tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Iloa ja ärtymystä Turussa

Pulla-Armas sai tänään vahvistuksen siitä, että hän sai hakemansa viran. Eläkettä alkaa siis kertyä, toisin kuin apuraha-aikana. Iloinen asia, kerrassaan.

Itse en tunnu löytävän töitä sitten millään, ja sekös ärsyttää. En edes haastatteluun saakka pääse. Onhan sitä taas joku luento tulossa, mutta ei sillä paljoa juhlita. Satunnaiset keikkatyöt teettävät vielä laittoman paljon paperityötä ja aiheuttavat päivärahojen maksun myöhästymistä, mikä taas vaikeuttaa vuokran maksua. Ei niistä loppujen lopuksi paljoakaan hyödy. Päinvastoin. Helpompi olisi köllötellä kotisohvalla tekemättä mitään. Olenkohan mahtanut tästä asiasta paasata jo aikaisemmin? Tuli jonkinlainen dejá vu -ilmiö... Pyydän anteeksi, jos toistan itseäni.

Kuntosaliltakin soiteltiin ja oltaisiin tarjottu jonkinlaista kuntosopimusta, mutta tällä budjetilla ei kyllä hienoilla saleilla hikoilla. Että palataan asiaan vaikka puolen vuoden kuluttua, jos olisi sattunut tärpätä.

3 kommenttia:

Iines J kirjoitti...

Hyvä kuitenkin, että armaasi sai töitä! Yhden palkalla ei kyllä leveästi eletä, siitä on meilläkin kokemusta. Pidän peukkuja sulle pystyssä, että onnistuisit.

K. kirjoitti...

Pullikselle onnea! Virkoja ei ihan syliin tipahtele...jaa, mutta miehillä taitaa olla vähän eri asia, kun eivät nuo "raskausriskirasitteet" pelota työnantajaa. (Btw, em. ilmaisu valittiin vuonna 1999 vuoden kielisammakoksi, käyttäjänä kunnostautunut mm. Palvelutyönantajien pj. Pellikka.)

Eiköhän jotain duunia vielä löydy, sillä välin voi vaikka lisäkouluttautua johkin sopivaan suuntaan. Sullahan pitäisi vielä olla pari vuotta oikeus käydä yo:nkin kursseilla?

Iines J kirjoitti...

Hei Anne! Riittäisikö intoa osallistua syntymäpäivämeemiin? Ohjeet saat blogistani.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails