sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Televisio on muuttunut mielemme silmän verkkokalvoksi

Näin toteaa professori O'blivion David Cronenbergin elokuvassa Videodrome vuodelta 1982.

O'blivion ei ole professorin oikea nimi, vaan hänen televisionimensä. Professori ennustaa että kohta kaikilla on erikoisnimet, jotka ovat tarkoitettu katodisädeputkea varten. Hän toteaa myös että televisio on todellisuutta ja todellisuus on televisiota heikompaa. Elokuvassa köyhille ja asunnottomille ei jaeta soppaa, vaan päivittäistä televisioannosta.

Elokuvan pääosassa on kuitenkin televisiokanavan johtaja Max Renn (James Woods), joka haluaa kanavalleen pornografiaa ja väkivaltaviihdettä. Renn törmää mystiseen, erittäin väkivaltaiseen Videodrome-lähetykseen, ja lähtee selvittämään sen alkuperää. Pian on vaikea sanoa mikä on todellisuutta ja mikä harhaa. Selvää on, että tämä lähetys ei tee katsojalleen hyvää, mutta mikä onkaan Videodromen perimmäinen tarkoitus?

Elokuvaa katsoessa ei voi olla huomaamatta yhtymäkohtia nykytilanteeseen. Toki televisio on yhä koukuttava ja vaikutusvaltainen media, mutta mieleen tulee myös eittämättä Internet. Meillä on erityiset nettinimet, joiden turvin toimimme virtuaalisessa maailmassa, jossa toiset jo viettävät enemmän aikaa kuin oikeassa maailmassa. Väkivaltaa ja pornoa on myös helppo saada käsiinsä ympäri vuorokauden.

Outo, painaijaismainen, mutta upea elokuva.

3 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Huh, tätä en ole nähnyt. Näyttelijät ovat hyviä, kiva törmätä Debbie Harryyn näyttelijänä.

Mutta..haluaisinko sittenkään nähdä tätä elokuvaa. En ole ihan varma.

Tintti kirjoitti...

Jep! Yllättävän hyvä kristallipallo kavereilla ollut...

-Anne- kirjoitti...

Sooloilija: Jos olet herkohermoinen ällöefektien suhteen, niin ehkä tietyt kohdat pitää katsoa silmät suljettuina. Ei niitä kuitenkaan niin paljon ollut, ja olivat täysin perusteltuja.

Tintti: Eikös vaan!

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails