Minähän en koskaan ole kovinkaan paljoa "rakkauselokuvista" perustanut, olen pitänyt itseäni liian kyynisenä pitääkseni niistä. Eilen kummiskin katsoin tämän "Rakkautta vain", muiden kehujen ja näyttelijäkaartin innoittamana. Ja mitä kummaa? Minähän vollotin ja nauroin vuorotellen. Siis HALOO! Minä en yleensä itke television edessä muuten kuin eläinohjelmia katsellessani.
Alkaako tädin kyyninen muuri murtua? Pyrkiikö sisältäni ulos vuosikausia tukahdutettuna elänyt romanttinen hupsu? Näin heti alkuunsa syytän kyllä henkistä väsymystä ja stressiä. Täytynee katsoa joku b-luokan zombiepläjäys ja palata ruotuun...
Ainiin, ja tänään postiluukusta tipahti uusi VISA-kortti. Juuri kun pohdin taulutelevision ostamista Hulluilta päiviltä - olikohan tämä merkki korkeammalta taholta?
1 kommentti:
Hyvä kun varoitit tosta leffasta - mulla on se nauhalla ja täytyy katsoa se joskus yksin (saa kyynelöidä rauhassa).
Mä olen kieltäytynyt toistaiseksi luottokorteista, mutta parin vuoden päästä on pakko ottaa sellainen, kun tavalliset suomalaiset pankkikortit lopetetaan. Sitten vinkuu Visa mullakin.
Lähetä kommentti