The Sisters of Mercy: Lucretia my reflectionMarikin innoittamana kävin minäkin perustamassa itselleni ns. ystäväkirjan, tänne. Sitä saa käydä täyttelemässä jos siltä tuntuu. Linkki tuonne löytyy myös ego-linkkien alta.
Ulkona hämärtää jo, enkä ole oikeastaan tehnyt tänään muuta kuin hengaillut koneella ja lukenut blogeja. Kohta täytynee lähteä kauppaan, täytyy viedä ruokaa M:lle joka makaa kotonaan kaameassa flunssassa. Taidan antaa ne ovenraosta, etten itsekin saa tartuntaa... =)
Aijuu, pitää vielä päivitellä sitä, että ensimmäinen Suomeen liittyvä asia jonka näin kun torstai-iltana astuin laivaan oli Ilta-sanomien lööppi missä Susan taas itkeskeli jotain Matin lähettämää tekstiviestiä. Voi herranen aika sentään, minä ajattelin. LAKKAA JO, NAINEN! Ja lopettakaa toimittajatkin tuon jutun vatvominen! Ajattelin paljon enemmänkin, mutta se ei ole painokelpoista tavaraa...
4 kommenttia:
Hää vaa kuuntelee siäl miäletöntä musaa... Lucretia my reflection soi täälläkin jotain tunti sitten...
Kävin heti rustaamassa merkintäni ystäväkirjaasi.
Minulle käy aina niin, kun olen reissussa ja tulossa Suomeen niin lööpeissä on aina joku kuollut. Oli se sitten Gösta Sundqvist, Petteri Jussila tai Juice...
Minäkin kävin jättämässä puumerkkini ystäväkirjaasi.
Tervetuloa Suomen kamaralle! (Olen tosin vähän myöhässä tervetulotoivotusteni kanssa.)
Uskaltauduin raapustamaan ystäväkirjaasí (et sitten naura sitä Metsäketoa!).
Kiitokset merkinnöistä.
Iines: Enhän minä nyt toki naura, antaa kaikkien kukkien kukkia... vaikka minulla onkin lieviä aversioita ko henkilöä kohtaan luettuani erään haastattelun. Kysymys: Milloin nainen on parhaimmillaan? Tomi: 17-vuotiaana. Haloo, herra, kyse oli naisista eikä tytöistä...
Hetkinen, minkä takia minä muka tuommoisesta ottaisin herneen nenääni? Ei kai minusta ole tulossa katkera keski-ikäinen akka? EEEEEIIII...
Lähetä kommentti