Viikko sitten mutustelin suurta herkkuani, popcornia, ja nieluuni tarttui pala popparinkuorta vai miksikä sitä nyt sanoisi. Eikä se suostunut irtoamaan, ei sitten millään keinolla, ei rykimällä, kurlaamalla eikä sorkkimalla.
Koko viikon olen kärvistellyt ja maalannut kauhuskenaariota siitä, kuinka nolona joutuisin menemään työterveyshuoltoon valittamaan että minulla on popcorninjämä nielussa joka alkaa kohta mätänemään. Millä lääkäri tai hoitsukaan olisi sitä saanut pois? Jos nieluun alkaa tunkea pinsettejä, niin yrjö tulee taatusti.
Mutta oi ilon päivä! Nyt se vihdoinkin irtosi itsestään!!!
Yritän muistaa tämän ahdingon aina kun rupeaa tekemään mieli poppareita.
4 kommenttia:
Tämä kuullostaa tutulta. Minulle käy melkein aina noin. Poppareiden kuoret ovat liian kovia ja teräviä. Olenkin selvästi vähentänyt niiden syöntiä.
Hyvä, että lähti, mutta kauan kesti.
Se on korkeimman rangaistus siitä että mässyttelin, vaikkei pitänyt...
Heh, ikäväähän tuo on, mutta hauska postaus!
Niin ja varo myös näkkäriä, sillä on sama vaikutus!
Haydee: Hui! Eipä ole onneksi koskaan käynyt niin pahasti näkkärillä...
Lähetä kommentti