torstaina, syyskuuta 30, 2010

Mitä jos kuolleet heräisivätkin?

Viime viikolla kävi jotain mitä ei ole tapahtunut varmaan sitten teini-iän: ahmaisin kirjan päivässä. Se on hyvän kirjan merkki se.

John Ajvide Lindqvistin toinen romaani "Hanteringen av odöda" (suomennettu nimellä "Kuinka kuolleita käsitellään") on mielestäni vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä "Ystävät hämärän jälkeen". Tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan, missä outoa sähköistä ilmiötä seuraa äskettäin kuolleiden herääminen. Nämä elävät kuolleet, tai uudelleenelävät, eivät kuitenkaan himoitse ihmislihaa tai -aivoja, vaan heidän päällimmäinen toiveensa on päästä kotiin.

Kirjassa seurataan muutaman henkilön kohtaamisia uudelleenelävien lähimmäistensä kanssa, ja tarinan keskiössä on näiden yksittäisten ihmisten ja myös yhteiskunnan suhtautuminen yllättäviin tapahtumiin. Tiedemiehet yrittävät keksiä tapahtumille selitystä, ja viranomaiset pohtivat miten tämä uusi vähemmistöryhmä saataisiin rehabilitoitua ja integroitua yhteiskuntaan. Sillä kunnon ruotsalaisen kansankotiperiaatteen mukaisesti kaikille on taattava hyvät oltavat.

Tässä, kuten Lindqvistin edellisessäkin kirjassa minun mielestäni vahvuutena on se, että tarinat sijoittuvat itselle tuttuun, moderniin pohjoismaiseen miljööseen, eivätkä tapahtumat mene överiksi. Normaali elämä jatkuu, eikä kuolleiden herääminen välttämättä tarkoita maailmanloppua.

Kahden kirjan perusteella John Ajvide Lindqvist on nyt lunastanut paikkansa minun suosikkikirjailijalistallani, ja aion piakkoin lukea lisää hänen teoksiaan.

Suosittelen!

4 kommenttia:

Motacilla kirjoitti...

Minulta luonnistuu sujuva lukeminen vain suomeksi ja englanniksi. Ehkä ruotsiksikin, mutta sen hiomiseen saattaisi mennä vuosi tai pari, ennen kuin pääsisi irti kielestä sille toiselle tasolle. Kannattaisi ehkä kuitenkin yrittää, jos olis tuota aikaa...

-Anne- kirjoitti...

Olen kyllä iloinen siitä että pystyn lukemaan kirjoja kolmella kielellä, sillä kyllä alkuperäisteksti on aina alkuperäisteksti. Pitäisi varmaan yrittää lämmitellä saksankielentaitojakin... mutta luulen että energiaa ei riitä moiseen. Jos sitten eläkkeellä.

Voithan aina aloittaa hiomisen ruotsinkielisillä lehdillä, ei heti tule niin mahdotonta haastetta.

Mikaela kirjoitti...

Tämä kirja oli jotenkin epämiellyttävä ja hieno yhtä aikaa, kuten Ystävät hämärän... Jännä tyyli ja outoja ideoita kirjailijalla, ainut mistä en ole pitänyt oli herran kolmas (??) kirja Ihmissatama..

-Anne- kirjoitti...

Eikö! Rupesin miettimään että millainen kaaos siitä syntyisikään jos näin kävisi oikeasti...
Voi ei, toivottavasti se Ihmissatama ei sentään ihan surkea ole, ajattelin sen katsastaa tässä syksyn aikana. Ja näkyy löytyvän joku novellikokoelmakin.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails