Koska minä opin pitämään aina kameraa käsilaukussani?
Tänäänkin olisi taas tarjoutunut aivan loistava kuvausmahdollisuus kun pihalla varis yritti pysytellä pienen talipallon päällä... Oli meinaan huvittavan näköistä. Viisaita lintuja varikset kun ovat, tämäkin yksilö tovin taiteiltuaan siirtyi puun oksalle ja yritti irrottaa narua jolla talipallo oli puuhun kiinnitetty.
Olen tänään ehtinyt jo tehdä vaikka mitä - aamutuimaan olin työhaastattelussa, ja toivon että kykenin vastaamaan kysymyksiin vakuuttavasti. Jälkeenpäin sitä aina tulee mieleen että olisi pitänyt vielä sanoa sitä sun tätä... spontaanit vastaukset ovat aina olleet heikkouteni, minä mietin mielelläni tovin ennenkuin aukaisen suuni.
Haastiksen jälkeen käväisin kotona kirjoittamassa muutaman joulukortin, ja sen jälkeen säntäsin taas lounaalle Candioon Pulla-Armaksen kanssa. Sieltä marssin Kupittaan City-marketiin, mistä palasin kahden kassillisen kanssa. Miten siinä taas niin kävi? Ei minun pitänyt ostaa kuin vaniljarahkaa, sokeria ja salaattiaineksia... Mutta kaikki ostamani on hyödyllistä tavaraa. Ihan tosi. Mukana oli pari joululahjaakin.
Huomasin, että CM on ottanut käyttöönsä perässävedettäviä ostoskoreja, jollaisia ihastelin kesällä Tukholmassa - hyvä vaihtoehto isoille kärryille. Niin, ja löysin muuten uuden valoverhon - siitä olen iloinen. Täytyykin kohta ripustaa se ikkunaan - mutta ensin pitää kirjoittaa loput joulukorteista, ja kiikuttaa ne postilootaan. Kiire, kiire...
2 kommenttia:
Me ajoimme tänään Maskun Rivieran ohi ja harmitti, ettei ollut kameraa, sillä järven pinta näytti hienolta. Vaikka mulla on nyt kätevä pieni Ixus-pokkari, niin se ei vaan hyppää itsestään laukkuun mukaan...
Nyt olisi jollekin Pelle Pelottomalle tehtävä: kehittää kamera, joka tosiaankin aina ponnahtaisi lähtiessä mukaan.
Lähetä kommentti