Jännää, jännää...

Deine Lakaien: Down, Down, Down

Päivä on kohta mennyt, ja jälleen joudun ihmettelemään mihin aika on kadonnut? En ole mielestäni ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. Aamulla hiukan tiskasin ja imuroin kun totesin että koti alkaa näyttämään sikolätiltä. Se oli sentään jotain se.

Aamulla tein myös keppijumppaa ja ylävartalon kiertoharjoituksia, koska päästä tosiaankin välillä hiukan huippaa kun ei veri kierrä. Ja härregud sentään, minkälainen rutina rintarangastani lähtikään! Nyt on TODELLA muistettava pitää taukojumppahetkiä.

Syödessäni satuin näkemään viimeiset puoli tuntia jostain Benji-elokuvasta, ja hui kuinka jännittävää se olikaan! Katson mielelläni ja hyvinkin sujuvasti b-luokan kauhuleffoja missä paksusuoli kuristaa ihmisiä jne, mutta lastenelokuvat ne vasta jänniä ovatkin. Pala kurkussa seurasin kuinka Benji, tuo koirista urhein, pelasti kolme puumanpentua isolta pahalta sudelta ja saattoi ne jälleen yhteen emonsa kanssa, mm. raahaten poikaset yksitellen niskasta kantaen ylös jyrkkää rinnettä. Huh, mitä jännityksen hetkiä... Leffa näytti olevan ylimakeaa siirappia, ja taustamusiikki oli ihan kamalaa, mutta hitto vie, eikös silmäkulmastani tursunnut jotain kyyneleenomaista kun poikaset jälleen pääsivät emonsa luo... olenpas minä pehmo... Mutta mitä ihmettä Benji teki yksin metsässä? Helikopterilla se ainakin haettiin pois...

Eräs toinen päivän urotöistä oli muuten lampunvaihto vessassa. Ihan mainittavan arvoinen asia, sillä se oli todella hermoja raastavaa. Kalusteisiin upotetut halogeenivalaisimet ovat ihan kivan näköisiä, juu, mutta se polttimonvaihto voikin olla kinkkisempi juttu. Jouduin ottamaan ruokaveitsen avuksi ennenkuin onnistuin pääsemään polttimoon käsiksi. Hetken jo tuskailin että onko hitto vie soitettava vuokra-aviomiespalveluun.

Jos nyt tekisi vähän töitä, ja sitten voisi lukea vähän blogeja.