Nine Inch Nails: With TeethTaisin viimeeksi tammikuussa valittaa kyvyttömyydestäni lotrata viinan kanssa. Taisin tuolloin mielessäni taas kerran luvata jotain sen suuntaista että vastedes aion oppia tuntemaan rajani. Olisihan se ihan hienoa tässä iässä.
Olin lauantaina Salossa S:n kolmekymppisiä viettämässä, ja hyvässä seurassa pelejä pelaten (Rappakalja & Trivial) aika kuluu kuin siivillä ja lasit tyhjenevät kuin huomaamatta. Jostain kumman syystä istuin äijien kanssa keittiönpöydän ääressä mitälie parantamassa maailmaa Jägermeisterin voimalla aamuseitsemään! Miksi en voinut seurata muiden, minua näköjään viisaampien, naisten esimerkkiä ja vetäytyä kammiooni hiukan aiemmin? Tai olisin voinut ottaa Pulla-Armaksen mukaan toimimaan virallisena valvojana.
En varmaan saanut kolmea tuntia enempää unta, jossain vaiheessa huono olo esti nukkumisenkin. Voitte varmaan kuvitella, että bussimatka Salosta Turkuun ei ollut mitään herkkua. Kiinteää ravintoa sain alas vasta seitsemän aikaan illalla.
Ei hemmetti, jos minä alan aamukuuden aikaan kyselemään että saanko minäkin ottaa huikan Jägeriä, niin minulle pitää sanoa jämäkästi EI ja ohjata lempeästi mutta päättäväisesti petiin.
Toivokaamme että tämä on viimeinen krapulamorkkisvuodatukseni.
Mutta kaikesta huolimatta bileet olivat hauskat ja näin vanhoja kavereita joita en ole yli vuoteen tavannutkaan.
2 kommenttia:
Tulipa ainakin ikimuistoinen reissu... Joskus on pakko ottaa riski, että tulee paha olo, jos haluaa pitää hauskaa! Vaikka mä kestän juomista aina vain huonommin, niin en silti aio lopettaa sitä. Minusta on kiva ottaa saunan jälkeen siideri ja ruoan kanssa joskus viiniä enkä oksentele krapuloissani todellakaan kovin usein. Jos joskus menee överiksi, niin so what. Elämää sekin on.
Olen juu huomannut että iän karttuessa viinansietokyky on tainut heikentyä. Tai sitten se johtuu harvemmasta käytöstä.
Jaksan aina vaan ylpeillä sillä että en ole koskaan sentään antanut ylen viinan takia. *koputtaa puuta*
Lähetä kommentti