Silmäni ovat nähneet

Voisin tähän väliin kommentoida muutamaa viime aikoina katsomaani elokuvaa:

The day the earth stood still.
No juu, kyllähän minä aina mielelläni katselen Keanu Reevesiä, jonka hieman pökkelömäinen tyyli sopi alieni Klaatun rooliin kuin nakutettu. Leffan ideakin oli aluksi ihan ok ja sopiva tämän päivän ympäristötuhokeskusteluun – mutta loppua kohden epäuskottavuuden ja naiivisuuden varoitussireeni ulvoi korviavihlovasti.
(Älä lue jos aiot katsoa etkä halua spoilaantua) Jutun jujuhan oli se, että avaruuden muukalaiset aikoivat tuhota ihmiskunnan ennenkuin ihmiskunta tuhoaa Maan. Mutta kun tarinan naissankari väittää että ihmiset voi muuttua, Klaatu uskoo tätä ja päättää pysäyttää tuhon. Päätökseen vaikutti myös se että Klaatu sai todistaa kohtausta missä k.o. nainen ja tämän poikapuoli kertovat kuinka toisiaan rakastavat (siirappia!). Siis hei haloo! Olipas helppouskoinen alieni! Minä en moiseen lankeaisi – kummiskin olisivat jo huomenna taas metsiä kaatamassa ja vesistöjä myrkyttämässä…

Bubba Ho-Tep.
Tämä oli taas leffa joka yllätti positiivisesti. B-elokuvien sankari Bruce Campbell esittää mainiosti vanhainkodissa viruvaa, turhautunutta ja potenssiongelmaista Elvistä. Tämä on joskus aikoinaan vaihtanut paikkaa Elvis-imitaattorin kanssa, ja onkin siis elossa – paitsi että hoitohenkilökunta ei sitä usko. Elviksen paras kaveri on musta JFK.
Leffa on loistava humoristinen kuvaus vanhasta miehestä joka miettii onko hänen elämällään mitään tarkoitusta. Siitä olisi oikeastaan voinut jättää pois ihmeellinen Bubba Ho-Tep -muumio joka ilmestyy vanhainkotiin herkuttelemaan vanhuksten sieluilla ja jota vastaan Elvis kavereineen ryhtyy taistelemaan. Mutta oli se silti hyvä. Ei suositella miehille jotka kärsivät ikääntymiskriisistä.

Enkelit ja demonit.
Kyllähän se menetteli mutta suosittelen silti kirjan lukemista. Minä en ole koskaan oikein pitänyt Tom Hanksista, mutta Ewan McGregor on kyllä hot jopa papinkaavussa.

Drag me to hell.
Toki oli pakko mennä katsomaan kun Sam Raimi (Evil Dead -leffojen isä) kerran on palannut juurilleen ja tehnyt uuden kauhupläjäyksen. Ja kyllähän siinä oli hetkensä överiksi vedettyine splatterkohtauksineen ja kauhukliseineen. Mutta naisnäyttelijä (kuka lieneekään) oli kyllä huono.

Tieto – Knowing.
Taas Nicholas Cage saa näyttää hölmistyneeltä ja huolestuneelta oikein urakalla. Viisikymmentä vuotta sitten pikkutyttö näkee ja kuulee kummia ja kirjoittaa paperin täyteen numeroita. Nämä osoittautuu suurten onnettumuuksien ennustuksiksi, ja se kaikista suurin onnettomuus on vielä tulossa. Cagen poikakin alkaa kuulla kummia, ja kohta ollaankin nokakkain alieneiden kanssa.

Alussa tarina oli ihan kiinnostavakin, mutta pian alkoi ilmetä ärsyttäviä epäjohdonmukaisuuksia, minkä lisäksi elokuvan loppua kohden tuntui siltä kuin Steven Spielberg olisi tönäissyt Alex Proyasin ohjaajanpallilta ja astunut puikkoihin – tuloksena jotain ihan hirvittävää paatosta. Kaiken kukkuraksi volyymi oli niin kovalla että minun oli monesti pideltävä korviani – enkä ollut ainoa. Miksi elokuvateatteriinkiin tarvitaan jo korvatulpat?

Vielä pitäisi päästä näkemään Star Trek, Terminaattori ja Coraline-leffat – ainakin. Tulevaisuuden elokuvista tahdon nähdä Lars von Tirerin Antichrist (jostain syystä se ei ole vielä saapunut Turkuun!), Harry Potterin ja Tarantinon Inglorious basterds. Ja olen myös lukenut viihdyttäviltä kuulostavista vampyyri- ja zombiepläjäyksistä, joiden toivon tulevan tänne edes dvd-muodossa. Mm. Lesbovampyyrien tappajat (toivon hartaasti että se on kieli poskessa tehty), norjalainen natsizombieleffa Död snö ja sitten joku brittiläinen halpistuotanto Colin, joka on zombietarina zombin näkökulmasta kuvattuna…

Ja tähän lopuksi julistan vielä, että parasta viihdettä mitä töllöttimestä nykyään tulee on Ihmebantu! Aivan loistava sketsisarja!!