Miten seiti muka voi olla niin hyvää?

Täällä on juuri meneillään aikamoinen konsertti. Kattivaari on sitä mieltä, että seitiä pitää saada ja äkkiä! Kieltään lipoen melkein hyppäsi keittiön pöydälle äsken, kun panin kalan jäähtymään. Herra ei ymmärrä, että siinä voi vielä polttaa suunsa, jollei ruokaa ensin jähdytä. Nyt minua katsellaan silmät pyöreinä ja syyttävästi mouruten.

Kissojen kranttuus ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. Mökillä eräs tietty kissanmakkara oli sitä yhtä ja ainoaa ruokaa, mitä äijä suostui syömään - ja nyt se ei enää kelpaakaan. Eilinen päivä oltiin sitten syömälakossa, kun palvelija ei tajunnut iskeä pöytään oikeita herkkuja. Tässähän pitäisi olla ajatustenlukija, jotta tietäisi mitä herralle milloinkin kelpaa. Mutta seiti on aina varma nakki. Ajattelin ensin piilottaa kalan joukkoon myös sitä kissanmakkaraa, mutta kokemuksesta tiedän, että semmoiset huijaukset ei mene läpi.

Piti vielä postata muutama lomakuva krantusta katista, mutta taitaapa olla paras käydä ensin antamassa sitä kalaa.