keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Nyt se Ameriikan meininki on täällä

Aftonbladetin verkkolehteä lukiessani näin, että Suomessa on meneillään kouluammuskelu. Piti oikein mennä suomalaisille uutissivuille katsomaan, että pitääkö tämä todellakin paikkansa. Ja pitihän se.

Puukoillahan kouluissa on jo muutama kerta heiluttu. Itse asiassa onkin ollut vain ajan kysymys milloin täälläkin alkaa mikälie paha olo purkautumaan ampuma-aseiden kautta. Äskenhän julkaistiin joku tutkimus, missä kävi ilmi että Suomessa omistetaan paljon aseita väkimäärään nähden. Tekovälineitä siis tälläkin kansalla piisaa.

Taas on yksi nuori mennyt pilaamaan elämänsä. Ja tietty pääasiassa monien muiden elämät.


Edit: Huomasin juuri, että tämä ei kuitenkaan taida olla ensimmäinen ammuskelu suomalaisessa koulussa, HS kertoo, että vuonna 1989 raumalainen poika ampui kaksi luokkatoveriaan oppitunnin alussa.

Edit 2: Jaahas, kuolonuhrien määrä on noussut viimeisien tietojen mukaan seitsemään. Seuraan mielenkiinnolla kohta alkavaa lehdistötilaisuutta. Kovasti nyt ihmetellään että miten Suomessa voi tällaista tapahtua. Herätkää, ei me missään lintukodossa asuta, maailman hulluus yltää tännekin. Mutta voiko sille tehdä mitään?

Edit 3: Nuorten mielenterveystyötä pitäisi tehostaa. Niinkuin mielenterveystyötä yleensäkin.

Edit 4: Meni sitten ja kuoli. Toisaalta ihan hyvä, ettei tartte yhteiskunnan varoilla hyysätä tuommoista vankilassa. Toisaalta pitkällinen kituminen vakavasti haavoittuneena olisi ollut omiaan sille klopille. Pyydän anteeksi aggressiivisia ja raadollisia mielipiteitäni, mutta ei tässä oikein tiedä mitä ajatella. Nykyäänhän pitäisi hirveästi sääliä kaidalta polulta harhautuneita yhteiskunnan uhreja jotka äärimmäisenä keinona turvautuvat väkivaltaan. Mutta sellaista empatiaa minusta ei kyllä tahdo ainakaan tänään löytyä. Ehkä sitten myöhemmin.

2 kommenttia:

Anne Toinen kirjoitti...

Mitähän ihmettä oikein täytyisi tapahtua, että huomattaisiin kuinka paljon nykynuoret tarvitsisivat apua mielenterveysongelmiinsa ?

Elämä on ihmeellistä.
Ennen oli tiiviimmät perheet ja perhepiirit. Silloin oli mahdollisuus tarkkailla käyttäytymisiä, mutta ei ollut yhteiskunnalla sellaisia hoitokeinoja kuin nyt.
Nyt on yhteiskunnalla hoitokeinoja, mutta ei ole rahaa, eikä ihmisillä ole enää aikaa kiinnittää huomioo toiseen ihmiseen.

-Anne- kirjoitti...

Olet oikeassa, nykyään ei tunnuta reagoivan toisten hätään. Tulee mieleen, että joku psykologian peruskurssi voisi olla hyväksi itse kullekin.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails