Vaikka Pico on minulle kultaakin kalliimpi, enkä luopuisi siitä hinnasta mistä hyvänsä, se katti saa minut silti välillä raivon partaalle. Herra on oikein oikuttelun kuningas. Menen kohta vararikkoon kun ostan kalliita ruokia, jotka joudun sitten heittämään menemään, kun eivät nirppanokalle kelpaakaan.Juu, voisinhan antaa sen olla nälässä kunnes tarjottu ruoka kelpaa. Mutta kun sille pitäisi saada annettua lääkkeet kaksi kertaa päivässä. Ja nyt, kun herran mieli on sellainen ettei se suostu ottamaan lääkettä sekoitettuna johonkin herkkupasteijaan niin kuin ennen, pilleri on yritettävä antaa ruuan seassa. Mutta kun ei mikään tarjottu ruoka kelpaa, perkele! Eikä tuollaista ennestään jo ruipeloa kissaa viitsisi muutenkaan pitää nälkäkuurilla - se on kyllä todettu, että tämä yksilö pystyy paastoamaan muutaman päivän, jos ruoka ei ole standardien mukaista.
Nytkin äijä istuu keittiön ovella ja vaatii kovaäänisesti parempaa ruokaa, kun kupin sisältö ei miellytä.Ei kai tässä taas muu auta kuin keittää paketillinen seitiä, mikä ärsyttää äärimmäisen paljon. Osin sen takia, että ei kissa pelkällä seitillä elä, tarvitsee se vähän monipuolisempia ravintoaineita. Ja sitä paitsi Pico saa taas vahvistuksen sille, että kun se vaan oikuttelee, niin emäntä antaa lopulta periksi ja hemmottelee sitä herkuilla. Hemmetin kirppusäkki!
2 kommenttia:
Eihän ne ruuat masitu itellekään, kun on sairas..
Minä olen siitä outo ihminen, että minulle maistuu ruoka kipeänäkin. Pitää olla melkein toinen jalka haudassa että minä lopettaisin syömisen ;-)
Ei, kyllä tuo Picon kieltäytyminen on ihan sen tavanomaista nirsoilua. Kyllä sille kelpaa kaikki herkut, kuten lohi, seiti ja juusto minun leivältäni. No, kait sitä noin vanhaa (16v.) kattia jo voi hemmotellakin...
Lähetä kommentti