En ollut uskoa korviani, eikä kannattanutkaan, sillä lause kuului oikeasti: "Lähdetkö lenkille?". Valikoiva kuuloni teki minulle ikävänlaisen tempun. Huokaus.
Mutta ei siinä mitään, olen tyytyväinen että minut raahataan lenkille, muuten olisin jäänyt kotiin soffalle mussuttamaan perjantaipullaani. Rivakalta sauvakävelyltä tullessa sen pullan voikin syödä vähän paremmin mielin.
Huomasin tänään taas kuinka vanhaksi Pico on tullut. Täällä kävi tosiaan huoltomies vaihtamassa postiluukun uuteen, ja mies touhusi pitkän tovin levällään olevan ulko-oven kimpussa. Vahdin Picoa silmä tarkkana, ettei se vaan tapansa mukaan menisi häiritsemään (kerran muinoin se nimittäin kiipesi putkimiehen selkään tarkkailemaan touhuja) tai livahtaisi ulos. Vaan eipä mennyt edes oven lähelle! Katti istuskeli vain sohvalla ja katseli kauempaa huoltomiehen uurastusta... kyllä se on vanha...
2 kommenttia:
Hih, nuo kuulovirheet on joskus aika hillittömiä. Vuosia sitten yksi ihana mies kysyi ihan selvästi minulta baarissa:"mennäänkö meille?" Menin ihan hämilleni ja oli pakko varmistaa, että kuulinko oikein. Oikeasti se oli kysynyt, että "nähtiinkö me eilen?" (Olimme olleet edellisenä iltana samoissa varsin kosteissa bileissä, joiden jälkeen yksi jos toinen poti lievää muistinmenetystä...). Joo, ei menty heille. Ei.
Höhöö, toi oli hyvä... :)
Lähetä kommentti