torstaina, syyskuuta 17, 2009

Sound and Vision

Sooloilija kirjoitti tässä taannoin postauksen David Bowien silmistä, ja se innoitti minua tekemään kuvakollaasin keikkakuvista (suurenee klikkaamalla):



Kuvat on otettu vuoden 2004 Provinssirockissa. Edellissyksynä olin käynyt ensimmäisellä Bowie-keikallani Hartwall-areenassa, ja ilo oli suuri kun kuulin maestron saapuvan toistamiseen Suomeen, Provinssin sunnuntain pääesiintyjäksi.

K.n kanssa päätimme että lavan eteen on päästävä, maksoi mitä maksoi. Aluksi ei näyttänyt lainkaan lupaavalta, koska Törnävänsaareen kävellessämme jouduimme tarpomaan vesisateessa, ja ukkostaakin taisi hieman. Sade jatkui kun asetuimme asemiin lavan eteen klo 15 aikoihin, neljä tuntia ennen keikan alkua. Edessä oli pitkä odotus, mutta pääsimmepä kuitenkin kakkosriviin. Olin varustautunut sadeviitalla, mutta jalassani oli lenkkarit ja kangashousut, jotka kapillaari-ilmiön seurauksena olivat märät polviin saakka. Fyysisesti ei siis ollut mitenkään nautittava olo, mutta odotuksen luoma innostus hälvensi synkät pilvet – myös kirjaimellisesti, sillä keikan alkaessa taivaalta porotti jo kirkas ilta-aurinko, joka pakotti Bowien pitämään koko ajan aurinkolaseja päässään. Se vioittunut silmä kun ei oikein siedä kirkasta auringonvaloa. Nippelitietona voinen vielä kertoa että Provinssia edeltäneellä keikalla Norjassa joku fani oli yrittänyt ilahduttaa Davidia heittämällä hänelle tikkarin - joka meinasi osua miestä silmään! Hienoa jos olisi toinenkin silmä mennyt, hittolainen...



Keikka oli aivan loistava, ja siinä lavan tuntumassa pääsi ihan eri tavalla fiiliksiin kuin Hartwallin katsomossa. Deikka jutusteli biisien välissä mukavia ja oli kovin aurinkoisella tuulella. Ja minä lauloin mukana niin että ääni läksi.

Jossain vaiheessa olin keskittynyt näpsimään ilmeisesti yllä olevaa kuvaa, kun maestro yhtäkkiä päätti heittää plektransa yleisöön – sinne missä me seisoimme. Minä en edes tajunnut mitä tapahtui, kun alkoi kamala kuhina, ja K. jo oli koivessani kiinni ja kaivoi jalkani alta plektran. =) Nykyisin tuo pyhäinjäännös lienee K.lla hyvässä tallessa.



Pitkä settilista sisälsi sekä vanhoja helmiä että uusimman Reality-levyn biisejä:
1. Rebel Rebel
2. Fame
3. Battle For Britain (The Letter)
4. The Motel
5. Cactus
6. New Killer Star
7. All The Young Dudes
8. Reality
9. China Girl
10. Life On Mars?
11. Modern Love
12. Sister Midnight
13. The Man Who Sold The World
14. Changes
15. The Loneliest Guy
16. Pablo Picasso
17. Under Pressure
18. Ashes To Ashes
19. The Supermen
20. Quicksand
21. Be My Wife
22. Diamond Dogs
23. White Light, White Heat
24. I'm Afraid Of Americans
25. "Heroes"
Encore:
26. Suffragette City
27. Ziggy Stardust

Minulle parhaimmat hetket olivat The Motel, Life on Mars?, Diamond Dogs, I'm Afraid of Americans ja tietty legendaarinen lopetusbiisi Ziggy Stardust. Olisin vielä toivonut kuulevani Hallo Spaceboyn, mutta onneksi olin sen kuullut jo Hartwallilla.

Ja loppupokkaus. Vasemmalta oikealle: Mike Garson, Earl Slick, Catherine Russell, David Bowie, Gail Ann Dorsey, Sterling Campbell ja Gerry Leonard.



Kun keikan jälkeen läksimme purkautumaan kohti hotellia, huusivat jalkani hoosiannaa. Neljän tunnin odotus + reilun parin tunnin pituinen keikka oli saanut kaiken veren pakkautumaan jalkoihin. Lisäksi oli melkoinen jano - eihän me uskallettu siinä odottaessa mitään juoda, ettei iskisi vessahätä joka johtaisi paikkojen menettämiseen. Mutta jottei asia jäisi kellekään epäselväksi, niin totean että olimme erittäin tyytyväisiä.

Muutama päivä tuon keikan jälkeen Deikka joutuikin keskeyttämään kiertueensa vaivojen vuoksi joita ensin luultiin hermopinteeksi mutta jotka osoittautuivatkin sydänperäisiksi. Mies joutui Saksalaiseen sairaalaan pallolaajennukseen, ja selvisikin säikähdyksellä. Ihmeen terve heppu onkin ollut ottaen huomioon aiemmat huumevuodet ja aiempi reipas tupakanpoltto.Voi hyvinkin olla että tuo jäi viimeiseksi kiertueeksi? Mutta toivottavasti sentään saamme kohta kuulla uutta musiikkia...

Ja nyt tuli kova himo iskeä Reality tour -dvd masiinaan ja fiilistellä...

3 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Aiai, ihana oli lukea tämä tarina ja katsoa kuvat, vihdoinkin!

Jospa saisi joskus nähdä hänet livenä. Muistan muuten tuon kun lehdissä kerrottiin siitä Norjan keikasta ja tikkarin heitosta silmään, tai silmän lähelle. Suomen keikalla ei kai tapahtunut mitään?

Ja nuo kuvasi, ihan kuolaan täällä..

Mikaela kirjoitti...

Minä muistan tuon keikan, olin siellä itsekin ! Kiva fiilistellä vanhoja muistoja, kiitos ;O)

-Anne- kirjoitti...

Sooloilija: Ei, täällä kukaan ei heitellyt vaarallisia esineitä. =) Bowie on kyllä loistava liveartisti, toivottavasti vielä tarjoutuu tilaisuus tämä kokea.

Mikaela: Ai sääkin olit siel. Oli se hienoa.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails