Jälkihuumaa

Noniin, takaisin blogin ääreen. Onkin tullut pidettyä parin päivän tauko.

Eilen oltiin siis kauan odotetulla Nine Inch Nails -keikalla Helsingin vanhassa jäähallissa. Palasin väsyneenä mutta onnellisena.
Yleensä suosin keikoilla permantopaikkaa, mutta tällä kertaa otettiin suosiolla paikat katsomosta. Pari vuotta sitten Provinssissa näin kyseisen aktin kakkosrivistä lavan edessä, ja siinä piti suuri osa keikasta keskittyä paikkansa pitämiseen ja itse musiikillinen nautinto jäi vähemmälle. Nulikat yrittivät pyrkiä ohi, mutta saivatpa tuta, ettei tädeille ryttyillä! (Terveiset vaan K.:lle.)

Eilinen keikka alkoi salakavalasti - ensin lava on vielä täynnä roudareita, ja seuraavana hetkenä jätkät ovatkin ilmestyneet kuin puskasta ja repäisevät ensimmäisen biisin käyntiin kun hallin valotkin ovat vielä päällä. Totaalinen yllätyshyökkäys. Ja minä kun olin varma että huomaan sisääntulon, kun istuttiin miltei sisääntulo-ovien yläpuolella...

Kyseessä oli NIN:in Euroopan-kiertueen viimeinen keikka, ja meno oli sen arvoista. Energiaa piisasi, ja Trentkin oli vallan puheliaalla päällä. Meidän paikat eivät olleet mitkään parhaat, kun tahtoi välillä olla spotteja edessä, mutta näkökulma oli vaihteeksi erilainen, kun näin bändin sivusta. Välillä olisi ollut mukavaa olla permannolla, mm. kun Trent heitti sinne mikrofonin ja yleisölle viskottiin erinäisiä pyhäinjäännöksiä (kuten rikkoutuneen kitaran osia..). Nähtiinpä myös kitaristin rohkea stage dive.

Katsomopaikkojen suurin ongelma on, ettei pääse kunnolla joraamaan. Tällä kertaa takanamme ei istunut ketään, joten seisomaan nousu ei olisi haitannut ketään, mutta seisomaan noustessa kuvakulma huononi entisestään - ja tasapainon kanssa sai olla tosi tarkkana... Mutta Head like a holen aikana EI vaan voi istua perse penkissä.

Valoshowkin oli todella onnistunut. Harmittaa, etten salakuljettanut kameraani sisään (kuten moni muu näköjään oli tehnyt), siltäkin etäisyydeltä olisi voinut saada ihan hyviä kuvia muistoksi.

Itse en kirjannut settilistaa, mutta toiset väittävät sen olleen tällainen: Somewhat Damaged, Last, Heresy, March of the Pigs, Piggy, The Beginning of the End, Closer, Burn, Gave Up, Help Me I am in Hell, Eraser, Wish, The Big Come Down, Survivalism, Only, Suck, Down in it, Hurt, The Hand that Feeds, Head Like a Hole. (Omat kohokohtani lihavoituina)

Aika täysipainoinen setti. Jos jotain vielä olisi saanut toivoa, niin se olisi ollut Sin, Starfuckers inc. ja Happiness in slavery.

Mitäs vielä sanoisi? Väkeä oli paljon, vaikkei halli ollutkaan ihan loppuunmyyty. Katsojakunta oli kirjavaa sakkia teineistä meitäkin vanhempiin faneihin. Paitaa en nyt ostanut, kun sellainen löytyy jo. Aijoo, ja lämppärinä toiminut Ladytron oli puuduttavan tylsä ainakin näin livenä.

Trent lupaili ettei seuraavaa visiittiä tarvitse odottaa yhtä kauan kuin ensimmäistä (80-luvun lopulta on ollut toimintaa, mutta eka Suomen visiitti oli 2005) - kyllä minut silloinkin keikalla nähdään.

Jotta nyt edes jonkun kuvituksen tähän postaukseen saisi, liitän surkean kännykkäkameralla tehdyn yrityksen. Näkyy kai siinä joku valoläiskä... =)
Kun ensi kerran ostan uuden kännykän, satsaan kunnolla enkä enää osta pilipalia...