torstaina, marraskuuta 18, 2010

Onnistunut päivä

Päivä on ollut kiireinen mutta toivoa täynnä.

Olen kuukauden verran käynyt jalkafysioterapiassa. Ensinnäkin minulla on yliliikkuvat nivelet jotka aiheuttavat kipua, ja lisäksi toinen nilkka on überlöysä, koska siitä on joskus mennyt nivelside - hyvä ettei jalka jäänyt lääkärin käteen kun taannoin olin sitä näyttämässä. Näitä ongelmia on yritetty korjata erinäisillä nilkan lihaksia vahvistavilla liikkeillä, joita olen tunnollisesti tehnyt päivittäin. Ja tunnollisuus palkitaan - nilkka tuntuu paljon tukevammalta ja askel varmemmalta, ja tänään fysiossa käydessäni todettiin, että nilkan asento onkin korjautunut jopa 8 milliä, vain kuukaudessa. Jes! Vielä jos tiputtaisin vähän lisää painoa, niin jalasta voi vielä tulla täysin kelpo, ja voisin sitten taas käyttää korkkareitakin.

Iltapäivällä vuorossa oli Picon terveys - käytiin eläinlääkärillä kyselemässä että mitä tämä arvelee papparaisen terveydentilasta. Onhan se menettänyt lihasmassaa, ja munuaisarvot ovat koholla, mutta koska olotila on muuten hyvä, tappotuomiota ei tullut. Sen sijaan saatiin uusia lääkkeitä ja lisäravintoa. Parin viikon päästä käydään vielä putsaamassa hampaat. Hieman epäilyttää vanhan ja vaivaisen kissan nukuttaminen, mutta kyllä ne puhtaat hampaat lisäävät elämänlaatua sen verran, että riski on otettava.

Säälittää vaan raahata Picoa lääkäriin, kun se ei yhtään tykkää autolla matkustamisesta. Kamala huuto ja valitus alkaa heti kun tungen sen häkkiin. Tänään se tuntui olevan täysin masentunut lääkärin vastaanotolla, eikä verikoetta otettaessa reagoinut mitenkään, kyyhötti vain apaattisena. Kun taas tultiin kotiin, se oli kuin ihan toinen kissa, oli virkeä, kiersi tarkastamassa paikat (ettei vaan mitään muutoksia olisi tapahtunut sillä aikaa kun oltiin poissa) ja söi innokkaana klinikalta saatua uutta ruokaa.
Mutta on se sitkeä kaveri, tuo meidän 19,5-vuotias äijämme.

5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ihana Pico. :)

Yhden tuttuni kissa ehti täyttää 24 vuotta. Omani on 14, joten toivon sormet ristissä, että vuosia vielä riittää jokunen.

-Anne- kirjoitti...

Voi härregyd, 24! Sehän oli ikäloppu. Vanhin tuntemani kissa oli 20. Tänään viedään ukkoa hammasputsaukseen, ja vähän jänskättää herääkö se anestesiasta vaiko ei...

Motacilla kirjoitti...

Meillä täällä 13-, 12- ja 8-vuotiaat turrikat. Status Quo olis kiva pitää mahd. pitkään, on ne vaan sen verran mukavaa seuraa. Noista koirista (nyt jo KAKS huskya, miten helv.. tässä näi pääsi käymään) en menis ihan vannomaan... ;)

Sooloilija kirjoitti...

Miten Pico voi näin helmikuussa?
Terkkuja meidän 10-vuotiaalta ja 1,5-vuotiaalta kisulta.

-Anne- kirjoitti...

Kiitos kysymästä, Sooloilija!
Tuossa se vielä porskuttaa ihmeen pirteänä ja jopa leikkisänä! Taisivat uudet lääkkeet antaa vielä vähän lisäaikaa ja -energiaa. Ruoka maittaa jopa emännän ärsytykseen asti, koska en voi syödä mitään ilman että virallinen tarkastaja pyrkii lautaseni kimppuun.=)
Hampaistakin saatiin pahimmat kivet lohkottua pois, vaikkei uskalletukaan nukuttaa noin vanhaa otusta. Pico saikin kehuja siitä että tuollaisella vanhuksella on vielä kaikki hampaat suussa =).

Onkin näköjään kulunut aikaa viime päivityksestä, olen yrittänyt rajoittaa tietokoneella istumista ja netissä hengaamista niskajumin takia, mutta ei se oikein ole tuntunut auttavan. Pitänee kohta tehdä paluu linjoille, ettei blogi ihan homehdu.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails