Niin, vastoin aiempia suunnitelmia Pico onkin yhä keskuudessamme. Kaveri löysi jälleen ruokahalunsa kun emäntä vain tajusi tarjota kunnon herkkuja, eli kissan tonnikalaa, seitiä ym. kivaa, ja sen seurauksena vireystasokin nousi silminnähden.
Kävimme tänään eläinlääkärissä keskustelemassa Picon tilasta, ja lääkäri sanoi, että kumpikin vaihtoehto on ihan hyväksyttävä. Katti oli tutkimuspöydälläkin varsin virkeän oloinen, joten miettimisen jälkeen päädyimme siihen että kotiin vaan, ja katsotaan nyt viikko kerrallaan. Minusta vain ei ole kiva nukuttaa elukkaa joka tulee herättämään aamulla saadakseen ruokaa, ja joka on niin virkeä että jaksaa hypätä parvekkeen tähystyspaikalle tarkastelemaan pihan menoa. Mutta tilanne voi kyllä äkkiä muuttuakin, ei meillä tässä pitkää aikaa enää ole. Toistaiseksi kuitenkin vielä porskutetaan...
5 kommenttia:
Tätä tietoa olen tässä odottanutkin. Ja hyvä nyt näin. Päivä ja viikko kerrallaan.
Kuvakin on virkeä!
Ihana juttu!
Tyyppi on kuvassa ihan tyytyväisen näköinen. Mun on vaikea kuvitella että omista karvapalleroista joskus aika jättää, vaikka niinhän se vaan on. Silti sitä salaa toivoo jotain Aira Samulin -ilmiötä, eukolla kun on 23-vuotias kissa.
Oi, miten ihana kuva. Kiva, että Pico on edelleen elävien kirjoissa!
Kyllähän sen joo kuvastakin näkee, että kaveri ei ihan vielä henkihieverissä ole. Nyt se tosiaan saa maiskuttaa omia suosikkiruokiaan, enkä kiusaa dieettiruualla. Keitetty kieli on juuri nyt kovassa huudossa.
Mutta pakkohan sitä on totutella ajatukseen että kohta se luopumisen aika tulee.
En muuten tiennytkään että Airalla on niin vanha kissa. Työkaverini katti eli 20-vuotiaaksi.
Lähetä kommentti