... totesin tänään, että olen tänä kesänä säästynyt ampiaisvitsaukselta! Edelliskesinä olen aina jollain tavalla onnistunut saamaan ampiaisenpistoksen - kerran joku kirottu otus oli pistänyt minua useaan otteeseen yöllä nukkuessani (heei, ei TODELLAKAAN reilua peliä), ja olikohan se viime kesänä kun toinen kaveri päätti tunkea housuihini puntin kautta. Hemmetti soikoon, kesken ruokailun vielä!
Mutta tänä vuonna olen tuskin amppareita nähnyt, ja vaikka parvekkeen ovi on ollut jo toista kuukautta yötä päivää auki, yksikään ei ole tunkenut sisään. Onkos amppareilla tänä kesänä katovuosi, vai? En kyllä valita. Eräänä iltana lenkillä käydessäni vielä panin merkille että maassa makasi paljon kuolleita mehiläisiä - se näky tuotti yllättävän paljon mielihyvää. Mahtoikohan kyseessä olla kuningattaria jotka ovat lähteneet pesästä, mutteivät ole päässeet perustamaan uutta? Tiedän, tiedän - jopa ampiaisilla ja mehiläisillä on tehtävänsä luonnon kiertokulussa, mutta minä nyt en yksinkertaisesti vaan kestä niitä otuksia. Sen lisäksi että joudun syyttömänä niiden hyökkäysten kohteeksi, joudun ottamaan kortisonia siitä selvitäkseni.
Tämän hehkutuksen jälkeen ikkunasta kai pöllähtää kiukkuinen ampiaisparvi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti