Kukkeeta

Turun Tuomiokirkon edusta tulvii gerberoita, kyseessä on Kaisa Salmen teos Gerberauni. Nämä kuvat eivät ole niin hyviä, mutta paikan päällä tuo näyttää ihastuttavan värikkäältä ja piristävältä.



Sunnuntaina voi käydä hakemassa kotiinsa gerberan. Taidanpa mennä kyttäämään minäkin...

Parvekkeellanikin kukkii - kärhöni pukkaa jälleen kerran violettia, kaunista kukkaa.

Matkailu virkistää

Annoin houkutella itseni Espooseen virkistyslomalle. Alunperin ajattelin, etten jaksa/raaski lähteä, mutta lähdin kuitenkin. Ja se oli hyvä se, oli niin mukavaa että ihan tunnen itseni uudeksi ihmiseksi.

Kaverit Espoossa ovat muuttaneet uuteen asuntoon, ja pitihän sitä käydä ihmettelemässä - ja tietysti testaamassa saunan toiminta. Perjantaina lähdettiin M:n kanssa aamutuimaan kulttuuri/shoppailureissulle Helsinkiin. Aamu alkoi Ekbergin aamiaisbuffetilla, missä tankkasimme itsemme halkeamispisteeseen - mutta sillä tankkauksella jaksettiinkiin miltei koko päivä. Päivä kuluikin sitten museo-sisustuskauppalinjalla. Shoppailtiin verho- ja tyynykangasta M:n ja V:n kämppään (minä olen lupautunut ompelemaan), ja onnistuin itsekin tekemään varsinaisen löydön Finlaysonin myymälästä. Pari metriä juuri minulle sopivaa tyynykangasta vain viidellä eurolla!

Ensimmäisten sisustusputiikkien jälkeen kävimme Sederholmin talossa Yhtä juhlaa -näyttelyssä, muistin Hennan kirjoittaneen siitä esittelyn avajaisten jälkeen. Pidin näyttelystä, siinä oltiin mukavasti yhdistetty perinteistä vitriini- ja kuvanäyttelyä kävijää aktivoiviin osioihin. Mm. seinällä oli luukuista koostuva kalenteri, ja luukkujen takaa löytyi eri kulttuurien juhlapäivien esittelyjä. Istuimme tovin perähuoneen nahkasohvassa katselemassa televisiosta Sibeliuksen hautajaisia ja Allan Hagertin ja Tuula Saarron häitä. Kyseisessä huoneessa bongasin tutun esineen: kirjahyllyn, jollainen lapsuudenhuoneessani oli - ja siellä se seisoo yhä, tosin valkoiseksi maalattuna. Kunniamaininta museolle näyttelytekstien toteutuksesta, joka asetti suomen ja ruotsin kielet tasa-arvoiseen asemaan: Toisissa tauluissa suomenkielinen teksti oli ylimpänä, toisissa taas ruotsinkielinen.

Toinen museokäyntimme kohdistui Amos Anderssonin taidemuseoon, ja Domus Pompeiana -näyttelyyn. Siellä esiteltiin Pompejin kaivauksista löydettyä Marcus Lucretiuksen taloa ja sen taideteoksia. Koska etenkin lapsena/nuorena olin kiinnostunut Pompejin kaivauksista, tämä oli tietysti nähtävä. Olihan Marcuksella ollut varsin komia lukaali, harmi vain että Vesuvius päätti rykäistä sisuksistaan laavaa ja hohkakiveä ja peittää kaiken alleen. Oli erittäin hyvä että talosta oltiin laadittu virtuaalinen mallinnos, muuten olisi ollut paljon vaikeampi hahmottaa sen olemusta. Tuo näyttely tuntuu kiinnostavan yleisöä - väkeä oli kuin pipoa, mikä hiukan vaikeutti näyttelystä nauttimista, kun ei kehdannut jäädä vitriinien eteen kuhnimaan kovin pitkäksi aikaa.

Kävimme siis katsomassa kaksi varsin erilaista näyttelyä - toinen tarjoili (kirjaimellisestikin) sirpaleita vuosisatojen takaa, vieraasta kulttuurista, joka suurilta osin eroaa nykysuomalaisesta elämästämme. Toinen taas esitti katsojalle hyvinkin tuttuja aiheita - juhlia ja rituaaleja, joihin liittyviä omia kokemuksia ja muistoja itse kullakin on.

Kaiken kaikkiaan loistopäivä, sekä ohjelman että sään kannalta. Aurinkokin porotti niin lämpimästi, että oltaisiin käyty terassille kaakaolle, ellei räystäiltä olisi tippunut niin kamalasti vettä.

Tänäänkin oli ohjelmantäyteinen päivä. Olen niin naatti, että raportoin siitä huomenna, nyt on painuttava pehkuihin. Jahka ensin käyn kurkkaamassa mitä muut bloggaajat ovat touhunneet viime päivinä.

Vielä posankasta

Kaimani Anne K-R kysyi aiemman postaukseni yhteydessä että mitä tuo Posankka mahtaa symbolisoida. Wäinö Aaltosen museon nettisivuilta löytyy kyseisen teoksen esittely.

Ote sivuilta:

Porsas-ankan takana oli paitsi halu kritisoida nykyaikaista geeniteknologiaa myös ajatus kunnioittaa turkulaisen avantgarden perintöä. Teoksesta on löydettävissä niin Kaj Stenvallin suuren suosion saavuttaneet ankat kuin Harro Koskisen aikanaan paljon kohua herättäneet siat. Posankka kyseenalaistaa populaari- ja korkeakulttuurin näennäisen ristiriidan.

Nuo Koskisen siathan olisivat juuri tällä hetkellä nähtävillä Turun taidemuseossa. Enpä ole vieläkään saanut raahattua itseäni sinne - lähiviikkoina aion sen kyllä tehdä.

Löysin muuten albumistani kuvan Posankan saapumisesta Turkuun, siinä se kelluu Suomen Joutsenen takana... Tuo kuva on niin kaukaa otettu, ettei siitä saa oikein selvää, mutta pieni ylioppilaslakki tosiaankin keikkui otuksen päässä. Posankka on siis ylioppilas? Kuinkahan monta ällää kirjoitti?