen. En siis lähde Thaikkuihin, ettei rakkaussuhteeni korianteriin kärsisi.

Pakkaset jatkuu

Aurajokeen on kertynyt sen verran jäätä että föri saa levätä ja joki ylitetään jääsiltaa pitkin.

Turun elokuvakulttuurin rappio

Kun minä muutin Turkuun vuonna 1996 täällä oli vaikka kuinka monta elokuvateatteria, sekä Finnkinon ketjuun kuuluvia että sitoutumattomia marginaalisten elokuvien teattereita. Pikkuhiljaa tilanne alkoi muuttua huonompaan - siitä on kai pari vuotta kun kaupungista poistui ainoa säännöllisesti näytäntöjä tarjoava ei-Finnkinoteatteri, ja jäimme kahden Finnkinokomplexin varaan: uudempi Kinopalatsi ja vanha Julia. Äskettäin kuitenkin myös Julia suljettiin, ja Kinopalatsi on nyt siis kaupungin ainoa elokuvateatteri.

Tässä muutoksessa on ärsyttävintä se että massoja kosiskelevat mainstream-Hollywoodtuotokset hallitsevat ohjelmistoa. Jos kyseessä on vähänkin marginaalisempi tuotos jonka ei arvella kiinnostavan suuria tavismassoja, se tungetaan minisaliin ja ihan uskomattomilla esitysajoilla. Tahtoisin nyt esimerkiksi käydä katsomassa sekä Werner Herzogin Paha poliisi -elokuvan että Tien, mutta minä tahdon käydä elokuvissa arki-iltoina (viikonloppuisin on muutakin tekemistä), enkä silloin halua mennä 20.45 alkavaan näytökseen, mikä tarkoittaa että olisin kotona vasta yhdentoista ajoissa.

Vielä muutama kuukausi sitten kun Julia vielä oli pystyssä näitäkin elokuvia pystyi käymään katsomassa ihmisten aikaan, mutta ne päivät ovat nyt förbi. Vastaisuudessa monet pikkuelokuvat varmaan jäävät kokonaan tulematta tänne. Tämä tarkoittaa sitä että täytyy odottaa dvd-julkaisuja.

En tykkää.

Hauskaa kuin happikaapissa

Minua on aina kiehtonut kielikuvat. Sen takia tartuin heti tilaisuudeen kun eilen löysin kirja-alesta teoksen Haisee kuin eilinen silli - suuri vertailusanakirja. Siitä löytyy n. 50 000 kuin-vertailua, ja siitähän ilo irtoaa: pyörii kuin pieru judopuvussa, liukuu kuin mummo keilaradalla, hauskaa kuin anopin hautajaisissa...

Kuin-vertausten lisäksi minua kiehtoo eri tavat sanoa että joku on tyhmä tai vähä-älyinen, mm:
- Ei ole laatikon terävin veitsi
- Verhot heiluu mutta ketään ei ole kotona
- Ei ole kaikki kynät penaalissa
Oma suosikkini on: "Ei ole kaikki inkkarit kanootissa" - ja siihen lisäkommentti: "Taisi kaikki inkkarit jäädä rannalle". =D

Mitäs muita tällaisia tyhmyyskiertoilmaisuja tunnette?

Kotinurkilla kuvaamassa

Mikaela heitti haasteen kotikulmien kuvaamisesta. Väsäsin kollaasin lähitienoolla otetuista kuvista joista jotkut on otettu aika tasan puoli vuotta sitten, toiset tänään. Kuva suurenee klikkaamalla.