Koska minulla ei ole mitään kerrottavaa, eikä mitään tavallisesta poikkeavaa rähinöinninkään aihetta, pistän tähän lyhykäiset mielipiteet viime viikkoina nähdyistä leffoista (toiset elokuvateatterissa, toiset dvd:ltä)
4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää.
Ankea elokuva siitä, kuinka vaikeaa Ceausescun aikaisessa Romaniassa oli saada abortti, ja sekin laittomasti ankeassa hotellihuoneessa. Leffa oli ankea ja hidas väärällä tavalla. Paljon tuijottelua ja turhaa jankkaamista. Hyvä että pysyin hereillä. Minulla oli leffasta suuremmat odotukset, koska sitä oli arvosteluissa kehuttu. Etenkin naisten mielestä se oli ollut ajoittain hätkähdyttävä.... hätkähdyttävä pitkäpiimäisyydellään, sanoisin minä.
In the valley of Elah
Tästä pidin enemmän. Tommy Lee Jones esittää miestä, jonka poika katoaa pian Irakista paluun jälkeen. Elokuva alleviivaa niitä ongelmia mitä sota tuo tullessaan kotirintamalle sotilaiden psyykkisten ongelmien muodossa.
Orpokoti
Espanjalainen kauhutarina naisesta, joka perheineen palaa entiseen orpokotiin jossa tämä vietti lapsuutensa. Pian perheen poika katoaa ja alkaa tapahtua kummia. Minä en yleensä hätkähdä elokuvissa, koska nykyajan kauhuleffat ovat melko ennalta-arvattavia, mutta tällä kertaa meinasin pariinkin otteeseen ponnahtaa kattoon. Hyvä. Kyllä onnettomat sielut ovat aina pelottavampia kuin kuolaavat zombiet konsanaan. Pojan kohtalon paljastuminen oli koskettava, mutta loppu alkoi melkein jo lipsua siirapin puolelle.
Hienoimmat alkutekstit pitkään aikaan.
Suden vuosi
Ei hemmetti, olipas tylsää. Epilepsiaa sairastava kirjallisuuden opiskelija ihastuu dosenttiinsa ja muuttaa lopulta yhteen tämän kanssa. Ankeaa ja harmaata (eihän se yliopistoelämä sentään NIIN ankeaa ole...). Ei jaksanut pitää mielenkiintoa yllä. Kukaan porukastamme ei tästä pitänyt. Täysi susi.
Seuraavaksi tahtoisin mennä katsomaan Johnny Deppin ja Helena Bonham-Carterin tähdittämää Sweeney Todd-musikaalielokuvaa. Pulla-Armasta en ainakaan seurakseni saa, sillä tämä inhoaa musikaaleja yli kaiken. Sivistymätöntä, sanon minä... *mutinaa*
Niin, ja helmikuun lopulla on mentävä katsomaan ruotsalaista Arn - Temppeliritari. Olen kohta lukenut Jan Guilloun trilogian johon tuo kaksiosainen elokuva perustuu. Se on niitä kirjoja joita en malttaisi päästää kädestäni... Itse leffa ei kai ole saanut mitenkään ihmeellisiä arvosteluja, mutta minähän en aina olekaan kriitikoiden kanssa samaa mieltä - tahdon nähdä sen omin silmin.
Elokuvaliput ovat kyllä säädyttömän kalliita, onneksi on sarjalippuja ja aina välillä on viiden euron superpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti