Kotireportaasi

Vuosi sitten hääräsin täällä asunnossa tapeteja repien ja seiniä maalaten. Vuoden aikana tästä on muovautunut ihan mukava koti, vaikka vielä on joitakin huonekaluja hakusessa. Tässä pieni ennen ja jälkeen -vertailu, aloitetaan makuuhuoneesta:

Siellä oli vähemmän viehättävä ysäritapetti boordeineen. Puhumattakaan kammottavasta siniharmaasta muovimatosta.

Nykyinen värimaailma miellyttää silmääni huomattavasti enemmän. Tänne on vielä hakusessa joku kiva hyllykkö ikunasyvennykseen, kun tuo vanha tietokonepöytä ei mielestäni ihan sovi kuvaan. Ja taulujakin pitäisi hankkia lisää. Jonkinlainen verhokappakin on mietinnässä. Minä muuten kuulun niihin ihmisiin joilla on kesä- ja talviverhot - tekstiilejä vaihtamalla saa kivasti vaihtelua. Talvella ikkunoita koristivat runsaat tumman luumun väriset verhot.

Pari yksityiskohtaa makkarista: Sain tämän torson eräältä ystävältäni pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole saanut päällystettyä sitä uudelleen. Olen joskus vaan niin saamaton! Mutta se on oiva koruteline.

Lisää koruja. Taustalla toisen ystävän Ameriikanmatkalta tuoma elokuvajuliste.

Sitten keittiöön, missä oli alunperin ihan kammottavat vauvansiniset seinät:

Se hirvittävä väri sai vaihtua kermanvalkoiseen, jota maustetaan punaisilla verhoilla ja lampulla. Jos budjetti joskus sallii, aion uusia ruokapöydän, mutta se ei tada tapahtua ihan pian.

Keittiön seinälle olen suunnitellut ripustettavaksi leffajulisteita. Niitä tosin on tässä vaiheessa vasta kaksi, joista toinen ei ole päässyt edes seinälle asti. (Aah, Sherlokki!)

Olohuoneessa oli alunperin valkoinen tapetti ja se sama muovimatto kuin muuallakin. Päätin että väriä pitää olla, ja maalasin yhden seinän samalla sävyllä kuin edellisessäkin asunnossani.

Minua kylläkin häiritsee se että maalaus tuli tehtyä vähän kiireessä eikä pinta sen takia ole ihan tasainen. Taidan jossain vaiheessa laittaa tuohon jonkun kivan tapetin. Jos jaksan. täälläkään en ole vielä saanut kaikkia tauluja seinille. Pidän kovasti art noveau-taiteesta, seinällä Mucha-näyttelystä ostamani juliste ja ripustusta odottaa minusta aivan ihana absinttimainos. Viimeisin sisustusostokseni on muuten tuo nurkassa seisova Ikean lattialamppu, se tuo mielestäni mukavasti pyöreitä muotoja muuten niin kulmikkaaseen sisustukseen.

Minun ja Picon muotokuva on sentään jo päässyt seinälle saakka:

Sitten vielä kurkistukset kirjahyllyyn, dvd-hyllyyn ja baarikaappiin=):

Itseäni kiinnostaa yleensä muiden kylpyhuoneet, mutta omani on nyt niin kamalassa kunnossa että sinne ette saa kurkata. Eteinenkin kaipaa siivousta, joten sieltä esittelen vain keikkafotoni:

Siinä se kierros sitten olikin. Seuraavana projektina olisi saattaa parveke sellaiseen kuntoon että siellä voisi nautiskella toivon mukaan lämpimistä suvi-illoista. Terassimatto ja kalusteet ovat etsinnän alla.

Kuka on Kissaleidi no 293? - Minä!

Internet on ihana paikka.

En muista enää minkä mutkien kautta törmäsin Susan Faye -nimiseen amerikkalaistaiteilijaan. Susanilla on blogi 365 Cat Ladies, missä hän vuoden aikana esittelee kissaleidejä lemmikkeineen. Kuvituksena on ihastuttavia akvarelleja joita voi myös tilata Susanin Etsy-kaupasta. Hän maalaa myös koiria ja muita eläimiä asiakkaan toiveen mukaan, ja asiakas saa itse valita teoksen värimaailman ja tahtoessaan lähettää kuvat kohteista joista käy ilmi otuksen ja omistajan erityispiirteet.

Minä innostuin tilaamaan itsestäni ja Picosta portretin jonka aion ripustaa lukutuolini ylle. Itse tuote odottaa postissa noutamista, mutta sain siitä etukäteen digiversion. Sanoisin että aivan ihastuttava - kuvassa Pico on paksumpi ja minä laihempi kuin todellisuudessa, siispä niin kuin oikeastaan tulisi olla. =)

Sain lisäksi kunnian kertoa hieman Picon ja minun elämästä Susanin blogissa, ja minä olen nyt virallisesti Kissaleidi no 293. =)

Susanilla on myös CafePress-kauppa, ja tästä linkistä voi kurkata hänen realistisemmalla tyylillä maalattuja teoksiaan.

Valmis!

Nyt on askartelut askarreltu - Engan on pystyssä. Tuo mööpeleiden kokoaminen on oikeastaan aika kivaa - pitäisiköhän ryhtyä ammattimaiseksi Ikea-huonekalujen ruuvaajaksi?
Yksi työ mihin sitävastoin EN haluaisi on näiden huonekalupakkausten ruuvien ja nippeleiden keräilijän homma. Ottaisin kamalat paineet siitä että ruuveja ei saa puuttua yhtään, tarkistuslaskisin moneen otteeseen ja olisin sen takia hidas työntekijä.

Täällä on askarreltu

Vielä pitäisi toinen koota - sitten alkaa pikkuhiljaa makuuhuoneen mööpelit olla kunnossa. Ihastuin todella Ikean uuteen Engan-sarjaan. Ostin tuon lipaston lisäksi korkeamman version, kaappi/lipasto yhdistelmän. Olisin ostanut myös yöpöydät, mutta ne olivat juuri nyt loppu. Mutta onpa sitten hyvä syy lähteä kohta uudestaan Ikeaan hengailemaan...

Uusi lepopaikka

Sain tänään pari viikkoa sitten ostamani sohvan.
Hieman kävi sääliksi sitä tuoneita poikia, sillä sohva oli liian pitkä mahtuakseen hissiin, joten joutuivat kantamaan sen kuudenteen kerrokseen! Hikisinä ja puuskuttavina saapuivat tänne, ressukat. No, palkkaahan siitä saavat, onneksi en sentään ostanut sitä suurempaa sohvaa jota katselin...

Mitkään tuotteet eivät tätänykyä ole valmiita käytettäviksi, ja nytkin jouduin ruuvailemaan monta jalkaa paikoilleen - luojan kiitos akkuruuvarista! Pico tietenkin oli heti tutkimassa että mikä möhkäle tänne tuotiin.


Ja tältä se nyt sitten koottuna näyttää - löhöilen tätä kirjoittaessani tuolla divaaniosalla ja kovin on mukava. En tosin ole vielä päättänyt kummalle puolelle divaaniosan lopullisesti laitan.


Oikeasti olisin halunnut tummanruskean sohvan, mutta luovuin ajatuksesta, koska a) tummanruskea olisi voinut olla liikaa kun lattia on jo tumma b) tummassa sohvassa näkyy kaikki Picon karvat. Beige on kaikinpuolin turvallinen väri, ompelen siihen sitten jotain kivoja värillisiä tyynyjä.

Kämpästä muotoutuu pikkuhiljaa yhä mieluisampi...

Edistystä

Kaksi viikkoa remppaa takana, ja olen puolitoista kiloa kevyempi. Joka paikkaa särkee ja väsyttää, mutta tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Keittiökään ei ole enää sininen:



Olen nyt saanut maalattua kaikki seinät paitsi olohuoneen tehosteseinän. Se on vuorossa viikonloppuna, kunhan lattiamies on suorittanut tehtävänsä. Kävin tänään kurkkaamassa miten työ edistyy, ja kyllähän se. Valitsin tumman pähkinälankku-laminaatin, koska olen ihastunut tummiin lattioihin. Ainakin se tuntuu sointuvan hyvin yhteen makuuhuoneen vihreän seinän kanssa.


Ensimmäisen kerroksen jälkeen olin vähän kauhuissani tuon makuuhuoneen kanssa - näytti siltä että joku oli heittänyt hernekeittoa seinille. Mutta toisen kerroksen jälkeen näytti jo ihan erilaiselta - phui. Koko makkari ei ole vihreä, ainoastaan kaksi seinää - muut ovat kermanvalkeat.

Lattiarempasta tuleekin odotettua kalliimpi, sillä taloa rakennettaessa on fuskattu - kaikki lattiat eivät ole täysin tasaiset, vaan niitä on jouduttu tasoittamaan ennen laminaatin laittoa. Perskeles.

Tässä vielä kuva missä tuleva lattia näkyy hieman paremmin. Se riitelee kyllä kaapinovien vaaleiden puuosien kanssa - ehkä ovet menevät jossain vaiheessa vaihtoon?

Kohta hihat heilumaan

Tänään sain varmistuksen minkälie Murphyn lain paikkansapitävyydelle: Minun piti esitellä asuntoani klo 16.30, ja klo 16.29 Pico toteaa että nyt on ihan pakko mennä vääntämään viidentoista sentin torttu. Minä siinä sitten seison lapio tanassa odottamassa, ja tökkään katin sivuun heti kun se on tarpeensa tehnyt. Sitten ei muuta kuin reipas suihkaus Gladia, ja sitten se ovikello jo soikin. Puuh.

Sen jälkeen poljin uudelle asunnolle katsastamaan lähtötilanteen. Uusi lattia ja maalia pintaan, niin eiköhän siitä hyvä tule. Jalkalistojen irroittamisesta voi kyllä tulla mielenkiintoinen projekti.


Olohuoneessa olisi muuten ollut ihan ok tapetit, mutta ovat jo nuhjaantuneet. Ja tuo lattia ei ole lainkaan kodikas.


Makuuhuoneenkin tapetit vaihtuvat maalipintaan. Minä en muuten ole mikään boordien ystävä.

No jaa, olisin tietty voinut sulkea kaappien ovet kuvauksen ajaksi. Täällä seinät ovat vaaleansiniset - taitavat vaihtua johonkin neutraaliin kermansävyyn.

Että tämmöisestä lähdetään...

Tästä se sitten lähtee

Tänään tuli vietettyä muutama tunti Bauhaus-IKEA-akselilla, ja se tuntuu nyt jaloissa. Bauhausista hain läjän värilastuja jotta pääsen kunnolla fundeeraamaan tulevia värejä. Jonkinlainen terrakotta olohuoneessa lienee kyllä jo selviö, mutta muut huoneet....

IKEA:ssa oli näin keskiviikkoiltana ihanan väljää, ei tarvinut tungeksia eikä jonottaa kahvilassa. Joo, toki on käytävä haukkaamassa pala daim-kakkua, eihän se muuten ole kunnon IKEA-reissu. Totesin että sänkyäni en osta ainakaan tuolta, sillä IKEAsta ei löydy 120 cm leveitä petejä. Täytyy siis lähteä kiertämään muita lähiseudun mööpeliputiikkeja. Olen todella uuden sängyn tarpeessa, sillä tuo nurkassa seisova vanha sälepohjainen ja vaahtomuovipatjainen rötiskö on kohta 20 vuotta vanha - ostin sen aika pian Suomeen muuttoni jälkeen. (Ja nyt yhtäkkiä tajusin kuinka vanha itsekin jo olen! Apua!)

Mikäli muuton jälkeen vielä jää rahaa, voisin kyllä harkita tuolta ruskeaa nahkasohvaa, löytyi parikin vaihtoehtoa, joista toinen oli vielä melko passeli hinnaltaan. Kyseessä olisi siis hyvin selkeälinjainen, kantikas sohva, ei mikään muhkea nahkasohva, sellaisesta en oikein pidä. Muistuttaa liikaa lapsuudenkodin sohvaa, eikä sovi muutenkaan tyyliini.

Mutta ne mööpelit saavat vielä odottaa, ensin täytyy saada väriä pintaan. (Siihenkin on vielä kuukausi aikaa, mutta kannattaa valmistella ajoissa...)

Aika vaihtaa maisemaa

Kotonani on tätä nykyä (onkos tuo muuten yhdyssana vai ei?) meluhaittoja.

a) Naapurin kersa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että ylettyy pianon koskettimiin. Olin tosi iloinen kun tänä aamuna heräsin plink plonk -ääniin...

b) Talossamme on tehty hissiremontti. Ennen remppaa kehuttiin, että sen jälkeen käytössämme on entistä turvallisempi ja hiljaisempi hissi. Bullshittiä. Turvallisuudesta en tiedä, mutta sen tiedän että äänekkäämpi se on. Laite pitää ihan hirveää kolinaa, minkä minä kuulen hyvin selvästi, koska hissi on eteisen seinäni takana. Kaiken kukkuraksi se sanoo PING kun se saapuu kohdekerrokseen. Ja kun ottaa huomioon että minä asun alimmassa kerroksessa, mihin usein tilataan hissi, niin... no onneksi tuo rimpautus ei sentään kuulu hirveän kovaa, että heräisin siihen tai jotain.

Nämä haitat huomioon ottaen on erittäin hienoa että pääsen parin kuukauden päästä muuttamaan. Mainitsinkin tästä jo pikaisesti joskus aiemmin. Minua alkoi kyrsiä pieni keittokomero joka täyttyy heti kun keittää kupin teetä, ja johon ei mahdu tiskikonetta, ainainen tilanpuute ja ikkunan ulkopuolella möllöttävä katulamppu. Muutan suureksi ilokseni saunalliseen 58 neliön ylimmän kerroksen kaksioon, kulmahuoneistoon, missä seinänaapureita on vain yksi, ja sekin niin fikusti että naapurin kylppäri on keittiöni takana. Eikä hissikään ole missään lähellä.

Uusi asunto ei kuitenkaan sijaitse yhtä lähellä keskustaa kuin nykyinen, mutta jotain uhrauksia on tehtävä elintilan eteen. Bussilla kummiskin pääsee hyvin, ja kesällä fillarilla. Ainakin tavoitteena olisi kulkea pyörällä, kunhan ei vaan sada.

Ennen muuttoa täytyisi tehdä asunnosta vähän viihtyisämpi, joten luvassa on mm. tapettien repimistä ja seinien maalaamista. Siinä mukavaa hommaa kevätilloille. Viime aikoina olen suurinpiirtein nähnyt unta värikartoista - mikä väri mihinkin huoneeseen? Nykyään yksi olohuoneeni (=makuuhuoneeni = ruokahuoneeni = työhuoneeni) seinistä on terrakottasävyinen, ja pidän siitä kovasti. Ehkä pitäydyn vanhassa tutussa värissä, etenkin kun olen äsken ostanut siihen sopivan matonkin. Makuuhuoneeseen olen miettinyt tämän blogipohjan vihreän sävyistä tehosteseinää, mutta sitä harkitsen vielä. Keittiön seinäkin kaipaa muodonmuutosta, koska se on nyt vaaleansininen. Helmiäispinta voisi olla vähän hauska...

Asunnon vapautumiseen on vielä aikaa, mutta minä aloitan suunnittelun ajoissa. Huomenna on todennäköisesti tiedossa reissu Bauhausiin ja Ikeaan. Täytyy hakea värilastuja, koeistua sohvia jne jne. Sohva onkin muuten yksi murheen aihe. Olen ajatellut luopuvani vanhasta kirpparisohvastani ja ostavani oikein vuodesohvan. Haaveena olisi tummanruskea sohva, joka sointuisi värimaailmaani - mutta sitten on Pico. Tuskanhiki nousee pintaan kun ajattelen miljoonia hienoja punertavia karvoja ruskealla kangassohvallani. Millä minä sen muka puhtaana pidän? Täytyykö nostaa panoksia ja ostaa nahkasohva?

Elukat ovat kivoja, mutta voivat myös aiheuttaa monenlaista päänvaivaa...

Ylempi kuva A30_Tsitika on Flickr. Täsmälleen minun värini...

Työnurkkaus

Tintti näytti taannoin omansa, minä seuraan perästä. Huone ei ole täysin oma, mutta viime viikkoina olen saanut istua ylhäisessä yksinäisyydessä. Tänään talkkari sai vihdoinkin käännettyä lämmön päälle, joten nyt oli ihan mukavakin istuskella ilman että huulet sinertää. Ja työpöytä on kuin kotikin - täynnä roinaa.

Ostin syksyllä tuon kirkasvalotyöpöytälampun, ja ikään kuin olisinkin hieman pirteämpi päivisin...

Seinää koristaa Rembrandtin lukeva munkki



Ja tee juodaan tietysti kallomukista. Skål!

Viime hetken joulukoristelua

Eteisen piirongin päällystä on aina ihan tupaten täynnä tavaraa. Tänään siivosin sen niin siistiksi että täytyy oikein ikuistaa tämä ihme. Valosarja, jonka yleensä tungen lasimaljakkoon, sai tänä vuonna uuden paikan tuon torson ympärillä.




Mutta jaa, täytyykin käydä suoristamassa noita tauluja, kun noin vinossa roikkuvat...