maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Lahjakkuuskateutta

Viikonloppu meni vallan juhliessa - omaa syntymäpäivää ja kaverin maisteriutta. Terveisiä vaan M:lle. Oli vallan mainiot bileet, joissa saimme nauttia jopa kolmesta musiikkiesityksestä. Kateudesta viheränä katselin ja kuuntelin ihmisiä jotka osaavat soittaa ja laulaa. Minäkin tahtoisin osata. Olen toki nuorempana käynyt pianotunneilla, mutta ei minusta koskaan mitään hyvää pianistia olisi tullut, vaikka olisinkin jatkanut. Epistä. Laulamisesta pitäisin kovasti, mutta kun minua ei ole siunattu sopivilla äänihuulilla.

On kaksi soitinta, jota haluaisin osata soittaa: poikkihuilu ja viulu. Tokihan sitä voisi ihan vain harrastuksen vuoksi alkaa näin vanhemmallakin iällä jotain vinguttamaan, mutta sen verran järkeä minusta löytyy etten aiko alkaa häiritsemään naapureitani hirvittävällä metelillä. Jos noita soittimia ei hallitse, niin se kuulostaa aivan kammottavalta.

Me jotka emme osaa soittaa saamme tyytyä pimpparaudan kilautteluun - tai roudarin hommiin. Minä pääsen silloin tällöin kantelemaan Pulla-Armaksen rumpuja. Sehän on melkein kun olisi bändissä... ;-D

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse soitin lapsena 10 vuotta pianoa ja sen taidon olen hukannut! Ärsyttävää...Olen monta kertaa haaveillut syntsan ostamisesta, jos opettelisi sen taidon uudestaan..

Anonyymi kirjoitti...

Grattis på födelsedagen! Sun musiikillinen historiasi on melkein kuin omani: soitin lapsena pianoa parisen vuotta ja olen aina pitänyt laulamisesta, mutta ääni ei oikein kestä laulamista ja siitä tulee raakuntaa. Viulu on kauan ollut haaveissani ja tulee sinne jäämäänkin, sillä enää eivät sormet taipuisi viulunsoittoon.

Rumpujakin olen kerran päässyt kokeilemaan, se oli rockmeininkiä parhaimmillaan!

-Anne- kirjoitti...

Mikaela: Minun urani taisi kestää 6-7 vuotta. Syntsa löytyy vaatekomerosta, mutta se on sellainen aataminaikainen surkea kapistus, ettei sitä viitsi edes kaivaa esiin.

Iines: Tack tack och lycka till med svenskan. =) Minäkin joskus musiikkitunnilla pääsin paukuttelemaan rumpuja, se oli aikas hauskaa. En tiedä pystyisinkö enää koordinoimaan liikkeitäni.

KirsiMy kirjoitti...

Itsekin tulen juuri roudausreissulta.En osaa sen paremmin soittaa kuin laulaakaan, mutta onneksi lapset ovat saaneet isänsä geenit.

annekk kirjoitti...

Myöhästyneet synttärionnittelut!!!

Hanki vaan viulu ja ala harjoitella. Viuluun voi laittaa sordiinon, joten eipähän vingu liian kovaa... :-)

-Anne- kirjoitti...

Kirsi: Onneksi joissakin tosiaan virtaa sitä musikaalista verta. Olisin halunnut itselleni vähän enemmän sitä.. =)

Kaima:
Kiitos!
Jaa, sordiino viuluun? En tiennytkään - tämähän avaa nyt aivan uusia mahdollisuuksia...

annekk kirjoitti...

Jeps. Viuluun on mahdollista hankkia sordiino. Omassa halppisviulussani on aivan karsea ääni, mutta kun lykkää sordiinon paikoilleen, niin johan paranee.
:-)

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails