Eilen kahvipöydän ääreen kokoontui muutama ystäväni, ja kakku näytti tuolloin tältä:
Koostumus: Tavallinen vaalea täyskäripohja, ensimmäisessä välissä vaniljakreemiä ja banaania, toisessa suklaamoussea ja banaania. Päällä aitoa kermaa ja nonparelleja. Kuten kuvasta näkyy, minun täytyy vähän harjoitella kermanpursotustaitojani. Taustalla muuten näkyy yksi synttärilahjani: pääkallopatalaput - settiin kuului myös keittiöpyyhkeet.
Täällä oli eilen koolla kielellisesti varsin kirjava joukko: Löytyi suomalaista, entistä ruotsinsuomalaista (moi), suomenruotsalaista ja espanjalais-saksalaista, yhteisenä kielenä englanti. Minun pitäisi oikeasti harjoitella saksaa, jos vaikka joskus pystyisin keskustelemaan sillä kielellä. Sen verran monta vuotta tuli sitäkin opiskeltua, että olisi sääli jos kieltä ei koskaan käyttäisi. I on joskus puhunut minulle saksaksi, ja olen itse asiassa ymmärtänyt hyvinkin puhetta, mutta siinä vaiheessa kun minun pitäisi kommentoida, tuleekin seinä eteen. "Ach ja", "Klar" "Sehr intressant"... siinäpä älyllistä responssia.
Tänään Pulla-Armaksen vanhemmat tulivat Turkuun ja veivät meidät Sevillaan syömään. Sen jälkeen menimme Pulla-Armaksen isoäidin luokse kahville, ja tuolloin pöydän antimet näyttivät tältä:
Mariannekakku on minun tekosiani, pullat ja omenapiirakka (taivaallista) Pulla-Armaksen äidin.Nyt siis loppui alituinen kakun syöminen, tämähän meinaa mennä jo ihan tolkuttomaksi. Ja kiitos kaikille ihanille ystäville muistamisista ja kivoista lahjoista!!
Picokin on sentään päässyt osalliseksi tästä herkuttelumaratonista - kaveri sai nuolla kermakulhon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti