sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Kummituskammoa

Olen muutaman kerran katsonut televisiosta Riivatut talot -sarjaa, vaikka minun ei pitäisi - sen jälkeen ei tee mieli sammuttaa valoja.

Olin nuorena kovinkin kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja luin kaikenlaista siihen liittyvää kirjallisuutta vaikka se pelottikin - en minä tiedä uskonko minä moiseen, mutta pelkkä ajatus huoneessa leijuvista hengistä on hermostuttava.

Minua on aina kammoksuttanut peilit pimeässä huoneessa. Se juontaa juurensa siihen, kuinka ala-asteella ollessani joku väitti nähneensä "Verisen Marian" alakerran vessan peilissä. Ja puhuttiin siitä kuinka voisi manata hengen esiin menemällä peilin eteen kahden kynttilän kanssa ja hokemalla "I love you Santa Maria"... Se jäi lapsen mieleen niin, että tänäkin päivänä vältän katsomasta peiliin jos on pimeä.

Eilisessä Riivatut talot-jaksossa harrastettiin kristallomantiaa (tai jotain sinnepäin se nimitys oli) - eli pimeässä huoneessa tuijotettiin peiliin, jonka pinnalle valutettiin vettä. Hui kammo! Se toi taas vanhat traumat mieleen. Minua ei kyllä moiseen saisi. En ole koskaan suostunut seanssileikkeihinkään. Siis sellaisiin kun pöydälle levitetään kirjaimia ja istuntoon osallistuvat pitävät sormeaan lasin päällä, jonka sitten pitäisi liikkua kirjaimelta kirjaimelle muodostaen sanoja.

Vaikka periaatteessa uskon että kummitusilmiöt ovat kuvittelua tai luonnollisia ilmiöitä (varmahan ei voi koskaan olla), niin tuollaiset asiat saavat silti niskakarvani pystyyn. Siskoni muuten väittää kuulevansa kuinka joku kulkee heidän talossaan öisin, mutta olen varma että se on vain vanhan puutalon normaaleja ääniä - pakkohan näin on olla, muuten en mene sinne enää kylään...

5 kommenttia:

Olli kirjoitti...

Minä olen menettänyt kykyni uskoa kummituksiin. Ja Esko Valtasaari onnistui pahasti horjuttamaan uskoani jopa Jumalankin olemassaoloon. Ei ole konkreettisia omakohtaisia todisteita/kokemusta kummastakaan..

Sen sijaan runsaasti löytyy omakohtaista kokemusta ihmismielen reistaamisesta.. harhaisuuksista, mielikuvituksen kepposista, unohtamisista, unien tosiksi uskomisista ym.

Uskon, että kummistushavainnot ovat oikeasti olemassa. Mutta vain pään sisällä.

Sooloilija kirjoitti...

Entä oletko kotimaista Piiriä katsonut? Minusta sekin on tosi jännittävä, vaikka toteutus saakin joskus vähän koomisia piirteitä (en tiedä mistä johtuu). Tuota brittiversiota en ole koskaan katsonut koko jaksoa, otteita vaan.

Tintti kirjoitti...

Dean Koontzin mukaan vain hyvät jäävät joskus kummittelemaan, kun eivät löydä keinoa eteenpäin siirtymiseen, pahoille kun on paikka valmiina. Joten jos kohtaat kummituksen, sano sille moikka. Tietenkin on sitten olemassa muunkinlaisia mörköjä, mutta ne useimmiten esiintyy naapurin kiltin ja hiljaisen pojan hahmossa...

-Anne- kirjoitti...

Olli: Minä olen sekä henkien että jumalan suhteen agnostikko. En pysty valitsemaan puolta. Ihmismieli on kyllä sen verran monimutkainen että varmaan monet möröt ovat sisäisiä.

Sooloilija: Yhden jakson Piiriä olen katsonut. En osaa vielä sanoa mielipidettäni...

Tintti: On ne hyvishaamujenkin ektoplasmaolemukset vähän pelottavia. En muuten olekaan lukenut mitään Koontzin uudempaa tuotantoa, voisi taas joskus hakea kirjastosta...

Tiina kirjoitti...

Mulla on vähän sama toi peilihomma. Kuulin joskus jossain, että jos peiliin katsoo kun sytyttää valot, niin siellä voi näkyä jotain kamalaa. Sen jälkeen olen sytyttänyt valot aina ennen kuin katson peiliin.

En oikeastaan usko kummituksiin tuollaisina, mutta en silti uskalla kokeilla onneani. Onneksi kylppärin valonkatkaisin on oven ulkopuolella. :D

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails