Disturbed: Land of confusionLuin tänään loppuun F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun (fast på svenska). Se oli niin ohut ja muutenkin kevyt kirja, että sen lukemiseen ei kauaa mennyt. Enpä tiedä mitä siitä sanoisi - 20-luvun kepeää elämää, mystinen mies, elämän rakkaus ja kolmiodraamaa. Ihan ok kai, muttei ihan minun tyylilajiani. En ole koskaan nähnyt kirjasta tehtyä elokuvaa, sen voisi joskus katsoakin.
Äsken tartuin itseäni niskasta ja kaivoin esiin pölynimurin. Saivat villakoirat sun muut hahtuvat kyytiä, ja innostuinpa jopa pesemään keittiön lattian. Se on suurta se. Nyt uunissa muhii broilerinkopi ja rosmariiniperunoita, ja loppuilta kuluukin löhöillen. Pitäisi kylläkin käydä valmistelemaan yhtä luentoa, mutta...
Taustalla pauhaa uusi kanava Radio Rock, ja olen ainakin tähän mennessä pitänyt musiikkitarjonnasta. Mielenkiintoista nähdä minkälaista juonnettua ohjelmaa alkavat ensi viikolla lähettää. Jone Nikulakin on näköjään pestattu juontajaksi. Seuraan mielenkiinnolla.
Hauskaa lauantai-iltaa vaan kaikille.
3 kommenttia:
Olen lukenut Kultahatun ja nähnyt sen leffana ja sanoisin, että leffa oli parempi. Olisiko ollut Robert Redford pääosassa (huomattavan nuorena ja siloisena). Pidän Fitzgeraldin kirjoitustyylistä, mutta tässä tapauksessa kirjan filmatisointi antoi enemmän kuin kirja.
Täälläkin kaivettiin imurit suosiolla esiin. Sitten harhauduin vaatevarastoon ja puolessa tunnissa olin pussittanut yhden megapussin uff/kirpparikamaa ja toisen roskia. Ja tämä oli vasta alkua! Argh. Kyllä on köyhä opiskelija totisesti jemmannut rättiä pahan päivän varalle.
Iines: Muistan lapsuudessani nähneen siskollani leffajulisteen missä komeili Redford...
K.: Mun tarttis kans tehdä tuollainen kaappiratsia. Vois melkein kaikki rääsyt heittää pois jos vaan olisi varaa ostaa uusia.
Lähetä kommentti